9.8.2017

Helminauha @ Kolmilammi

Ensi kesänä nähdään!
Kesälomaterveisiä Hämeestä :) Kesälomalla on tullut reissattua Pohjanmaalla sekä Savon seudulla. Suunnitelmissamme oli käydä myös uusilla lavoilla, mutta harmittavasti kaikilla matkamme varrella olleilla paikoilla tanssit olisivat olleet vain viikonloppuisin tai meille muutoin epäsopivana ajankohtana. Useammankin lavan opasteita kuitenkin matkan varrella vastaan tuli. Puumalan kauniiden maisemien keskellä pysähdyttiin Pistohiekan lavan pihaan ja kävin nappaamassa oheisen kuvan. Tässäkin tapauksessa olimme päivän etuajassa sillä seuraavana iltana olisi ollut tietenkin tanssit. Muutenkin humpalla ei ole ehtinyt lomalla käymään niin paljon kuin olin etukäteen suunnitellut. Tosin sitä voinkin sitten miettiä, että onko muka parempaa ajanvietettä kesällä kuin tanssit..? :)

Viime sunnuntaina kuitenkin piti päästä ulkoiluttamaan uutta tanssimekkoani, jonka olin reissusta hankkinut. Kyllä tosiaan kelpasi pyörähdellä kun uusi tyllihamekin toi muhkeutta helmaan, tykkään :) Sunnuntai oli kovin kovin sateinen ainakin täällä päin ja
Sataa sataa ropisee...
nämä sadetanssit eivät olleet houkutelleet paikalle kuin vähän tanssijoita. Saavuttiin hieman puoli seitsemän jälkeen paikalle ja autoja oli ehkä 7 rivissä ja parketillakin pyörähteli arviolta n. 25-30 paria. No jos viimeksi harmitti ruuhkat niin ei taatusti harmittanut enää :D Tilaa oli siis vallan ruhtinaalisesti ja mikäs siinä - ei tarvitse aina tanssia kylki kyljessä. 

Helminauhaa olen viimeksi käynyt kuuntelemassa Mäntsälässä viime toukokuussa. Piti ihan tarkistaa, mitä olen tästä yhtyeestä silloin maininnut, mutta en näköjään mitään. Muistikuvat ovat luokkaa ihan hyvä, mutta minut jätti kyllä sunnuntain veto ihan kylmäksi. Liekö lähes masentava sateinen kesäsää syynä vai mikä, mutta lähes kaikki bändin esittämät kappaleet tuntuivat mielestäni kovin melankolisilta. Kolmannen setin alussa oli pari letkeää ja reipasta biisiä, mutta muutoin oli tosi vaikea itsellä saada menofiilistä päälle. Kiitosta kuitenkin on syytä antaa, että ohjelmisto oli mukavan monipuolista. Ei pelkkää fuskua ja buggia, jota muuten tulee yllättävän paljon nykyään. Nyt kun oli tanssit, jossa oli muutakin musiikkia kuin niitä niin sen huomasi selkeästi. Löytyi sambaakin. Monipuolisuuden perään kuuluttavat tanssijat, kannattaa tsekata tämä.

20.7.2017

Sinitaivas & Taikakuu @ Särkkä

 
Terveisiä Punkalaitumelta :) Yhtenä vinkkinä tanssikesään 2017 mainitsin Särkän lavan olevan vierailun arvoinen kohde ja niin ikään viime kesän onnistuneen ensivisiitin myötä tänne oli tietenkin päästävä uudestaan edes kerran tänä kesänä. Niinpä tanssiperheemme kiillotti kengät, valkkasi kauniit mekot, punasi huulet ja muutenkin puki ylle parempaa seppälää ja suuntasi auton keulan kohti Särkkää.

Särkässähän oli tarjolla tanssikansalle vallan loistavaa musiikkia Sinitaivaan ja aina niin ihanan Taikakuun maustamana. Eilinen oli myös Sinitaivas-yhtyeen levyjulkkariviikkojen  avaus. Yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden ja 16-henkisen juhlakokoonpanon voimin tuotettu live-albumi julkistettiin. Levy kantaa nimeä Sinisempi kuin silloin. Hyvän seuran ja varsin mieleisen musiikin lisäksi tansseista ei jäänytkään tällä erää käteen muuta kuin luu. Näiden ohella tanssien parasta antia oli kahvion antimet. Tuli testattua se kehuttu lihapiirakka, mikä jäi ensimmäisellä kerralla maistamatta. Varsin suun mukaista oli sekä myös lettu mansikkahillosilmällä, nam nam :) Heh, pitihän sitä lohtua jostain hakea, kun ei tanssilattialta sitä irronnut.

