16.5.2018

Reeta&Lumo & Taikakuu @ Kisaranta

Se on hellurei näin pitkäst aikaa! :) Sen verran on pitänyt lämmintä viimepäivinä, että allekirjoittanutkin on herännyt horroksestaan kun kuuli jälleen sen kesälavoilta vienosti kantautuvan musiikin kutsun sekä tasaisen kenkien suhinan lattiaa vasten. Eletään taas vuoden parasta aikaa, johon yksinoikeudella kuuluu mansikat, aurinko, kesämekot, hyvä musiikki ja kepeä mieli. 

Talvi meni tämän harrastuksen suhteen kyllä totaalisen vihkoon. Näin on vain käynyt, että tässä puolentoista vuoden aikana muutenkin tämä minun harrastaminen on ollut pahasti laskusuhdanteessa. Niinkuin valitettavasti varmasti olette postausten määrästä ehkä jo tämän itse päätelleet.. Edellinen kirjoitus näkyy olevan joulukuulta, ai kamala! Olen muistaakseni joulukuun jälkeen kerran käynyt  Pesiksellä talven aikana.. Ehkäpä voisinkin jossain kohtaa pohtia, että miksi tässä on käynyt näin ja mitä asialle voisin tehdä kurssin kääntämiseksi - täytyy myöntää, että vähän pettynyt olen kyllä itseeni.

Viime perjantaina lähdettiin tanssiperheen kanssa katsastamaan Kisaranta Kangasalalla. Työpäivän jälkeen reilu tunnin ajomatka ei kieltämättä houkutellut, mutta onneksi tuli lähdettyä reissuun. Itselle siis heti kesän kärkeen uusi lava plakkariin. Kuvia olisin mieluusi tähän liittänyt useammankin, mutta kameramies unohti kuvata oman puhelimeni ollessa autossa joten mennään tällä kertaa ilman. Kisaranta oli paikkana isompi kuin olin ajatellut, isohko suorakaiteen muotoinen tanssilattia. Tilava baarin puoli, vartioitu narikka, myös ulkoterassitilaa. Parkkitilaa oli kyllä enää hieman ennen yhdeksää vaikea löytää, mutta johonkin väliin perheauto saatiin silti sujautettua.

Autopaljoudelle taisi olla syynsä, sillä oli Kisarannan kauden avajaiset. Väkeä olikin ihan tungokseen asti paikalla ja lattia näytti aika täydeltä kun oltiin valmiina hyppäämään lattialle. Lauteilla musisoi jo aina niin hyvä Taikakuu. Mies oli työreissulla joten olin ilman paria liikenteessä ja siinäkin mielessä jännitti, että pääseeköhän sitä miten tanssimaan kun en nykyään juuri käytännössä ole tanssinut muiden kuin miehen tai meidän tanssiperheen tanssittajien kanssa. Tavoitteeni illan suhteen oli vaatimaton, että jos nyt edes yksi haku tulisi kohdalle niin ilta on hyvä :D Minun ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita naisylivoimasta, mutta tavoitteeni ylittyi silti kirkkaasti! 3 vierasta miestä uskaltautui hakemaan minua. Ja naistenhaullakin intouduin hakemaan oikein kahta miestä. Johan oli markkinat etten sanois! Jos ei kaverin kanssa päässty jollekin hyvälle buggille niin sitten tuli testatua omia viejän taitojakin - ne kyllä oli ajoittain vähän ruosteessa...

