27.8.2018

Viva la danse! Tanssi vieköön -festivaali @ Messukeskus



Menneellä viikolla koin ahaa-elämyksen, että tänä viikonloppuna järjestettäisiin tanssi vieköön-festivaali Messukeskuksessa. Vielä kun sopivasti kalenteriin aukesi tyhjä kohta ja kaverilla myytävänä ylimääräinen lippu, niin ei ollut kovin vaikea päättää mennäkö vai eikö mennä paikan päälle. Alla pientä raporttia omasta näkövinkkelistä sekä kuvia ja tunnelmia lauantailta.

Viime vuonna ei tullut osallistuttua näihin kinkereihin, joten ei tiennyt oikein mitä odottaa. Ohjelmaa läpi selatessa kyllä taatusti tuli ähkyyn, koska tarjontaa ja toimintaa oli näihin kahteen päivään mahdutettu melkoinen määrä. Tanssiin liittyvää lajia oli jos jonkin moista tarjolla ja ihme, jos sieltä ei jotain itseään kiinnostavaa löytyisi. Itsellä päivän kirkkaimpana helmenä oli mennä seuraamaan boogie woogien all class world cup-kisaa. Tätä lukuunottamatta olin vain silmäillyt muutoin päivän tarjontaa ja miettinyt, että tuota ja tuota voisin käydä vilkaisemassa enkä siis tehnyt mitään sekunnintarkkoja suunnitelmia. Fiiliksen mukaan. Tosin, jos jotakin mielenkiintoista olisikin ollut tarjolla niin ikävä kyllä se saattoi  mennä toisen tapahtuman kanssa samaan aikaan ja piti sitten valita mielekkäämpi. Ohjelmaa, näytöstä, kurssia ja tapahtumaa oli niin paljon ja jatkuvasti joka puolella, että eihän tietenkään tähän kaikkeen voisi millään osallistua eikä nähdä ja kokea kaikkea yhden päivänä aikana.

Saavuttiin paikalle hieman ennen puolta yhtätoista ja itse yllätyin, että aika väljää tuntui olevan. Ei edes tarvinnut jonotella sisäänpääsyssä. Yleensä sitä on aina tottunut, että kun on jossain messuilla niin porukkaa on kuin pipoa jo aamusta alkaen...Toki nämähän festarit jatkuivat koko pitkän päivän aina yöhön asti. Jokaisella osastolla kuitenkin tuntui riittävän kiinnostuneita osallistujia tai katsojia kuitenkin koko ajan.


Vakio- ja lattaritanssijoiden backstage

Värikäs karnevaaliasu!

Matkalla bw:n kisapaikalle löytyi  tankometsä, jossa koko päivän pyöri ilmeisesti tankotanssikursseja- ja tunteja. Osallistujia riitti. Ei kyllä allekirjoittaneesta olisi moiseen lajiin. Ohjaaja näytti liikkeet niin vaivattoman tuntuisesti ja helpon näköisesti. Kurssilaiset sitten yrittivät tehdä perässä ei niin vaivattoman ja helpon näköisesti - noh, harjoitushan tekee mestarin :) Vielä ennen bw:n lavaa oli muutama vaaranpaikka nimittäin tanssitarvikkeita myyviä pisteitä oli ripoteltu matkan varrelle. Kengät, hamoset ja muut tilpehöörit saisivat kuitenkin nyt hetken odottaa - palaisin aivan varmasti hypistelemään niitä vielä myöhemmin! Myös Suomen suurin tanssilattia sijaitsi hallissa 6. Täällä pyöri koko päivän erilaisia tanssikursseja, johon sai vaan osallistua hyppäämällä mukaan. Illalla sitten olisi viihdyttämässä Vanaja Big Band, Sinitaivas sekä Saija Tuupanen ja Ex-miehet.

