13.3.2017

Jos lavalle haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt..


Bongasin mielestäni hauskan aiheen/keskustelun joskus viime keväänä naamakirjan tanssiryhmässä ja tästä  inspiroituneena vedin sokan irti ja päästin ajatukseni sitten ihan totaaliselle laukalle.. Allaolevassa tekstissä on kuvattu lavalla tapahtuvia asioita erilaisien tanssikansan suussa syntyneiden synonyymien, slangi-sanojen tai korrelaatioiden muodossa tanssijoista, tilanteista, käytännöistä tai toimintamalleista. Kaikki käyttämäni synonyymit on kerätty ko. keskustelusta ja olen tulkinnut osan oman ymmärrykseni mukaan, jos en oikein tiedä sanan varsinaista tarkoitusta tai mihin se mielestäni paremmin sopii. Nauroin itse lähestulkoon vedet silmissä joillekin sananparsille, kun mietin niitä lavatanssiympäristöön. Kaikenmoisia mielikuvia sitä on sitten keksittykin! :D Osa kyllä kuulostaa varsin negatiivissävytteiseltä, mutta itse suhtaudun näihin asioihin kepeästi synkällä huumorilla. Tätä tekstiä ei siis ole tarkoitettu loukkaamaan ketään lavakävijää ikään, ulkonäköön, olemukseen tai tanssitaitoon katsomatta millään tavalla – joten älä sinäkään pahoita tästä mieltäsi. Varoitus! Tämä teksti on kirjoitettu täysin kieli poskella ja tästä eteenpäin en ota vastuuta kenenkään mielensäpahoittamisesta.

”Lauantai, mitäköhän sitä tekisi? Tänään ei ole romuralli saati kinkkubingo-päivä. Luurankotanssit sattui kohdalleni viime viikolla. Hmm..olisi kai pitänyt katsoa esiintyjä tarkemmin? Lähilavalla olisi näköjään tänään dansut ja ehkä siellä nyt vähän saattaisi päästä nojailemaankin – muuhunkin kuin seinään. Jotta pääsisi tanssimaan, pitää ensin ostaa tanssilippu. Samasta lipusta on yllättäen moneksi. Se voi olla myös konserttilippu tai seisomapaikkalippu. Sitä ei välttämättä etukäteen lippua ostaessaan tiedä, mihin näistä kolmesta vaihtoehdosta minun lippu juuri tänä iltana oikeuttaa. Jos illan orkesteri on kovin mieleinen, niin silloin kohdalle osunut konserttilippu ei välttämättä ole huonoin vaihtoehto – seisomapaikkalippu sen sijaan lähes aina on kuin tyhjä arpa.  Tämä selvinnee yleensä illan ensimmäisten tuntien aikana. Jos ei halua jättää iltaa arvailujen varaan, lavalle kannattaakin tuoda omat eväät mukana aina kun mahdollista. Tällöin sinulle myydään automaattisesti tanssilippu kuten myös tilanteessa, jossa olet V.I.P. eli kuulut sisäpiiriin. Miesten on yleensä vaikeampi ostaa muita lippuja kuin tanssilippuja.

Sinun pukeutumisesi kyllä muuten huomataan lavalla! Sinulla voi hyvinkin olla seeprakengät, harakkakengät, lokinpaskakengät, bleyerit tai mummot. Siis ihan sama millaiset kengät sinulla on, ne on kuitenkin jonkun mielestä aina vääränlaiset. Arvon daami, jos et uskalla jättää käsilaukkuasi vartioimatta tanssin ajaksi, voit esitellä itsesi seuraavalla kerralla muumimammana tai moukarinheittäjänä. Jos puolestaan et pääse tanssimaan tai menet mieluummin pitkin seiniä mahdollisimman huomaamattomasti, olet seinäruusu- tai tapetti. Koristat kauniisti seinää ja sulaudut kuin kameleontti ympäristöösi, kenenkään huomaamatta. Onneksi olkoon, olet ostanut itsellesi seisomapaikkalipun! Me naiset seisomme rivissä tanssilattialla – rivin keulassa, tyrkkyrivissä, seisovat ne ketkä kehtaa ja haluaa. Tyrkkyrivin daameja kohtaan annetaan ajoittain pahaa silmää etenkin seinäruusujen toimesta sekä niiden, ketkä eivät parrasvaloissa kehtaa paistatella. Haku alkaa ensimmäisellä aallolla jota seuraa toinen. Tai miestenhaun aikaan voi puhua nykyään kyllä lähinnä vain kevyistä laineista. Jotkut ovat kuulema joutuneet nirppanurkkaan häpeämään omaa erinomaisuuttaan. Mitä kummaa täällä tapahtuu?