Hulluuden highway...
Ja sitten tuli känkkäränkkä kylään. Usein känkkäränkät pelkäävät tälläisiä iloluolia ja pysyvät sieltä visusti poissa, mutta oliko kenties avonaisesta ikkunasta päässyt yksi pirulainen livahtamaan sisälle ja otti kohteeksi useamman meistä? Nyt ei ollut järjestyksenvalvoja tarkkana! No sinänsä allekirjoittaneelle ei ollut mikään yllätys, että näiden bändien keikoilla käy väkeä, mutta eilen sitä oli kyllä saapunut paikalle hyvin runsain mitoin. Jos tästä jotain positiivista etsii niin paikalla oli paljon nuorisoa ja myös sellaista tanssijaa, jotka selkeästi tapasivat ensiaskeleitaan parketilla.

Muuta positiivista tuossa menossa lattialla ei sitten kyllä juurikaan ollut. Ahdasta ja ruuhkaista, yksinkertaisesti siis vain kamalaa. Siitä oli tanssin ilo kyllä ympäröivän järven pohjassa. Itsellä fiiliksen tappaa tehokkaasti se, ettei oikein pysty tekemään juuri mitään kuin perusaskelta tai siinäkin tulee jatkuvasti keskeytyksiä. Ruuhkaisimmissa kohdissa hyvä jos kappaleen aikana ehti kiertää edes hieman yli puolet kierroksesta..Tarvitseeko minun edes erikseen mainita kädenalitansseja? Jotkut viejät eivät sitten kertakaikkiaan osaa viedä sitä daamiaan muuta kuin 3 metrin kääntösäteellä ja viejällä yhtä loivat liikkeet. Jotkut eivät vaan tajua, että tälläisessä ruuhkassa ei voi tanssia kuin omistaisi koko lattian. Se on sitten eri asia tanssia niin kun ei ole välitöntä vaaraa törmätä muihin tanssijoihin. Muutaman kappaleen jälkeen lipsahti kieltämättä tämä koko kokonaisuus vähän perinteisen suomalaisen *tuksen puolelle joten siirryttiinkin sivuun ja tanssittiin yksittäisiä biisejä sieltä täältä. Onneksi loppuillasta väkeä väheni edes vähän, mutta silti vain vähän. Lattialla oli tunkua loppuun asti.

Kuten kuvaan kuuluu, naisia paikalla oli tietysti vallan runsaslukuinen joukko. Onneksi oli kyllä hakevia miehiäkin. Naistenrivi oli taasen aikamoinen ilmestys. Se vyöryi useasti aina keskilattialle asti. Tanssiryhmästä luin, että eräs naistanssija oli (en tiedä missä paikassa tapahtunut) komentanut naistenriviä taaemmaksi, kun se on lähtenyt rönsyilemään keskilattialle päin. Kiva, että joku tekee tälle asialle konkreettisesti jotain, koska tähän törmää aika usein. Kolikon toisena puolena taas mielestäni tanssien järjestäjä olisi ensisijainen taho yrittää suitsia tätä toimintaa, ei yksittäiset tanssijat. Jokainen saa kuitenkin pönöttää lavalla ihan missä lystää. Mielestäni perinteinen viiva lattiaan ja ohjeistus rivin muodostamiseen järjestäjän taholta. Kunkin tanssijan vastuulle jää sitten noudattaako hän tätä kehotusta yleisen viihtyvyyden ja hakujen sujuvuuden avittamiseksi vai ei. 

Ei tullut näistä tansseista siis kesän parhaita tansseja vaan sieltä asteikon toistesta päästä. Jos olisi edes puoliksi arvannut tilanteen eskaloitumisen tähän pisteeseen niin olisin jäänyt kotiin. Toisaalta kyllä harmittaa, että annoin ketutukselle vallan ja näin omalla asenteellani myös synkistin omaa kokemustani illasta. Noh, sattuuhan näitä, ei maailma tähän kaadu ja seuraavat tanssit saavat varmasti taas hymyä suupieleen :)