Tankotanssi-akrobatiaa
Suomen suurin tanssilattia, olkaa hyvät.
Foxin askelin

 
En ole ennen käynyt seuraamassa mitään rock'n swing-tanssien tanssikisoja, joten siksi halusin mahdollisimman tiiviisti seurata päivän aikana, mitä boogie woogie-areenalla tapahtuu. Ja sen ehdoilla aika lailla päivänikin olin suunnitellut. Kisoissa oli edustetuna kaikki luokat: seniorit, juniorit sekä main-sarja, joka on ilmeisesti tämä pääkilpailutaso. Oli hidasta ja nopeaa boogia. Kyllä sitä menoa oli ilo katsella. Kaikilla mahanalus täynnä jalkoja - varsinkin nopeassa! Ja miten hyviä he kaikki ovat! Ja mitä kuvioita ja showta! Wow! Allekirjoittanut myöntää, että haaveilee joskus vetävänsä edes puoliksi sillä tavalla. Siihen on kuitenkin toooosiii pitkä matka :D Tunnelma oli rento, positiivinen ja kaikilla hymy huulilla. Siinä kun kilpatanssijat näyttivät menevän suu mutrulla niin täällä oli rento ja energinen meininki.

BW main class slow
BW main class fast

BW seniors fast - suomen pari Lilja Ari&Soile vasemmalla.
BW main class fast - Suomella kaksi paria Masi&Anna sekä Juho&Mari.
BW kilpailuihin oli osanottajia useasta eri maasta. Omaksi yllätyksekseni Venäjältä oli paljon pareja. Myös italiasta, Sveitsistä, Tsekeistä, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta ja tietenkin Ruotsista. Ehkä joku maa saattoi jäädä vielä mainitsemattakin. Suomella oli edustus BW senioreissa kahdella parilla, junioreissa yksi pari ja main classissa kilpaili myös kaksi paria. Senioreissa Suomen edustajien lopullisiksi sijoituksiksi jäivät sijat 14 ja 21. Seniori-sarjan voittajat tulivat Italiasta ja kyllä täysin yksinoikeudella - oli niin lennokasta menoa, että ei voinut kuin ihailla! Junioreissa Suomen parin sijoitus oli 10:s, länsinaapuri nappasi tuplavoiton sarjasta. Heja Sverige!

Samassa yhteydessä boogin kanssa järjestettiin myös rock'n' roll main class free style world cup-kisa. Tässä Suomella ei ollut edustusta. Tämä laji ei kyllä allekirjoittaneeseen vedonnut vaikkakin oli tosi vauhdikas hyppyineen ja upeine kuvioineen. Enemmän muistutti minusta jotain aerobiciä kuin tanssia. Bw- kisojen ollessa tauolla olikin hyvä tutustua muuhun tarjontaan. Tietenkin piti käydä hypistelemässä niitä tanssikenkiä ja vaatteita, mitkä jäivät paitsioon tullessa ;) Ja kyllähän siellä tuli kosahdettua ostamaan uudet siniset bleyerit! Ei kai messut mitään ole jossei siellä "muutama" kymppi mene? :D Hetki tuli myös shoppailun lomassa seurattua myös rivitanssia. Se näytti hauskalta ja olen jopa miettinyt ehkä kokeilevani sitä joko tänä syksynä tai keväällä. 

Kävimme välitauolla myös testaamassa hyppykenkiä (kangoo jumps). Näitä on kai kutsuttu suomenkielessä myös "kuukengiksi". Kannattaa testata jossain tätä pomppimista, jos mahdollisuus tulee, tosi kivaa! Lisäksi break dancea tanssittiin hämyisessä nurkassa sekä toinen toistaan säihkyvimmissä asuissa mimmit kilpailivat discotanssissa. Näyttävyydestään huolimatta tämäkään laji ei allekirjoittaneelle avautunut. Musiikki oli jumputusta ja kilpailijat pomppivat ja sätkivät lavalla kuin olisivat saaneet jonkun kohtauksen. Aktia cup II valtakunnallinen vakio- ja latinalaistanssien kilpailussa oli sen sijaan vähän hillitympi meno. Seurailimme hetken ennen bw finaaleja Aktia cupin semifinaaleja. 

BW seniors-sarjan voitajat näyttävät mallia!