Jos olet saanut ostettua lipunmyynnistä itsellesi tanssilipun, pääset peleille – useammankin kerran. Jos käy vähemmän hyvin niin saat pakit, rukkaset tai työkintaat. Joillekin jaetaan myös naamapakkeja. Jos sinulla sen sijaan on konsertti – tai seisomapaikkalippu saatat nyt katsoa hieman kadehtien niitä, jotka toivat omat eväät mukanaan. Normaalin rytmin lavalla rikkoo miesten paniikkivalon syttyminen hakutauluun. Tästä alkaa armoton noitavaino ja mantamyrsky. Miehet ei usein edes tajua, mikä niihin iski ennen kuin koko tapahtuma on jo ohi. Siinä ei hyvä heilu ja miesten on syytä olla varuillaan joten he lähtevätkin usein kaivolle karkuun. Myös sinun tanssitaitoasi sekä lavaesiintymistäsi syynätään ja arvioidaan herkeämättä sillä hetkellä tanssimattomien keskuudessa. Päästessäsi lattialle, millainen tanssija olet? Itseoppinut luomutanssija vai pro? Tanssitko vain esiintyäksesi ja näyttääksesi omia taitojasi muille? Oletko seuraajana kuin kivireki tai kottikärryt? Entäpä viejä, kävelytätkö tai hiihdätkö daamien kanssa pitkin lattiaa? Pyöriikö kenties helikopteri? Vai keitätkö mielelläsi kahvia? Oletko kenties mieltynyt nopeisiin autoihin, ehkäpä ferrareihin?

Pelit voivat kätkeä sisäänsä sylitanssia, kiihkeää tanssikemiaa, tanssitaivaita ja tanssikarkkia jonka jälkeen jalat ja mieli varmasti huutaa hoosiannaa. Esim. tuliset tangot voivat aiheuttaa moppausta. Jos mies ei pidä varaansa naisen kanssa niin tanssi voi lipsua pystypainiksi asti. Jos tanssi on ollut mieleinen voi tehdä omalla hakuvuorolla kiitoshaun. Ja jos on ollut erittäin mieleinen ehkäpä joku tositosi onnekas saattaa päästä saatillekin..

Näihin tunnelmiin ja mielikuviin mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

1.3.2017

Taikakuu & Heidi Pakarinen&Karavaani @ Pesäkallio

Hyvää maaliskuun ensimmäistä sinulle :) Onpas mukavaa päästä piiitkästä aikaa kirjoittelemaan ihan ihka oikeaa tanssiraporttia! Viimeksi tullut käytyä humpalla loppiaisena. Nyt on muutenkin tullut puuhailtua viimeajat tanssin parissa vähemmän kuin näiden kahden vuoden aikana yhteensä että ihan alkaa hävettää..Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että juhannukseen on enää 114 päivää, kohta jo alkavat kaikki ne ihanat kesälavat sulaa talven ikiroudasta. Kaikkihan tietää mitä sitten tapahtuu - sitten tanssahdellaan niin, että helemat vaan paukkuu :)

Ihana Heidi :)
Jos minulla olisi lauantaina ollut hame ylläni niin silloinkin helmat olisivat varmasti paukahdelleet useammankin kerran - nimittäin lauantaina oli kuluvan vuoden parhaat tanssit! Näin on näppylät. Kyllä tätä iltaa oli odotettukin kieli pitkällä. Olihan paikalla ah niin ihana Taikakuu sekä ihanan pirteä Heidi Pakarinen yhtyeineen. Ehdoton suosikkini (tämä vain huomautuksena, jos asia on nyt vielä jollekulle jotenkin jäänyt epäselväksi) Taikakuu ei ole täälläpäin juuri keikkaillut viime aikoina ja edelliset tanssit tämän pumpun tahtiin olivat niinkin kaukaa kuin marraskuun alusta. Lauantaina oli muutenkin päivä joilloin todellakin oli varaa valita useammastakin eri aktiviteetista. Täällä Lahdessahan on parhaillaan käynnissä nuo suksimisen MM-kisat ja lauantaina olisi ollut mäkikisaa sekä ilotulitusta. Satulinnassa puolestaan suuret synttäritanssit kera Saija Tuupasen, Hurman ja Janne Raappanan. Ruusulinnassakin Sinitaivas ja Lemmenlautta. Janne Raappana olisi kyllä ollut mielenkiintoinen tuttavuus, mutta itsellä ei tosin silti ollut kahta sanaa siitä, minne auton nokan suunta tulisi näyttämään.