12.7.2017

Teivaan Lokin terassitanssit @ Lahden Satama

Noniin viimeistä vaille paketoituna nämä kolmen päivän tanssitarinat. Eilen kokoonnuttiin tanssiperheen kanssa Ravintola Teivaan Lokkiin Lahden matkustajasatamassa ensisijaisesti juhlimaan ystäviemme vuosipäivää, mutta ainahan meillä on aikaa tanssille siinä sivussa. Pienet tanssit on aina hyvä tapa kruunata juhla kuin juhla..:)

sataa sataa ropisee...
Tanssimaan pääsee siis tiistaisin klo 1800-2200 Ravintola Lokissa En ole aikaisemmin käynyt täällä, vaikka on ollut suunnitelmissa joskus aurinkoisena päivänä mennä istumaan iltaa ihan muuten vain. Lippu maksoi 6 € ja dj soittaa musiikkia levyltä. Musiikki oli perinteistä iskelmämusiikkia sisältäen ikivihreitä ja ehkä vanhemman väen makuun sopivaa tanssimusiikkia. No tämä lienee ihan ymmärrettävää sillä Lokin tanssit ovat enemmän varttuneemmalle väelle suunnattuja joita meitä lukuunottamatta olikin suurin osa paikallaolijoista. Ilman ollessa sateinen, ei tanssijoita juuri ollut. Aurinkoisen sään sattuessa pääsee nojailemaan ulkoterassillekin. Meitä ei onneksi haitannut se, että lattialla oli tilaa vaan otimme rohkeasti lavan haltuun ja pidettiin oikein mukava kolmituntinen keskenämme :)

Tulipahan siis käytyä täälläkin, vanhemmille tanssijoille ehkä perinteisen ravintolatanssien korvaaja, mitä tästä kaupungista ei enää oikeastaan ole enää juuri löytynyt sen jälkeen kun Alex Park loppui. Oma muistoni Alex Parkista on se, että toimin tanssivalle ystävälleni naulakkona ja minua tultiin hakemaan tanssimaan. Kieltäydyin, koska en osannut silloin tanssia. Mies tarjoutui opettamaan, mutta silti en vain lähtenyt. Vasta oikeasti tämän harrastuksen aloitettuani tajusin kuinka epäkohtelias olinkaan ollut. Voi minua :P Oli hetken olemassa myös ravintola Yöjalka, joka ilmeisesti tavoitteli tanssiravintolan mainetta, mutta loppu tuli sillekin. Itse olen ollut muutamassa työvuorossa ko. paikassa, mutta silloin en vielä ymmärtänyt hyvän päälle (=tanssin) mitään. Kuka tietää, ehkä olisin sitten siellä tyhjässä ravintolassa jorannut yksinäni..;)

Sinitaivas @ Saukonkallio

Sunnuntain univelka painoi vielä silmäluomissa, kun oli jo aika rientää maanantai-iltana Saukonkalliolle seuraaviin tansseihin. Illan musiikeista vastasi Sinitaivas-yhtye. Saukonkallion lava Iitissä on yksi niistä kesän must-paikoista ja meille sattuikin kyllä enemmän kuin kaunis kesäinen ilta seuraksemme. Edellisellä kerralla ahnaasti syöneet mäkäräparvet olivat onneksi muisto vain ja kenkienkin pohjat pysyivät tällä kertaa paikoillaan :D

Vaikka pohjat eivät irronneetkaan, niin silti tanssit olivat oikein mukavat. Oltiin tanssiperheen kanssa liikkeellä ja vain muutama jäsen uupui porukasta. Tanssijoita oli paikalla aika runsaasti, lattialla oli ahtautta havaittavissa ja sai kyllä olla tarkkana, ettei potki naapuria vahingossa nilkoille. Me nuoret olimme selkeästi vähemmistönä, mutta eipä tuo meidän menoa kyllä haitannut. Itsekin asettauduin pitkästä aikaa naistenriviin muiden haettavien joukkoon. Oman porukan lisäksi hakuja ei juurikaan muilta tullut. Tähtien asento Venukseen nähden vai liekö täysikuu siihen syynä, mutta kyllä minua kaksi itselle tuntematonta uskaltautui sentään hakemaan :) Toinen heistä oli ihan pohjoisesta asti tullut etelänvierailullaan kurkkaamaan menoa näillä leveyksillä. Eipä tuo vieraiden hakemattomuus nyt kovin paljon menoa hidastanut vaan sain tanssia kyllä ihan mukavasti kaikkien minua hakeneiden toimesta ja ilta oli oikein makoisaa tanssin suhteen. Innoistuin jopa itse testaamaan buggin vientitaitojani hieman pitkästä aikaa.