RR main class
Enten tentten..siniset mulle!
Rivitanssia
Kangoo jumps - kokeilua

Discotanssikilpailu


Masi&Anna bw semifinaali slow

Tässähän se päivä oli tosiaan sujuvasti vierähtänyt jo iltapäivän puolelle ja kohta oli aika ottaa hyvät paikat bw-finaaleja ajatellen. Suomen kaksi paria olivat molemmat päässet main classin finaaleihin asti! Suomi Suomi Suomi- huudot kaikuivat pariesittelyssä, mutta silti kaikkia pareja kannustettiin ihan tasapuolisesti. Tunnelma vain nousi ja tiivistyi loppua kohden. Itse jouduin jo suuntaamaan junaa kohden ennen loppuhuipennusta ja main classin finaali jäi itseltä näkemättä, mutta Juho ja Mari vetivät homman kotiin ja Masi ja Annakin olivat kolmansia. Hienoa, onnea!

Kun vihdoin istahdin junaan niin olin aika poikki päivästä. Niin paljon tapahtui koko ajan ja kaikille asteille oli tarjolla sellaista tykitystä, että heikompia varmasti hirvitti. System overloaded, error error! Noin kokonaisuutena oli kyllä varsin mukava festivaalipäivä rankkuudestaan huolimatta. Ulkona oikeastaan huomasi kuinka kovalla musiikki ajoittain oli ollutkaan - pää ihan humisi siitä kaikesta äänien kakofoniasta, mitä eri tapahtumatilat pitivät sisällään. Tuo avara messutila vielä toi oman mausteensa peliin. Tätä pidän miinuspuolena tapahtumassa - eri osastojen/pisteiden musiikit sekoittuivat keskenään eikä välttämättä esim. tanssikursseilla tahtonut kuulla soitettavaa musiikkia kun vieressä pauhasi toisen osaston musiikit. Varmasti rivitanssiosaston lattialla olleet tapahtumat kärsivät boogin musiikeista - olivat nupit kaakossa yhteen väliin... Osastothan eivät olleet mitenkään muuten eriteltyjä toisistaan kuin kulkuväylän mittaisella kaistaleella tai sitten lakanalla tms. Se, että tekemistä, kokemista ja nähtävää on niin paljon, ettei vain yksinkertaisesti kaikkea mielenkiintoista ehdi nähdä yhtä aikaa lienee kuitenkin enimmäkseen positiivinen ongelma. Ja ainahan voi mennä kahdeksi päiväksi!

Itse tosiaan menin boogin kisan ehdoilla ja siihen nähden sain kyllä rahalleni vastinetta. Ehkäpä jotkut tanssikurssit erilaisissa lajeissa olisivat kyllä kiinnostaneet, mutta sitten olisi taas jotain muuta jäänyt kokematta. Valintoja, valintoja. Myös tanssit illalla olisi jonkin verran kiinnostaneet. Kaverit olivat olleet perjantaina illalla tanssimassa ja he olivat ihmetelleet, että kesken tanssi-illan oli järjestetty tanssikursseja. Tämä oli saanut tunnelman lässähtämään ja ihmiset lähtemään - eivätkä olleet sitten kuulema löytäneet enää viimeisille seteille takaisin. No jos näin todella oli niin hieman outo konsepti.

Summa summarum - tiedä häntä tuleeko enää ensi vuonna lähdettyä. Ehkäpä, jos on jotain mielenkiintoista kisaa tiedossa. Muulta osin nämä festarit taitavat olla omalta osaltani nähdyt. Jos et ole käynyt aikaisemmin niin suosittelen käymään ainakin sen ensimmäisen kerran :)