"Urheilun" superlauantaista huolimatta paikalle oli silti löytänyt ihan sopivasti tanssijoita. Ehkä suurin osa nuorista ja muistakin oli mennyt kenties Satulinnaan, kisamonttuun tai Ruusuun, mutta eipä kyllä menoa haitannut yhtään. Nyt kun pitkään aikaan en ole juuri tanssinut ns. kunnolla niin siinä ihan hetki ennen ensimmäistä valssia tulin miettineeksi, että mitenköhän tulee menemään. Yleensä minua ei jännitä, mutta kieltämättä nyt vähän jännitti pitkästä aikaa. No, onneksi meni hyvin ja kaksi vasenta jalkaani oli jäänyt narikkaan. Kahdeksalta kun humpat alkoivat, hieman vajaa kaksi tuntia tuli lattialla riehuttua melkein yhtä soittoa ennen ensimmäistä taukoa. Itse kyllä sorruin tällä kertaa tuttuihin viejiin (yritän myös mahdollisuuksien mukaan hakea tuntemattomiakin), mutta koska he vaan ovat niin parhaita ja sopivia tämmöisiin tansseihin niin tilaisuus teki varkaan. Minua kyllä haki kolme minulle ennestään tuntematonta hakijaa. Harmittaa kun yhtä heistä en kerennyt hakemaa enää naistenhaulla. Loppiaistansseissa kerroin tanssineeni erään vasta-aloittaneen nuoren herran kanssa. Siellä hänkin oli taas tanssimassa, jatka vaan samaan malliin! :)

Naistenhaulla kävi taas se klassinen: miksi pitää lähteä hakemaan kun ei vielä tiedä mitä lajia seuraavaksi soitetaan? Miksi? Minä kosahdan tähän miinaan aikalailla säännöllisesti ja aina, siis aina, sieltä kajahtaa jotain lattareita :D Minulla ei kyllä ole tuuria tässä lotossa sitten yhtään. No onneksi oli tuttu haettava. Yhdentoista jälkeen meno alkoi hyytymään ja bensa loppumaan koneesta. Minut oli kieputettu, pyöritetty ja tanssitettu kyllä niin viimesen päälle että ei olisi enempää enää voinut toivoa. Olin niin poikki, että en edes jaksanut jäädä kuuntelemaan Taikakuun kolmatta settiä loppuun. Tälläiset ihanat illat hyvästä musiikista, seurasta ja viejistä puhumattakaan ovat vaan niin parasta, mitä tämä harrastus voi pienelle ihmiselle tarjota - jälleen kerran. Onneksi seassa on aina välillä niitä vähän kehnompia aikoja, sillä muutoin tämä ei tuntuisi miltään. Seuraava tanssikerta siintää taas jossain horisontissa, mutta tämän illan voimalla jaksaa odottaa hieman pidempäänkin!

Ps. I'm loving it.

8.2.2017

Elämä kallis, tanssi halpa?

Tervehdys ja hyvää helmikuun alkua kaikille! Pitkä, lähes tanssiton - muttei tipaton ;) - tammikuu on viimeinkin lusittu ja kevät on taas piirun verran lähempänä. Ihan luvattoman pitkä aika on vierähtänyt myös edellisestä kirjoituksesta, mutta onneksi hätä ei ole läheskään tämän näköinen sillä ihan teidän iloksi (tai kiusaksi) olen edelleen täällä ja en aio kadota juttuineni yhtään mihinkään. Tammikuussa en käynyt lavalla tuon loppiaisen jälkeen joten jutunjuurta ei pahemmin ole ollut siltäkään rintamalta. Mieluustihan sitä kirjoittasi ällösiirappisisia tanssiraportteja vaikka joka viikko! No, kesää ja niitä sokeriövereitä odotellessa aion tarjoilla teille faktaa siitä, paljon lompakkoa on saanut oikein tuulettaa tämän harrastuksen parissa.