Ei tässä vaiheessa liene kellekään yllätys, että naisia oli taas muutama liikaa, mutta Saukonkallion naistenrivi on kyllä aikamoinen kaaos. Suurin osa haettavista naisista pakkautuu oikeaan kulmaan/ulkolavan oven viereen ja vyöryy sitten pikkuhiljaa siitä enemmän keskelle. Siinä tulee sellainen pullonkaula niille, ketkä ovat jo aloittelevat kappaletta tanssiparinsa kanssa ennen mattimyöhäisiä. Järkevämpi paikka hakuriville olisi lavan takaseinä, jossa toki myös naisia seisoo haettavana, mutta pääosa miehistä hakee sieltä kulmasta. Ja naistentunnilla se vasta soppa syntyy, kun ei siellä ehdi ketään hakemaan ellei parkkeeraa aivan haettavan viereen "vahingossa". Varsinkin, jos viejä tuo naistenhaulla daamin ulkoa tai lavan perältä hakupaikalle niin kaikki miehet on sillä välin jo sujuvasti haettu.. Tästä huolimatta onnistui jopa kahdessa haussa naistentunnilla! Heh, tavoite oli edes yksi pitkästä pitkästä aikaa joten tuplasti parempi. Itsehän siis käytin taktiikkaa pyytää viejän jättämään minut paikkaan x ja kappas haettava "sattuikin" olemaan siinä vieressä :D

Kahviossa tuli maisteltua lohi-kasvispiirakkaa ja oli maistuvaa sekä edullista. Trip- mehu ja isohko piirakkapala maksoi 3,5€. Kahvikin 1 €. Täällä ei ole tuotteet tosiaan hinnalla pilattuja. Naistentunnin lopuksi on yleensä ollut arvonta, jossa voi voittaa tanssiaiheisia palkintoja. Tällä(kään) kertaa ei rva fortuna ollut puolellani. Poislähtiessä portilta sai matkaan valita sangosta kukan. Enpä tiedä mitä kakkaraa kuvan kukka esittää, mutta otin tuollaisen keltaisen, koska se kuvastaa kesää, aurinkoa ja iloista mieltä - sitä riitti maanantaina Saukonkalliolla :) Kiitos kaikille mukavista tansseista!



Kauempana kotona : Taikakuu @ Metsälinna, Ristiina

Hellurei ja vallan kesäisiä (ja hikisiä) tanssiteveiseisiä Savosta, Saukonkalliolta ja Teivaan Lokin terassitansseista! On niin helmat paukkuneet parketilla ettei ole yksinkertaisesti ehtinyt istua alas ja kirjoittaa rapsaa. Saamanne pitää sillä tänä iltana aion kirjoittaa pöydän puhtaaksi. Ensimmäisenä uunista vedetään ulos uusi tuttavuus - Metsälinnan lava Ristiinassa. Pitkään on pääsääntöisesti samoja lavoja tullut nuohottua, mutta kuten suunnitelmissa tälle kesälle oli, niin pitithän sitä päästä testaamaan vaihtelun vuoksi jotain uuttakin. Alla siis ajatuksia osa 1/3 sekä hieman kuvia ja tunnelmia itselleni uudesta tanssipaikasta.


Täältä Lah(d)esta huristelee kohteeseen kaasujalan raskaudesta ja sunnuntai-autoilijoiden määrästä riippuen semmoisen 1,5-2 tuntia, mikä ei kyllä näin kesäisin ole paha pala purtavaksi. Näiden kaukomatkojen rankin osuus on yleensä seuraavana aamuna, kun pitäisi jaksaa nousta sorvin ääreen, jos ei satu olemaan lomalla. Kun ajeltiin kotiin päin niin oli kyllä hienoa katsella laskevaa aurinkoa ja nauttia vain siitä näkymästä, kun luonto vaipuu kesäisen yön hellään syleilyyn. Hassua kyllä, tällä kertaa emme menneet Metsälinnaan Taikakuun takia vaan se nyt sattui vain esiintymään samana päivänä, kun olimme suunnitelleet reissua ja se meille parhaiten sopi. No ei se kyllä yhtään haitannut..:)