Illan toinen hakuni kohdistui lavan reunalla seisoskelevaan arviolta ikäiseeni mieheen. Bändi soitti jotain fuskun tyylistä. Kysyin, että lähteekö herra tanssimaan. Hieman nolostuneena vastasi, että sopiiko perinteinen vaihtoaskel. Kerroin, että passaa vallan mainiosti. Sanoin hänelle, että minusta on mukavaa kun joku haluaa joskus mennä ihan tällä perinteiselläkin tyylillä eikä aina vaan fuskuna. Hän totesi siihen, että mukava kuulla ja kertoi ettei tykkää fuskusta eikä halua sitä opetella. Tykkää vaihtoaskeleesta. Pitäisi kyllä kuitenkin ehkä kuulema opetella, kun naiset tykkäisivät enemmän..Kannustin häntä olemaan rohkeasti oma itsensä ja tanssimaan niinkuin hänestä itsestä tuntuu. Tanssilavan (tai minkään muunkaan paikan) ei pitäisi olla sellainen, jossa miellytetään ketään toista tai tehdä toisen mieliksi jotain. Kaiken pitäisi lähteä omasta halusta. Kyllä se välillä vähän tyhmältä tuntuu, että pitäisi osata sitä ja sitä ja vielä totakin, että joku haluaisi tanssia kanssasi. Viejät voivat varmasti samaistua tähän paremmin kuin hyvin. Eihän se tietenkään ole kiellettyä ajatella tanssiparista, että ompas tumpelo tai huono, mutta vain täysin moukka sanoo tai näyttää sen avoimesti kohteelleen - näitäkin "järjenjättiläisiä" valitettavasti on. Toivottavasti mahdollisimman moni daami pääsisi tanssimaan ko. herran kanssa, hänellä oli askel hallussa :)

"Kun sen riman asettaa tarpeeksi matalalle niin se on helppo ylittää"  Kisarannan illan perusteella tämä pitää täysin paikkansa, oli hellettä, hikikarpaloita, kepeitä tansseja ja mukavaa seuraa. Tästä on hyvä aloittaa tanssikesä 2018!

Hyvää, hikistä ja tanssillista kesää lukijoillekin! Nähdään kesälavoilla! (Toivottavasti teitä siellä vielä muutama on jäljellä)

3.12.2017

Taikakuu @ Pesäkallio


Tanssiterveiset Pesikseltä! Olipas mukavaa kun torstaina tupruttanut lumi oli verhonnut vihdoinkin maat ja mannut lumivaippaan. No siitä iloa ei kyllä kovin kauaa kestänyt sillä tätä raporttia kirjoittaessa näin sunnuntaina on tuo kaunis luminen maisema enää muisto vain..Pari viikkoa takaperin naftaliinista kaivetut tanssikenkäni pääsivät jo toistamiseen lyhyen ajan sisään ulkoilemaan kun perjantaina tanssikansaa saapui viihdyttämään aina niin ihana Taikakuu- yhtye. Perjantain tanssit oli ehdottomasti takkuisen ja stressaavan viikkoni ehdoton pelastus. 

Saavuin paikalle kasin paikkeilla, mutta ensimmäisen kerran jouduin hämmästymään jo lippuluukulla, koska jouduin jonottaman! Toisen kerran hämmennys iski sitten narikkajonoa ihmetellessä :D Eipä yleensä ole tarvinnut Pesiksellä paljoa jonotella. Jonon syykin sitten varsin nopiasti paljastui, sillä hetki ennen minua oli pihaan kurvannut bussilastillinen Hämäläis-Osakunnan tanssikerholaisia - ja kaikki olivat nuoria! Sen verran piti googlettaa, että tämä Hämäläis-Osakunta on Helsingin yliopistossa toimiva opiskelijajärjestö. Eräs viejä kertoi, että mukana on peruskurssilaisia, jotka olivat ensimmäistä kertaa lavalla mukana.  En varmaan ikinä ole vielä ollut tansseissa, jossa olisi yhtä aikaa näin paljon nuoria tanssijoita, mutta tälläisissä tansseissa voisin kyllä olla vaikka joka kerta! Olin myöskin poikkeuksellisesti soolona liikenteessä, joten hieman pienellä jännityksellä tuumiskelin, jotta mitenköhän sitä vielä pääsisi parketille. Olenhan jo pitkään tanssinut pääasiassa vain miehen ja tanssiperheen jäsenien kanssa. Se, että en juuri käytännössä ole tanssinut hetkeen vieraiden kanssa ei johdu siitä, että en haluaisi enää lainkaan tanssia muidenkin tanssijoiden kanssa. Olen huomannut, että kun on oma pari niin tanssi-iltani ovat muuttaneet muotoaan - voin nyt hyvillä mielin jättää välistä kappaleita tai tanssilajeja, jotka eivät oikein iske tai istua kahvion puolella pitkäänkin seurustellen. Käytännössä aina pääsee tanssimaan lisäksi ne kappaleet, jotka haluaa. Eikä tarvitse välittää hakuajoista. Bonuksena välttää mahdolliset epäkohteliaat ja tökeröt viejät. Nämä yksinään jo riittää hyvään ja tyydyttävään tanssi-iltaan. Parittomana piti yrittää niin paljon enemmän ja stressata siitä, että on rivissä suht oikeassa kohdassa ja olla aktiivinen naistenhaulla, jotta omalta osaltaan pystyi vaikuttamaan oman tanssi-illan onnistumiseen.