Tässä käytän esimerkkinä siis itseäni. Koko viime vuoden pidin kirjaa kaikista kuluista mitä tähän harrastukseen liittyi (=kurssit, lavakäynnit, bensat, kahvirahat jne.) Suurin aktiivisuuskauteni ajoittui tietenkin kesään jolloin tuli käytyä keskimäärin n. 3x viikossa humpalla, joskus useamminkin. Talvella/syksyllä meno oli huomattavasti rauhallisempaa tanssien osalta, tanssit 0-2 kertaa kuukaudessa. "Off-seasonilla" sen sijaan kurssi-aktiivisuus oli huipussaan, kesällä ei kurssitoimintaa juuri ollut. Kursseilla kävin keskimäärin noin 3 iltana viikossa. Allaolevan taulukon mukaiset euromäärät ovat siis allekirjoittaneen - aktiivisen kesälavatanssijan ja ahkeran kurssilaisen toteutunut vuosibudjetti.  
                                                     
TALVI 2016 liput € Muut €
Tanssiliput 126 20
Kurssimaksut 151
KESÄ 2016

Tanssiliput 367 102,5
Kurssimaksut 48
SYKSY 2016

Tanssiliput 64 19,5
Kurssimaksut 93



Liput 557
Kurssit 292
Muu
142
Polttoaine
300
YHTEENSÄ 1291


Päästiin siis reilusti yli toimintatonnin kokonaiskustannuksissa. Ihanan kallista, vai onko sittenkään? Silti väittäisin, että golf on edelleen vieläkin kalliimpaa. Toki tästä harrastuksesta saa ihan niin kalliin kun on vain varaa laittaa euroja jonoon ja halua maksaa. Vuonna 2016 tämä harrastus siis kevensi lompakkoani kaikki kulut yhteenlaskettuna  1300 € eli n. 108 €/kk. Lavakertoja kertyi viime vuonna 35 (keskimäärin 3 kertaa/kk) joten jokainen lavakäynti maksoi minulle n. 29 €. Eniten rahaa upposi kesä-elokuussa - ilman bensakulujakin rahaa paloi 172 €:n verran kuukaudessa! Huhhuh, kyllä se lompakko saikin olla jatkuvasti sepposen selällään :D Vähiten tansseihin minulla meni rahaa näköjään viime syksynä - ehdin käydä 4 kertaa tansseissa joten kuukaudessa niihin vain parikymppiä. Kurssit kustansivat keskimäärin  37 €/kk (tämä on laskettu vain 8 kuukauden mukaan, koska kesällä ei ollut kursseja). Muihin kuluihin on luettu narikat, kahviotuotteet, kisamakkarat yms. Bensakustannuksia painoi alaspäin kimppakyydit. Niitä kannattaa ehdottomasti suosia jo ihan seurankin takia jos vain mahdollista!

Nyt kun tuota yhteissummaa katsoo niin olen kuitenkin ehkä hieman yllättynyt siitä, että ei tuon enempää kuitenkaan rahaa mennyt. Toki kausikohtaisia vaihteluita on harrastuksen luonteesta johtuen paljonkin, mutta reilu sata euroa kuussa harrastukseen tänä päivänä ei ole mielestäni kovin paha hinta maksettavaksi. Moniin kuntokeskuksiinkaan ei saa nykyään edes satasella kaikenkattavaa kuukausijäsenyyttä. Pääsymaksuihin meni siis leijonanosa budjetista - 35 tanssikerralla se tekee noin 16 euroa/ilta. Tanssilippujen hinnoista nousee aika ajoin keskustelua ja etenkin siitä, missä menee kipuraja lipun hinnalle. Oma mielikuva on, että lippujen hinnat ovat väkisinkin vaivihkaa hivuttautumassa ylöspäin. Myös kurssitarjonta on tänä päivänä mahdottoman monipuolista ja näin karkeasti ilmaistuna kun soppaan lyödään vielä se mielikuva, että kursseja pitäsi muka käydä, jotta kehtaa sinne lavalle edes mennä niin rahaa saa kyllä ihan kiitettävästi kulumaan.