12.8.2018

Finlanders & Jyrki Nurminen @ Jenkkapirtti


Elokuun puolelle venyi, mutta pitäähän sitä kerran kesässä kotilavalla käydä. Lauantain Jenkka oli myös pieni ex-tempore ajatus, mutta perjantain tapaan sekin oli lopulta hyvä päätös. Päätöstä avitti sekin, että sain haalittua tanssipasseihin sen verran leimoja joten pääsin vapaalipulla sisään ja yhtenä illan esiintyjistä olisi Jyrki Nurminen. Saavuin paikalle tanssien alkuun ja tarkoitus olikin, sillä halusin nähdä Jyrkin esiintymistä alusta alkaen. Tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta kun hän on päässyt esiintymään ”pääartistina” – toki heti kovaan seuraan Finkkujen kaveriksi. Jyrki on kyllä Kehräämöllä esiintynyt useamminkin, mutta jos niitä nyt ei lasketa mukaan. 2015 allekirjoittanut otti varsin haparoivia ensiaskelia tanssin parissa, tuli Nick´sillä tanssittua Jyrkin kanssa toisinaan alkeissa – hän aina jaksoi tsempata minua vaikka ne askeleet meni kerta toisensa jälkeen sekaisin, kiitos siitä :) Ja hyvät oli eiliset setit, kiitos myös siitä! Upeaa laulua, monipuolista tanssimusiikkia joka meni jalan alle – just hyvä paketti.  Eli täältä vahva suositus Jyrkille, ja vaikka en tuntisikaan entuudestaan niin silti suosittelisin! Finkuiltakin ihan hyvät setit kajahti ilmoille.

Elisiset tanssi eivät olleet mitkään ruuhkaiset, ihan sopivasti oli tilaa parketilla pyörähdellä ainakin alkuillasta. Eniten illassa ehkä ”harmitti” se, että ei päässyt lattialle fiilistelemään niin usein, mutta tämä oli arvattavissakin. Itseni ikäisiä ei juuri paikalla ollut ja tanssijoiden keski-iän ollessa itseäni n. parikymmentä vuotta vanhempaa saapumiserää niin suurimmaksi osaksi ilta meni seisoskeluksi. Mutta kyllä sitä loppupelissä kuitenkin sai tanssia silti, että ei mitään valittamista siinä suhteessa. Ensimmäisellä tunnilla tipahti pari-kolme hakua ja ensimmäisen naisten puolituntisen käytinkin sitten surutta hyväkseni. 3 kappaleparia tuli käytyä pokkaamassa eli vain tangot jätin välistä. Kieltämättä olin itsekin vähän yllättynyt, että miten minä nyt noin menin innostumaan :D Hupsistaa…Kun miestenhaku taas alkoi niin vähän tyssäsi, mutta pari hakua osui kuitenkin kohdalle. Yhdentoista aikaan oli aika suunnata kisamakkaran kautta tyytyväisenä kotiinpäin.

Nämä oli kyllä yllättävän mukavat tanssit siihen nähden, että ihan yksin olin liikenteessä ja ikäjakauma oli tosiaan itselle huono. Jos ei tanssihuki osunut kohdalle niin musiikki oli vallan viihdyttävää kuunnella ja oli myös ihan kivaa katsella muiden menoa. Nähtiin myös komea muikku-sukellus polkassa, noh onneksi hänelle ei käynyt kuinkaan ja polkat jatkuivat hymyssä suin :)

Taikakuu & Hurma @ Kisaranta


Tervehdys lukijat! Toivottavasti siellä vielä linjoilla on muutamia, jotka aina silloin tällöin käyvät vilkaisemassa  raapustuksiani :) Nyt on luvassa muuten sellainen harvinaisuus, mitä ei ole koko kesänä näkynyt – kahden peräkkäisen tanssi-illan mietteet. Let’s mennään!

Yleensä aina edellisten tanssien jälkeen tulee vähintäänkin sivusilmällä katsottua ennakkoon, mitä, milloin ja missä seuraavaksi tanssittaisiin. Tänä kesänä on kuitenkin menty aikalailla hetken fiiliksen johdosta sinne tai tänne. Torstaina sattui ahaa-elämys mieleen perjantain Kisarannasta. Se oli oikeastaan aika hyvä  ajatus, jonka varjolla pystyi lähtemään töistäkin vähän aikaisemmin ;) Tanssiperheen kanssa oltiin tietenkin liikenteessä. Vaikka ollaan käyty pidemmilläkin tanssireissuilla, mutta silti Kisaranta oli uusi kokemus muutamalle. Illan isäntinä toimi aina niin ihana Taikakuu ja Hurma. Allekirjoittanutta kiinnosti nähdä ja kokea, mikä meininki Hurmalla nykyään on. Ennen ko. bändin taukoa on tullut käytyä muutamissa Hurma-tansseissa, mutta en kyllä ole koskaan vakuuttunut omalta osaltani heistä. Facen tanssiporukassa on osunut silmään kommenttia puoleen jos toiseen Hurman uudesta tulemisesta, parempi kyllä itse todeta asianlaita eikä suoraan uskoa muiden juttuja.