Perjantaina en kyllä jaksanut ressata mistään noista asioista. Ajattelin, jos minua ei juuri haettaisi, nauttisin sitten vain hyvästä musiikista. Itseni yllätykseksi minua haettiinkin enemmän kuin uskalsin etukäteen toivoa. Sain tanssia askelmittarin mukaan n.10 000 askeleen edestä - ei voi siis valittaa :) Maksimisykekin taisi olla reippaan rokin jälkeen 180 bpm. Illan saldo oli tuttujen lisäksi kolme ennestään tuntematonta viejää sekä heittäydyin ihan hurjaksi ja tein kaksi hakua naistenvuorolla! Pitihän sitä kokeilla likkaparissa buggiakin välillä vientiroolia vaihtaen sekä tavata bachatan perusaskelta. Naisia oli tietysti enemmän kuin miehiä, mutta ei kovin pahaa epäsuhtaa kuitenkaan. Taikakuu veti jälleen kerran hyvät setit, joskin tangoa tuli minun makuuni jotenkin tosi paljon. Antti Tuiskua oli Taikakuukin ottanut ohjelmistoonsa sekä Robinin Hula Hula-kappale taipui kivasti salsaksi. Harmi vain etten osaa salsaa - vielä. Itse olisin niin mielelläni halunnut kuulla yhtyeen tulkinnan Egotripin mestaripiirros- kappaleesta, aivan värisyttävän ihana biisi. Ehkäpä se saattoi tulla viimeisellä setillä, mutta en jaksanut jäädä sitä kuuntelemaan.

Olipa tosiaan mukava aloitus viikonlopulle. Kyllä unohtui viikon murheet hetkessä, on tämä tanssi vaan sellainen ihmelääke vaivaan kuin vaivaan :)

19.11.2017

Hurma @ Pesäkallio

Tanssimoikka kaikille! Blogin kirjoittamista ei ole tarkoituksella unhoitettu eikä varsinkaan lopetettu vaikka kovin hiljaista on tällä saralla ollut viimeisen 2,5 kuukautta. Tanssielämäni on ollut aivan totaalisen jäissä ihan kaikessa muodossaan syyskuun alusta asti. En edes millekään kurssille ole kertaakaan ehtinyt saati lavalle pyörähtelemään. Tässä syyskuun alusta asti on puskettu "pientä" remonttiprojektia, joka on vienyt kaiken mahdollisen vapaa-ajan viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt kun se on saatu onnistuneesti maaliin, on aika jälleen herätellä henkiin tätäkin puolta elämästä :) Jo oli jo aikakin!

Edellisen kerran siis tavattiin tanssin merkeissä elokuun lopussa Jenkkapirtillä. Aivan liian pitkä aika  on edellisestä kerrasta kulunut. Tämä mennyt 2,5 kuukautta taitaa olla heittämällä pisin aika, minkä olen ollut tanssimatta sen jälkeen kun tämän harrastuksen tammikuussa 2015 aloitin. Ajatella, kohta siitäkin tulee kolme jo vuotta! Kun jotain asiaa on tekemättä pitkään niin kieltämättä kynnys lähteä kasvaa vaivihkaa...Työviikon päätteeksi kotisohvan kutsu kuului hyvin vahvana, mutta perjantaista huolimatta oli oikea päätös lähteä avaamaan viimeinkin talvikausi. Hieman kahdeksan jälkeen lattialla pyörähteli varsin hintsusti tanssijoita, mutta Hurman aloittaessa ihmisiä tuli tipoittain aina lisää. Aika väljää silti lattialla koko illan oli, mutta itselle tämä sopi kyllä enemmän kuin mainiosti. Olen antanut itseni ymmärtää, että Hurma vetäisi paljonkin tanssijoita puoleensa. Tähän verraten olin tosiaan hieman yllättynyt kuinka vähän paikalla tanssijoita loppupelissä oli. Ehkä varmaan lauantai-tansseissa olisi ollut enemmän tai mistä näitä tietää - tutkimattomia ovat tanssijoiden tiet.