Ehkä tuo tuhatkolmesataa euroa kuulostaa kokonaisuudessaan hurjalta summalta, mutta se mitä olen sillä summalla saanut, onkin sitten jotain minkä arvoa itselle ei pysty missään rahamäärässä mittaamaan. Olen saanut kokea Suomen suven taikaa, ihania tanssilavoja,  euforisia tunnetiloja, uusia tuttavuuksia, ihania kavereita, nauranut itseni kipeäksi, rentoutunut, tuntenut onnistumisen iloa, oppinut uutta, viettänyt timanttista laatuaikaa, ollut tanssitaivaassa ja tanssinut itseni tainnoksiin monta kertaa. On muuten ollut joka pennin väärti! Voiko rahansa enää paremmin käyttää? No ei voi :)

Ps. Tuohon kesään verrattuna nyt tuntuu todellakin kuvan mukaiselta, kun ei juuri rahaa kulu kuin muutamiin hassuihin kursseihin. Jokainen vähänkin aktiivisesti tanssiva varmasti ymmärtää pointin :P


8.1.2017

Loppiaistanssit - Finlanders @ Pesäkallio

Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle :) Nyt on joulut, uudetvuodet, kaikki juhlat juhlittu, koristeet pakattu laatikkoon ja kuusikin on nakattu parvekkeelta alas. Tästä se taas alkaa, harmaa ja pitkä arki. Onneksi jokainen päivä tästä(kin) eteenpäin vie kohti kesää ja niitä kaikkia ihania kesälavoja ja satumaisia tanssi-iltoja. Tähän väliin haluan muistuttaa sekä myös tilastonikkareille tiedoksi, että juhannukseen on tänään 531 päivää. Kieltämättä olin hieman pettynyt, että eihän siihen nyt noin paljon voi olla?! No huomenna enää 530 päivää..:) Onneksi se sieltä kuitenkin on tulossa! EDIT: Tuossa aamupalapöydässä huomasin, että ei siihen juhannukseen nyt oikeasti tosiaankaan ole 530 päivää vaan ehkä oikeammin 165 päivää tänään :D Juhannukseen 2018 taitaa olla tuo edellä mainittu yli viisisataa päivää. Hyvät naurut tästä ainakin sai :D

Kesää odotellessa tuli käytyä perjantaina kotipesällä loppiasitansseissa ja samalla polkaisemassa uusi vuosi tanssillisesti käytiin. Musiikeista vastasi aina niin hyvä Finlanders. Enpä nyt ihan suorilta muista milloin viimeksi on tullut heidän keikallaan käytyä. Tanssijoita oli onneksi paljon vähemmän kuin tapanina ja erittäin hyvä niin. Kesällä kun tuli käytyä Finkku-tansseissa niin joskus oli enemmän nuorta porukkaa ja sitten taas toisella kertaa vanhempaa. Nyt oli omasta mielestäni suht tasapainoisesti kumpikin edustettuna. Olen yrittänyt seurata/laittaa merkille minkä ikäistä tanssijaa käy minkäkin yhtyeen tansseissa, jotta en suotta eksyisi itselleni liian vanhaan seuraan liki ainoana nuoremman ikäpolven edustajana. Tietyistä yhtyeistä osaa jo mutu-tuntumalla sanoa ja osan jätänkin suoraan menemättä em. syistä, mutta ei nämä asiat ole aina niin ennalta-arvattavia. Näihin tosiaan voi vaikuttaa juuri se vallitseva avaruussää sekä tähtien ja kuun asennot :)

Omat tähtien asennot tanssin suhteen olivat kyllä hieman nyrjähtäneet sillä karkasin tansseista kotiin jo yhdentoista aikaan! Enpä taida olla vielä ikinä lähtenyt tansseista niin aikaisin..Nyt kyllä tervaa ja höyheniä päälle. Naistenhakukin tökki kyllä jotenkin ihan ylitsepääsemättömästi ja ei sitten yhtään innostanut. Myönnän, että olen kohdannut tämän naistenhaun suhteen pienen taantuman syksyn myötä (jota voisi kyllä laiskuudeksikin kutsua?) vaikka olen kyllä rohkea ja reipas hakija noin muuten kun sille päälle satun. Seuraavissa tansseissa pitää kyllä ottaa nyt itseään niskasta kiinni tämän asian suhteen. Ei tämä näin saa jatkua. Miestenhaulla päivystelin lähinnä rappusilla tai sitten ihan takarivissä. Eipä sieltä kyllä paljon haettu, mutta en kyllä mieltäni siitä mitenkään pahoittanut. Ei ollut nyt sellainen eturivin tyttö-fiilis. Aina kuitenkin kun parketille pääsi niin oli mukavaa ja siitä kiitos taas viejille. Ei se määrä vaan se laatu. 