 Ja täytyy kyllä tunnustaa, että ei Hurma onnistunut vieläkään minua vakuuttamaan. Eivät he huonoja olleet, mutta kuitenkin joku vaan puuttui ja biisit oli enimmäkseen plääh..Ilta alkoi kyllä lupaavasti ja sai toivonkipinäni heräämään aloittamalla omalla tuotannollaan varjo unimaan –biisillä. Sitten puskikin päälle jo ensimmäinen naistenhaku ja oli aika perinteisesti tutustua kahvion juomavalikoimaan. Enemmän tuli illan aikana oltua kuunteluoppilaana kuin tanssittua Hurman tahtiin. Ehkä juurisyy siihen, että bändi ei vaan suostu menemään jalkoihini on se, että eivät juuri soita omaa tuotantoa. Eikä Hurmalla sitä kai edes paljon ole olemassakaan. Huomaan syttyväni heti, jos bändi soittaa omia biisejään. Niissä on sitä jotain..meininkiä! En missään nimessä ole uudelleensovituksia vastaan ja on mukavaa kuulla myös ”maailman musiikkia” lavoilla. Minua settien biisit eivät kuitenkaan innostaneet tanssillisesti muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Mielestäni musiikki oli jotenkin tasapaksua ja tunkkaista. Pakko myöntää, että olen hieman pettynyt, olin vähän toivonut ja odottanut, että Hurma lähtee omalta kohdaltani vihdoin nousukiitoon uuden tulemisen myötä. Kyllä silti tässä syksyllä voisin vähintään kerran käydä katsomassa uudestaan, ettei yhden kerran perusteella tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. 

Taikakuusta en nyt kirjoita, koska sehän oli taas niin hävyttömän hyvä kuin olla ja vain voi. Ihan eri levelillä kuin muut. Vaikka Taikakuun biisejä on kuunneltu sen tuhat ja yksi kertaa niin joka kerta ne innostaa tanssimaan aina uudestaan ja uudestaan. Juhan ja bändin energia on käsinkosketeltava –bensaa liekkeihin! Tanssijoita oli ihan mukavasti paikalla, nuoriso-osastot hyvin edustettuina ja tietysti naisosastot myös. Naisten rivi taas karkasi kyllä melkein puoleen väliin lattiaa..Olen joskus miettinyt, että voisikohan lattioihin vetää viivat, jonka takana rivin tulisi seistä? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että se rivi tosiaan on siellä puolessa välissä lattiaa. Eipä tässäkään ole järkeä, että kädenalitanssijat tanssi ulkokehällä, kun joukossa surffasi pareja, jotka halusivat tanssia perinteisesti foksia. Joku taisikin tanssiporukassa kirjoittaa siitä, että itsekkyys pilaa lavatanssit. Kyllä se mielestäni on hieman itsekästä tanssia aivan ulkokehällä paikallaan tanssittavaa kädenalitanssia, jos ei ole edes aikomusta ottaa muita tanssijoita huomioon. Onko ratkaisu tähänkin viivat lattiaan ”reviirien” merkiksi? :D Helpompaa ehkä olisi, että jokainen meistä kädenalitanssijoista jättää seuraavalla kerralla väylän auki foksaajille tanssiessaan kovin laidalla.

Kävin rustaamassa puumerkin seinään.