Mutta olipa oikein ihanaa saada tanssia piiiitkästä aikaa ja tietysti nähdä tanssiperhettäkin! Minä olin niiin kaivainnut tätä ja ajatukset sai kyllä niin täysin puhdistettua työviikon jäljiltä, ettei löydy enää pääkopasta edes hämähäkinseittejäkään. Erityisesti mieltä lämmitti erittäin mukavat cha cha:t kun tuli jäätyä vähän niinkuin vahingossa miestenhaulla portaille seisoskelemaan ja sieltähän tultiin pokkaamaan tanssille. Cha cha:sta en osaa kovin monimutkaisia kuvioita, mutta kyseinen viejä sai minut kyllä tuntemaan, että olen vähintään maailmanmestari kyseisessä lajissa. Oi että kun oli kivaa :) Lisäksi tämä pitkä tanssitauko on tehnyt enemmän kuin hyvää miehelle hänen tanssinsa suhteen. Jos lihas kehittyy levossa niin samalla tavalla käy vähintään tanssille - asiat vain loksahtavat kohdalleen ja sitten on vain taivas rajana.

Hurma-yhtye soittaa viimeisen keikkansa vuoden lopussa ennen tauolle jäämistä joten siinäkin mielessä halusin mennä kuuntelemaan millainen heidän setti nykyään on. Allekirjoittanut ei myöskään ole mitenkään tunnettu Hurma-fanina vaan ennemminkin olen vältellyt heidän keikkojaan, koska ei vain ole heidän musiikki käynyt oman jalan alle. Itselle mieluisin musiikkikattaus koostuisi pääosin esiintyjän/bändin omasta tuotannosta höystettynä muutamalla coverilla tai uudelleensovituksella. Spotifyn mukaan Hurmalla ei omaa materiaalia ihan kamalasti ole. Yhtye on tosin kyllä onnistunut uudelleensovittamaan valtavirrasta poikkeavia ja meneviä biisejä lavatanssimaailmaan joten siitä kyllä pitää antaa tunnustusta heille.  Pirates of Carribean- tango on hyvä kuin myös AC/DC -polkka, mikä on kieltämättä aika erilaista, mitä lavoilla on totuttu kuulemaan. Buggiksi oli sovitettu Antti Tuiskun hanuri-kappale ja mieleen jäi joku raskaampi valssin rytmikin (kappaletta en muista, mikä oli kyseessä). Vaikka itse kallistun ehkä hieman enemmän loppupelissä sinne perinteisemmän iskelmän puolelle niin silti nämä sovitukset tunnettuihin biiseihin toimivat kyllä hyvin. Perinteitä tulee kunnioittaa, mutta on mukavaa, että joku uskaltaa viedä rohkeasti ajattelun sen laatikon ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Jollain tasolla lavatanssi on hyvä tuoda 2000-luvulle.

Ei minusta vieläkään mitään Hurma-fania saa, mutta perjantain setti oli heiltä mielestäni siis vähintäänkin hyvä verrattuna aikaisempiin yhtyeen keikkoihin, missä olen ollut mukana. Tavoitteena on mennä käymään tulevana kesänä heidän keikallaan kun palailevat tauolta. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa Hurman osalta. Ja meidän piti olla vain pari tuntia ja lähteä sitten kotiin - kun tuli lähdön aika niin ei sieltä olisikaan malttanut lähteä yhtään mihinkään :)


28.8.2017

Sokerina pohjalla: Lemmenlautta, Taikakuu & Kyösti Mäkimattila&Varjokuva @ Jenkkapirtti

Tervehdys lukijoille piiiitkästä aikaa :) Elellään taas sitä aikaa vuodesta kun kesälle vilkutetaan hyvästiksi ja katseet suunnataan kohti syksyä ja luonnon väriloistoa. Tanssikurssitkin pyörähtää ainakin täällä päin Suomea käyntiin tällä viikolla ja arjen ja juhlan askareet muuttavat taas hieman muotoaan vuodenajan mukaan. Mekot viikataan kaappiin odottamaan ensi kesää. Voih, se tuntuu taas niin kaukaiselta! Vastahan oli toukokuu..