Näin jälkikäteen makusteltuna oli kyllä kivat perustanssit, mutta nyt kun tosiaan on olosuhteiden pakosta tanssikerrat vähentyneet tosi harvoiksi verrattuna kesään niin ihan liian harvoin pääsee sellaiseen kunnon flow-tilaan, mihin vajosi kesällä helposti jo ensitahdeista lähtien. Liekki on hieman himmentynyt, mutta se ei sammu koskaan. Onneksi seuraavat tanssit helmikuun lopussa ovat Taikakuu -tanssit niin silloin sitä taas viimeistään saa bensaa liekkeihin ja muistaa miten tämä touhu voi oikeasti olla :)

Ps. Mennääs tän suvantovaiheen yli että heilahtaa.


31.12.2016

Tapanintanssit - Sinitaivas, LäpiValaisu @ Pesäkallio



Tästä lähtee tämän huikaisevan tanssivuoden viimeinen raportti bittitaivasta kohden. Tavoistani poiketen niin myöhässä, että ihan hävettää! Ei ole vielä koskaan käynyt niin, että tanssiraportti myöhästyy paria päivää pidempään.. No joskus vain käy näin, joulukiireitä..:) En kuitenkaan ole unohtanut teitä ja tässä juuri ennen uuden vuoden vastaanoton aukeamista paketoin nämäkin muistot – voidaan sitten itse kukin toivottaa tervetulleeksi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä ja uusin kuvioin.

Kinkun sulattelutanssit hypähdeltiin siis JO viisi päivää sitten Pesäkalliolla. Kinkkua ja muita jouluherkkuja oli saapunut sulattelemaan aikamoinen määrä tanssijoita. Pääsin paikalle varttia yli kahdeksan ja auton saikin jo jättää metsän laitamille ja narikkaan joutui ihan jonottamaan useamman minuutin! Jono oli pitkään tasaisesti kahvion kohdalla. Enpä kyllä yhtään muista milloin Pesällä tuollaista kuhinaa olisi käynyt :) Ehkäpä joulun pyhät sai ihmiset liikkeelle. Itselle nämä tapanintanssit olivat ensimmäistä laatuaan sillä viime vuonna jouduin jäämään flunssan kouriin vuoteen omaksi. Silloin harmitti, mutta nyt oli hyvä ottaa vahinko korkojen kera takaisin. Edellisestä tanssikerrastakin oli taas ehtinyt vierähtää muutama viikko niin kyllä se parketti houkuttelevasti minun nimeäni siellä kuiskaili.

Eipä tuntunut ainakaan itsellä painaneen joulun syömingit enää jaloissa sen verran reipasta meno oli. Lattia oli vaan aika tupaten täysi joten varsinkin parin ensimmäisen tunnin aikana tanssi oli lähinnä sitä, että yrittää olla parhaansa mukaan astumatta kenenkään nilkalle tai ei osu kädellä tahattoman kovaa johonkin..No aika vaikeaa tämmöinen esterata oli kyllä suorittaa ja potkuja koki niin omatkin kuin naapurienkin nilkat – sori niistä. Erään viejän kanssa yritettiin tanssia jenkkaa, mutta eipä siitä mitään tullut, kaikki tuntui tanssivan sen melkein paikallaan.. Tuttuja naamoja oli kyllä todella paljon liikenteessä. Tämän vuoden aikana olen oikeastaan ensimmäistä kertaa huomannut kuinka paljon sitä onkaan ”naamatutustunut” tämän harrastuksen kautta kaikenlaisiin ihmisiin. Tuo älytön ruuhka latisti vähän tanssi-intoa joten päivystelin rauhallisesti takarivissä, josta sitten muutama tuttu tuli aina välillä poimimaan parketille. Naistenhaun skippasin, koska niitä naisia nyt oli (taas) aika paljon enemmän. Eikä tosiaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä ihan jokaista biisiä vetämään sinne ruuhkaan potkittavaksi ja tönittäväksi. Naistenhakua katsellessani tulin jostain syystä ajatelleeksi niitä miehiä, jotka jäävät ”ylimääräisiksi” eikä heitä haeta naistenhaulla. Meillä naisilla on se ongelma, että miehiä on vähän ja viejiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille, mutta lavoilla miehillä ei tätä ongelmaa yleensä ole. Naisia on, mutta silti he valitsevat tanssin sijaan istumisen. Mietin, että miltäköhän näistä miehistä mahtaa tuntua? Tuntuu vähän julmalta, kieltämättä. Enpä tiedä miksi tälläisiä edes mietin, mutta laitoin vain merkille..