Bändiä minä en kyllä nyt halua hehkuttaa sen enempää, mutta lavamiljöölle ja yleisille puitteille voisin kyllä suoda useammankin hymynaaman ja peukalon. Liput olivat 13€, joka tuntui minusta suorastaan ilmaiselta näihin 17€+ -iltoihin tai yleisesti "normaaliin" tanssilipun hintaan verrattuna. Lava-alue oli erittäin siisti ja hyvin pidetyn oloinen. Itselle jäi kuva, että ihmisten viihtyvyyteen on todellakin haluttu panostaa ja siinä oli kyllä mielestäni onnistuttukin. Esimerkiksi pöydissä oli kauniita kukkia ja kukka-amppeleita riippui kahviossa. Lisäksi alueella oli pylväs, jossa oli viitottu, mistä suunnasta mikäkin toiminto (wc, kahvio jne.) löytyy. Kiva idea :) Itse tykästyin juomapisteen vieressä solisevaan pieneen suihkulähteeseen, hauska idea sekin! Ensin luulin, että siitä lähteestä tulee juomavesi, mutta ei sentään :D Juomavesi oli ilmaista ja lisäksi kaiteen reunustalla oli karkea merisuola-purkki, josta sai halutessaan ottaa muutaman kiteen kielen alle tarvittaessa. Enpä ole tätäkään missään muualla vielä nähnyt, mukava pikku lisä tanssijoille.

Kahvion antimista tuli testattua vain nestepitoisia juomia, mutta sen mitä ehdin tiirailemaan niin leivät ainakin näytti herkullisilta ja niidenkin esillepanoon oli panostettu. Hintaa en tarkkaan muista, olisikohan ehkä ollut luokkaa 3,5 €/leipä. Lettujakin paisteltiin ulkokahviossa, nam nam! Metsälinnassa siis on yksi kahvila, mikä sijaitsi tanssilavaa vastapäätä sisätiloissa sekä anniskeluravintola (vasemmalla) ja ulkokahvio (oikealla). Täällä siis varmasti viihtyy myös ei-tanssivat. Eiköhän lähistöllä ole näin kesäisin mökkeilijöitäkin joten tänne on hyvä mennä viihtymään oli lauteilla sitten kuka artisti tahansa.

Itse päänäyttämö oli soikion muotoinen. Naistenrivi asettautui esiintymislavaa vastapäätä. Naisia
paikalle olikin eksynyt vallan runsaasti ja kyllähän heitä parhaimmillaan kolmessa rivissä siinä seisoskeli. Nimenomaan seisoskeli, koska eipä niitä hakevia miehiä nyt paljoa ollut. Sanoisinko, että tanssiväki oli tällä kertaa hieman varttuneempaa. Me miehen kanssa edustettiin muutaman muun kanssa nuorinta ikäpolvea. Vaikka miehiä näytti olevan hakurivissä kovin niukalti niin silti jostain kumman syystä lattialla oli ajoittain jopa ahdasta. Ehkä naistenhaulla moni koki tilaisuutensa tulleen. Tavallista pidemmästä kotimatkasta johtuen lähdettiin jo ysin aikaan ajelemaan kotiin, mutta tänne olisi oikein kiva palata vielä tänä kesänä edes kerran vaikka koko meidän köörin kanssa - ja lettukin kun jäi vielä maistamatta :) Suosittelen!


Nämä kaunokaiset loisti auringon kanssa kilpaa
Onko suunta hukassa? No ei ole enää!
Kaivo

25.6.2017

The Juhannus @ Jenkkapirtti Joel Hallikainen&Patajätkä & Finlanders & Samppa Valo Band

Hyvää sunnuntaita! Toivottavasti tanssivarpaasi on kipeät, minun ainakin on :) Piti ihan muistin virkistämiseksi käydä lukaisemassa kirjoitukseni viime juhannukselta , jossa uhkasin, etten enää ikinä mene juhannustansseihin, jos tämän ajankohdan tanssit eivät nyt ota tuulta purjeisiinsa. Ensimmäiset juhannustanssit vuonna 2015 vasta-alkajana meni vähän niin ja näin ja niin meni viime vuonnakin. Sananlaskunkin mukaan kolmas kerta sai sanoa toden ja se piti paikkansa. Tämän viikonlopun jälkeen olen erittäin vakuuttunut ja kovin kovin iloinen siitä, ettei minun tarvitse toteuttaa tätä uhkaustani vaan saan mennä joka juhannus tanssimaan! :)