Menneestä kesästä odotin samanlaista tanssillista ilotulitusta kuin edellinenkin oli. Tällä kertaa tosin lisämaustettuna ennenkokemattomilla lavoilla ja keväällä lupailin teille myös yllinkyllin tanssiraportteja. Kuten ehkäpä olette jo huomanneet niin aika hiljaista on ollut ja pannukakkuhan tästä kesästä sitten tuli. Tämä raportti mukaanluettuna sain kasaan vain säälittävät 11 kertaa kesälavalla. Näin vertailun vuoksi viime vuonna kesälaitumilla tuli humpattua 23 kertaa eli yli puolet enemmän. Yksi uusi lava tuli sentään plakkariin, mutta tavoitteet oli korkeammalla siinäkin mielessä. Suurin yksittäinen tanssikertojeni vähyyteen vaikuttava asia tänä kesänä on ollut mikäs muukaan kuin sää. Kyllä se vaan merkkaa, että sataako sitä vettä kaatamalla tanssipäivänä vai paistaako aurinko - ihan eri fiilis.


Oman kesäkauteni olen yleensä paketoinut tässä syyskuun taitteessa ja lauantai-iltaan Jenkkapirtillä päättyi allekirjoittaneen tanssikesä 2017. Vaikka menneet kuukaudet ovatkin olleet varsinaista matalalentoa niin ainakin kausi sai arvoisensa päätöksen - lauantai lukeutui kyllä yksiin kesän parhaista tanssi-illoista. Jenkkapirtille oli pestattu varsin makoisa kattaus artistia ja musiikkia joten ei voinut kuin hykerrellä tyytyväisyydestä. Aina niin pettämätön ja hyvä Taikakuu sekä samettiääninen Kyösti kera Varjokuva-yhtyeen ja tämä itselle uusi tuttavuus Lemmenlautta - joka syöksyi tajuntaan kuin sukkula Venukseen. Olen kuullut pelkkää hyvää tästä yhtyeestä ja kaikki ne huhupuheet on kyllä totta mitä kylillä liikkuu ja nurkissa supatellaan, ainakin omasta mielestä :) Lemmenlauttahan on kohtuu tuore tapaus näinkin vanhassa konseptissa kuin lavatanssit, mutta mukavaa, että jostain putkahtelee uusia tuttavuuksia. Yhtye lupaa esittää "humppaa rock-asenteella" ja sitä he kyllä tarjoilivatkin. Omaan makuuni juuri oikeanlainen cocktail yksinkertaisesti vain hyviä biisejä - Haloo Helsingin pulp fiction- kappaleesta tehty bugg-versio oli just hyvä. Tykkäsin!

Lemmenlautta
Tämä musiikillinen ilotulitus olikin saanut tanssikansan vallan sankoin joukoin liikkeelle. Saavuttiin paikalle vartin yli kahdeksan maissa ja parkkipaikka oli autoja täynnä jo ihan peräseinään asti! Onneksi jostain löytyi vielä sentään autonmentävä rako meidän menopelille. Tämä sai kyllä vähän epäilemään, että näinköhän lattialla olisi yhtään tilaa tanssia, mutta sielläpä oli! Tanssijoita oli hyvin paljon, mutta silti lattialla oli mielestäni juuri sopivan väljää eikä törmäilyjäkään tullut yhden yhtä koko iltana. Paikalla oli monen monta tansseista tuttua naamaa, Jenkalla taisi olla lauantaina ihan kaikki.

Vaikka määrällisesti mitattuna mennyt kesä on ollutkin mitäänsanomaton niin lauantain myötä siitä jäi kyllä mansikkaisen makea jälkimaku suuhun. Maailman ihanimman tanssiperheen kanssa sai viettää palasen timanttista vapaa-aikaa, jalat kipeiksi tanssien ja "helemat paukkuen" - kuten on toki saanut niin monena muunakin kertana. Mieskin on oppinut kesän mittaan kuin huomaamattaan tanssimaan - lauantaina opeteltiin lennosta kävelyhumppaa.  Kesässä minulla tulee ikävä Kolmilammin sunnuntai-tansseja (ja kakkuja!), kesämekkokimaraa, Metsälinnaa, auringonpaistetta ja öisen nukkuvan luonnon lumoa - eiköhän ne ole siellä taas ensi vuonnaki.