No onneksi illassa oli jotain hyvääkin, sillä viimeiseksi tanssin nuoren miehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että lavatanssit on parempaa kuin baari! :) Täytyy ihan olematonta hattuani nostaa, että siinä on nuorella miehellä asenne kohdallaan. Syksyllä kuulemma aloittanut käymään, musiikin perässä tullut lavoille, mutta uskalsi silti lähteä tanssimaan kanssani vaikka askeleet toisinaan sekosivatkin. Ihan huippua, tuollaisia tyyppejä lisää kiitos! :)


************************************************************************
 Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Tanssihöpinät tulee jatkumaan ensi vuonnakin vanhaan tuttuun tyyliin - mulle kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) Räiskyvää ja tanssillista uutta vuotta 2017 sinulle!

 

12.12.2016

Terveisiä tanssikursseilta osa 2 : Missä ne kaikki miehet oikein on?



Jälleen kerran pettyneenä täytyy todeta ettei ne miehet ainakaan tanssikursseilla käy. Koska tämän blogin tarkoitus ei ole kertoa vain lavatanssielämän glamourista, ja koska tätä blogia kirjoittaa ihminen jolla aina välillä menee tunteisiin, niin täältä pesee ja linkoaa. Hitto vie, että osaakin kairata tämä asia taas vaihteeksi. Sanonta ”kiusa se on pienikin kiusa” on kyllä todellakin vähintääkin riesa.

Alempana luettavien pettymysten sanojen sijaan olisin paljon mieluummin kirjoittanut teille mukavasta päivästäni JouluBuggi- tanssileirillä sekä vierailusta itselle uudessa tanssipaikassa Tanssikeskus Tessussa – siis jos minä ikinä olisin sinne asti päässyt. JouluBuggi – tanssileiri on osa Boogie tour Ry:n tapahtumia, joka kiertää ympäri Suomea tekemässä tutuksi rock’n’swing –tansseja. Tampereella 10.-11.12 järjestetyn kaksipäiväisen leirin lajeina olivat bugg sekä boogie woogie ruotsalaisten sekä suomalaisten ammattilaisten ohjaamina. Tasoja olisi ollut aloittelijoista aina konkareihin asti. Lisäksi kun tuota ohjelmaa katsoi, niin varsin herkulliselta omaan makuuni näyttivät tunnit kuvioista, vartalon käytöstä sekä viennistä että seuraamisesta. Lisäksi illan tansseihin olisi leiriläiset voinut ostaa lipun hieman huokeampaan hintaan. Itse en ole koskaan vielä käynyt tämäntapaisilla tanssileireillä ja siksi olisinkin innolla ollut menossa mukaan kun kerrankin mahdollisuus oli lähteä reissuun.

Koska en nyt voi kirjoittaa teille mukavasta päivästäni niin kirjoitan sitten siitä kuinka tanssikursseilla ei nykyään juuri näy miehiä mailla eikä halmeilla – edellä mainittu kun oli pääsyy siihen miksi en ylipäätään koko leirille edes päässyt osallistumaan. Viejiä ei siis ollut ilmoittautunut tarpeeksi suhteessa ilmoittautuneiden naisten määrään sille kurssille, mille olisin ollut menossa. Järjestäjän mukaan viejät ilmoittautuvat yleensä viime hetkillä joten minun piti jättää leikki kesken keskiviikkona. Itse en kyennyt enää venyttämään löysässä hirressä roikkumista pidempään. Noh, pitäkääpä sitten tunkkinne, olkaa niin hyvät. Ja kyllä, rehellisesti sanottuna minä vähän mieleni pahoitin asiasta. Toisinaan tämä ainainen ja lähes krooninen miesten vähyys niin lavoilla kuin kursseillakin saa ämpärini vain läikkymään yli reunojen. Lavoilla tähän miesten vähyyteen on jo turtunut, mutta kun tämä sama tilanne on melkeinpä poikkeuksetta arkipäivää jo lähes jokaisella tanssikurssilla, jolle olen tämän kahden vuoden aikana ylipäätään osallistunut. Alkaa oikeasti jo pikkuhiljaa kyllästyttää!