Torstain humpista oli selvitty hellimällä tanssivarpaita kuumassa paljussa juhannusaattona, nauttien hyvästä ruoasta ja ehkä vähän (palautus)juomastakin tietysti Hämeen parhaan tanssiporukan kesken. Juhannuspäivänä Jenkalla oli niin ikään kolme bändiä tarjoilla tanssijoille. Itse odotin näistä kolmesta esiintyjästä eniten Joel Hallikaista. Itse muistan hänen musiikkinsa omasta nuoruudestani. Meillä pienillä tytöillähän oli useimmilla sellainen kaverikirja tms. ja siinä oli aina kysymyksiä mistä pitää jne. Lempikappaleeni kohdalla luki aina kuurankukka :) Se on vieläkin erittäin hyvä biisi ja mukavaa oli kuulla se myös Hallikaisen toisen setin kärkeen. Lisäksi täällä on katsottu aikoinaan myös Pekko aikamiespoika- elokuvia, joissa on ollut hänen musikkiaan. Ehkä vähän harmitti, kun toinen setti tuli kahdentoista jälkeen ja jo siinä vaiheessa olin kyllä itse niin puhki että ei vain enää tossu noussut sitten millään.

Finlanders oli myös oma hyvä itsensä, mutta tuo Samppa Valo Band ei oikein nyt jotenkin jäänyt mieleen millään tavalla. Olin kuullut hehkutuksia heistä joten odotukset olivat korkealla, myönneetäköön. Olivat olleet näköjään viime juhannuksenakin Jenkalla, mutta enpä ole näköjään heitä silloinkaan kovin paljoa noteerannut. Lattia tuntui eilen omille tossulleni ajoittain liiankin nahkealta. Tosin minulla oli tällä kertaa eri kengät jalassani kuin torstaina, mutta pitäisiköhän pitkästä aikaa kokeilla niitä haljasnahkapohjaisia tanssikenkiäni Jenkan parketille hmm.. Käsittelemätön pienempi lattiakokonaisuuskin tuntui loppuillasta vielä enemmän kuin täi tervassa olemiselta. Tanssittiin kuitenkin aika paljon nimenomaan pienemmällä osuudella, koska siellä oli enemmän tilaa. Harmi vain, että torstainakin ollut ongelma musiikin kuulumattomuuden kanssa takalattialle oli edelleen olemassa. Välillä kaiuttimista kuului musiikkia ja sitten taas välillä ei. Ainakin jossain välissä järjestysmies kuikuili ja kuunteli kaittumia, mutta surkeasti kuuluu musiikki takaosaan. Täytyneekin kirjoittaa palauttetta asiasta, josko asialle voisi tehdä jotain.

Tanssijoita oli juhannuspäivänä vähemmän kuin torstaina, mutta kuten kuvasta näkyy, ei siellä yksin tarvinnut nojailla. Selkeästi huomasi myös sen, että lavalla oli paljon ei-tanssivaa juhannusväkeä. Ja nimenomaan sen huomasi myös siitä, että illan painuessa keskiyön puolelle lattialta löytyi jo märkiä länttejä sieltä täältä, kun sitä juomaa oli läikkynyt muualle kuin omaan suuhun. Baarin puolella parveili tavallista enemmän humalaisia, keskellä tanssilattiaakin oli hyvä kokoustaa, nuuskapurkkea ja nuuskaa löytyi tanssilattialta ja meno alkoi tosiaan olemaan enemmän perinteisen örvellyksen puolella kuin se, mihin tanssilavoilla yleensä on totuttu. No kyllä sopu sijaa antaa, mutta itse en nyt ihan jaksa aina arvostaa tälläistä meininkiä. Loppuillasta tanssijat olivatkin aikalailla kaikonneet ja juhlivat ihmiset valtasivat tanssilattian.

Onneksi näitä iltoja ei kovin montaa kesässä ole joten kyllä tämän kestää. Tanssia sain jalat muussiksi kiitos taas meidän tanssimiesten, te ootte niiiiiiin huippuja! :)  Oma tanssittajanikin kehittyy viejänä silmissä koko ajan. Tämän juhannuksen tanssit ovat siis korvanneet 10-0 ne pettymykset, mitkä kaksi edellistä ovat aiheuttaneet. Vaikka mieli vähän tekisikin, ei tänään enää Kolmikselle jaksa lähteä vaan tyydyn keräämään voimia uuteen työviikkoon - ensi viikolla mennään taas!