Mites sinun tanssikesä meni? :)

9.8.2017

Helminauha @ Kolmilammi

Ensi kesänä nähdään!
Kesälomaterveisiä Hämeestä :) Kesälomalla on tullut reissattua Pohjanmaalla sekä Savon seudulla. Suunnitelmissamme oli käydä myös uusilla lavoilla, mutta harmittavasti kaikilla matkamme varrella olleilla paikoilla tanssit olisivat olleet vain viikonloppuisin tai meille muutoin epäsopivana ajankohtana. Useammankin lavan opasteita kuitenkin matkan varrella vastaan tuli. Puumalan kauniiden maisemien keskellä pysähdyttiin Pistohiekan lavan pihaan ja kävin nappaamassa oheisen kuvan. Tässäkin tapauksessa olimme päivän etuajassa sillä seuraavana iltana olisi ollut tietenkin tanssit. Muutenkin humpalla ei ole ehtinyt lomalla käymään niin paljon kuin olin etukäteen suunnitellut. Tosin sitä voinkin sitten miettiä, että onko muka parempaa ajanvietettä kesällä kuin tanssit..? :)

Viime sunnuntaina kuitenkin piti päästä ulkoiluttamaan uutta tanssimekkoani, jonka olin reissusta hankkinut. Kyllä tosiaan kelpasi pyörähdellä kun uusi tyllihamekin toi muhkeutta helmaan, tykkään :) Sunnuntai oli kovin kovin sateinen ainakin täällä päin ja
Sataa sataa ropisee...
nämä sadetanssit eivät olleet houkutelleet paikalle kuin vähän tanssijoita. Saavuttiin hieman puoli seitsemän jälkeen paikalle ja autoja oli ehkä 7 rivissä ja parketillakin pyörähteli arviolta n. 25-30 paria. No jos viimeksi harmitti ruuhkat niin ei taatusti harmittanut enää :D Tilaa oli siis vallan ruhtinaalisesti ja mikäs siinä - ei tarvitse aina tanssia kylki kyljessä. 

Helminauhaa olen viimeksi käynyt kuuntelemassa Mäntsälässä viime toukokuussa. Piti ihan tarkistaa, mitä olen tästä yhtyeestä silloin maininnut, mutta en näköjään mitään. Muistikuvat ovat luokkaa ihan hyvä, mutta minut jätti kyllä sunnuntain veto ihan kylmäksi. Liekö lähes masentava sateinen kesäsää syynä vai mikä, mutta lähes kaikki bändin esittämät kappaleet tuntuivat mielestäni kovin melankolisilta. Kolmannen setin alussa oli pari letkeää ja reipasta biisiä, mutta muutoin oli tosi vaikea itsellä saada menofiilistä päälle. Kiitosta kuitenkin on syytä antaa, että ohjelmisto oli mukavan monipuolista. Ei pelkkää fuskua ja buggia, jota muuten tulee yllättävän paljon nykyään. Nyt kun oli tanssit, jossa oli muutakin musiikkia kuin niitä niin sen huomasi selkeästi. Löytyi sambaakin. Monipuolisuuden perään kuuluttavat tanssijat, kannattaa tsekata tämä.

20.7.2017

Sinitaivas & Taikakuu @ Särkkä

 
Terveisiä Punkalaitumelta :) Yhtenä vinkkinä tanssikesään 2017 mainitsin Särkän lavan olevan vierailun arvoinen kohde ja niin ikään viime kesän onnistuneen ensivisiitin myötä tänne oli tietenkin päästävä uudestaan edes kerran tänä kesänä. Niinpä tanssiperheemme kiillotti kengät, valkkasi kauniit mekot, punasi huulet ja muutenkin puki ylle parempaa seppälää ja suuntasi auton keulan kohti Särkkää.

Särkässähän oli tarjolla tanssikansalle vallan loistavaa musiikkia Sinitaivaan ja aina niin ihanan Taikakuun maustamana. Eilinen oli myös Sinitaivas-yhtyeen levyjulkkariviikkojen  avaus. Yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden ja 16-henkisen juhlakokoonpanon voimin tuotettu live-albumi julkistettiin. Levy kantaa nimeä Sinisempi kuin silloin. Hyvän seuran ja varsin mieleisen musiikin lisäksi tansseista ei jäänytkään tällä erää käteen muuta kuin luu. Näiden ohella tanssien parasta antia oli kahvion antimet. Tuli testattua se kehuttu lihapiirakka, mikä jäi ensimmäisellä kerralla maistamatta. Varsin suun mukaista oli sekä myös lettu mansikkahillosilmällä, nam nam :) Heh, pitihän sitä lohtua jostain hakea, kun ei tanssilattialta sitä irronnut.