Ei ole ollut siis yksi eikä kaksi kertaa kun tanssikurssin alkaessa paikalla on ollut vain muutama mies ja pahimmillaan 2-3x enemmän naisia. Omaan kokemukseen perustuen ihan sama missä kurssi järjestetään ja mitä lajia opetellaan, viejät suorastaan loistavat poissaolollaan. Tai jos paikalle on vastoin kaikkia fysiikan lakeja eksynyt kaksilahkeisen lajin edustaja niin 90%:sti he ovat oman parinsa kanssa eivätkä osallistu parinvaihtoon. Se heille toki suotakoon ja heillä on täysi oikeus siihen. Esimerkiksi syksyn ensimmäisellä bugg-tunnilla oli paikalla yksi mies + minä (viejänä) + opettaja ja lisäksi taisi olla 5 naista… Tämä ainut mies oli saapunut paikalle parinsa kanssa eikä olisi osallistunut parinvaihtoon ollenkaan, mutta kurssin vetäjä sai hänet ylipuhuttua vaihtorinkiin.  Sanomattakin lienee selvää, että mitä useimmin yllämainittu esimerkkitilanne käy niin eihän se kovin motivoi siellä kursseilla käymäänkään, varsinkaan näin naisnäkökulmasta . Lisäksi seuraajan roolia tanssivana vielä koen maksavani aikalailla tyhjästä. Ihan hyvin voisin sitä perusaskelta tallata tuossa olohuoneen lattiallakin siinä missä viejien puutteen takia joudun pahimmassa tapauksessa tanssimaan puolet tunnista soolona. Ja kun tunnin hinnaksi lyödään 8-15 €/kerta niin huvittaisiko sinua maksaa tyhjästä tuo summa esim. 3 x viikossa? No ei minuakaan.

Ketä saan nyt osoittaa syyttävällä sormellani? Miehiin tekisi se mieleni kohdistaa, mutta ennemminkin oikea suunta lienee tanssikursseja järjestävä taho. Vaikka en nyt JouluBuggi-leirille päässytkään niin järjestäjä veti pisteet kotiin siitä, että nimenomaan leirille EI otettu ”rahankiilto silmissä” kaikkia halukkaita vaan haluttiin taata osallistujille vastinetta rahalle (=paritasapaino). Näin mutu-tuntumalla makusteltuna liian monille kursseille (tai sitten minä käyn vaan väärillä kursseilla?) otetaan nimenomaan kaikki maksavat asiakkaat jolloin päädytään yhdessä miesten vähyyden kanssa tilanteeseen, että seuraajia on lähes poikkeuksetta aina liikaa. Se ei palvele yhtään ketään. Onneksi on opettajia, jotka kiinnittävät tähän paritasapainoon huomiota jo ilmoittautumisvaiheessa, mutta itse en liian usein ole tähän törmännyt. Ihmeen paljon kuitenkin meitä parittomia naisia jaksaa kerta toisensa jälkeen tanssikursseilla käydä vaikka paritasapaino on yleensä mitä on. Joskus joulu tulee jo toukokuussa kun sattuukin niin, että jokaiselle on pari. Sellaiset tunnit ovat kivoja :) Tämäkin kirjoituksen aiheen jokainen tanssikurssilla käyvä näkee eri perspektiivistä ja voi olla että olen tekstissäni sortunut yleistämään liikaa, tiedä häntä. Itse kuitenkin olen kokenut asian yllä kirjoittamallani tavalla täällä missä usein tulee kursseilla tanssittua. Nyt jo ehkä toivon, että olen tosiaan sortunut liikaa yleistämään.

Vaikka minä nyt mieleni pahoitinkin, etten päässyt osallistumaan leirille, ja vaikka minua kismittää viejien vähyys kurssilla niin elämässä vastaantuleviin pettymyksiin ja vastoinkäymisiin on oppinut jo suhtautumaan tämän vajaan kolmen vuosikymmenen tuomalla ”kokemuksella” ja asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin : 

Vähän on parempi kuin ei mitään!

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonalkua ja joulunodotusta itse kullekin säädylle! 

Ps. Tapsantansseihin on muutes enää 14  päivää!

Pss. Miten teidät miehet saisi houkuteltua tanssikurssille? :)