Hulluuden highway...
Ja sitten tuli känkkäränkkä kylään. Usein känkkäränkät pelkäävät tälläisiä iloluolia ja pysyvät sieltä visusti poissa, mutta oliko kenties avonaisesta ikkunasta päässyt yksi pirulainen livahtamaan sisälle ja otti kohteeksi useamman meistä? Nyt ei ollut järjestyksenvalvoja tarkkana! No sinänsä allekirjoittaneelle ei ollut mikään yllätys, että näiden bändien keikoilla käy väkeä, mutta eilen sitä oli kyllä saapunut paikalle hyvin runsain mitoin. Jos tästä jotain positiivista etsii niin paikalla oli paljon nuorisoa ja myös sellaista tanssijaa, jotka selkeästi tapasivat ensiaskeleitaan parketilla.

Muuta positiivista tuossa menossa lattialla ei sitten kyllä juurikaan ollut. Ahdasta ja ruuhkaista, yksinkertaisesti siis vain kamalaa. Siitä oli tanssin ilo kyllä ympäröivän järven pohjassa. Itsellä fiiliksen tappaa tehokkaasti se, ettei oikein pysty tekemään juuri mitään kuin perusaskelta tai siinäkin tulee jatkuvasti keskeytyksiä. Ruuhkaisimmissa kohdissa hyvä jos kappaleen aikana ehti kiertää edes hieman yli puolet kierroksesta..Tarvitseeko minun edes erikseen mainita kädenalitansseja? Jotkut viejät eivät sitten kertakaikkiaan osaa viedä sitä daamiaan muuta kuin 3 metrin kääntösäteellä ja viejällä yhtä loivat liikkeet. Jotkut eivät vaan tajua, että tälläisessä ruuhkassa ei voi tanssia kuin omistaisi koko lattian. Se on sitten eri asia tanssia niin kun ei ole välitöntä vaaraa törmätä muihin tanssijoihin. Muutaman kappaleen jälkeen lipsahti kieltämättä tämä koko kokonaisuus vähän perinteisen suomalaisen *tuksen puolelle joten siirryttiinkin sivuun ja tanssittiin yksittäisiä biisejä sieltä täältä. Onneksi loppuillasta väkeä väheni edes vähän, mutta silti vain vähän. Lattialla oli tunkua loppuun asti.

Kuten kuvaan kuuluu, naisia paikalla oli tietysti vallan runsaslukuinen joukko. Onneksi oli kyllä hakevia miehiäkin. Naistenrivi oli taasen aikamoinen ilmestys. Se vyöryi useasti aina keskilattialle asti. Tanssiryhmästä luin, että eräs naistanssija oli (en tiedä missä paikassa tapahtunut) komentanut naistenriviä taaemmaksi, kun se on lähtenyt rönsyilemään keskilattialle päin. Kiva, että joku tekee tälle asialle konkreettisesti jotain, koska tähän törmää aika usein. Kolikon toisena puolena taas mielestäni tanssien järjestäjä olisi ensisijainen taho yrittää suitsia tätä toimintaa, ei yksittäiset tanssijat. Jokainen saa kuitenkin pönöttää lavalla ihan missä lystää. Mielestäni perinteinen viiva lattiaan ja ohjeistus rivin muodostamiseen järjestäjän taholta. Kunkin tanssijan vastuulle jää sitten noudattaako hän tätä kehotusta yleisen viihtyvyyden ja hakujen sujuvuuden avittamiseksi vai ei. 

Ei tullut näistä tansseista siis kesän parhaita tansseja vaan sieltä asteikon toistesta päästä. Jos olisi edes puoliksi arvannut tilanteen eskaloitumisen tähän pisteeseen niin olisin jäänyt kotiin. Toisaalta kyllä harmittaa, että annoin ketutukselle vallan ja näin omalla asenteellani myös synkistin omaa kokemustani illasta. Noh, sattuuhan näitä, ei maailma tähän kaadu ja seuraavat tanssit saavat varmasti taas hymyä suupieleen :)