Oliko täällä niitä muumimukeja vielä jaossa? Ehei, tykätään men suomalaiset jonottaa tansseihinkin :)

16.5.2018

Reeta&Lumo & Taikakuu @ Kisaranta

Se on hellurei näin pitkäst aikaa! :) Sen verran on pitänyt lämmintä viimepäivinä, että allekirjoittanutkin on herännyt horroksestaan kun kuuli jälleen sen kesälavoilta vienosti kantautuvan musiikin kutsun sekä tasaisen kenkien suhinan lattiaa vasten. Eletään taas vuoden parasta aikaa, johon yksinoikeudella kuuluu mansikat, aurinko, kesämekot, hyvä musiikki ja kepeä mieli. 

Talvi meni tämän harrastuksen suhteen kyllä totaalisen vihkoon. Näin on vain käynyt, että tässä puolentoista vuoden aikana muutenkin tämä minun harrastaminen on ollut pahasti laskusuhdanteessa. Niinkuin valitettavasti varmasti olette postausten määrästä ehkä jo tämän itse päätelleet.. Edellinen kirjoitus näkyy olevan joulukuulta, ai kamala! Olen muistaakseni joulukuun jälkeen kerran käynyt  Pesiksellä talven aikana.. Ehkäpä voisinkin jossain kohtaa pohtia, että miksi tässä on käynyt näin ja mitä asialle voisin tehdä kurssin kääntämiseksi - täytyy myöntää, että vähän pettynyt olen kyllä itseeni.

Viime perjantaina lähdettiin tanssiperheen kanssa katsastamaan Kisaranta Kangasalalla. Työpäivän jälkeen reilu tunnin ajomatka ei kieltämättä houkutellut, mutta onneksi tuli lähdettyä reissuun. Itselle siis heti kesän kärkeen uusi lava plakkariin. Kuvia olisin mieluusi tähän liittänyt useammankin, mutta kameramies unohti kuvata oman puhelimeni ollessa autossa joten mennään tällä kertaa ilman. Kisaranta oli paikkana isompi kuin olin ajatellut, isohko suorakaiteen muotoinen tanssilattia. Tilava baarin puoli, vartioitu narikka, myös ulkoterassitilaa. Parkkitilaa oli kyllä enää hieman ennen yhdeksää vaikea löytää, mutta johonkin väliin perheauto saatiin silti sujautettua.

Autopaljoudelle taisi olla syynsä, sillä oli Kisarannan kauden avajaiset. Väkeä olikin ihan tungokseen asti paikalla ja lattia näytti aika täydeltä kun oltiin valmiina hyppäämään lattialle. Lauteilla musisoi jo aina niin hyvä Taikakuu. Mies oli työreissulla joten olin ilman paria liikenteessä ja siinäkin mielessä jännitti, että pääseeköhän sitä miten tanssimaan kun en nykyään juuri käytännössä ole tanssinut muiden kuin miehen tai meidän tanssiperheen tanssittajien kanssa. Tavoitteeni illan suhteen oli vaatimaton, että jos nyt edes yksi haku tulisi kohdalle niin ilta on hyvä :D Minun ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita naisylivoimasta, mutta tavoitteeni ylittyi silti kirkkaasti! 3 vierasta miestä uskaltautui hakemaan minua. Ja naistenhaullakin intouduin hakemaan oikein kahta miestä. Johan oli markkinat etten sanois! Jos ei kaverin kanssa päässty jollekin hyvälle buggille niin sitten tuli testatua omia viejän taitojakin - ne kyllä oli ajoittain vähän ruosteessa...

Illan toinen hakuni kohdistui lavan reunalla seisoskelevaan arviolta ikäiseeni mieheen. Bändi soitti jotain fuskun tyylistä. Kysyin, että lähteekö herra tanssimaan. Hieman nolostuneena vastasi, että sopiiko perinteinen vaihtoaskel. Kerroin, että passaa vallan mainiosti. Sanoin hänelle, että minusta on mukavaa kun joku haluaa joskus mennä ihan tällä perinteiselläkin tyylillä eikä aina vaan fuskuna. Hän totesi siihen, että mukava kuulla ja kertoi ettei tykkää fuskusta eikä halua sitä opetella. Tykkää vaihtoaskeleesta. Pitäisi kyllä kuitenkin ehkä kuulema opetella, kun naiset tykkäisivät enemmän..Kannustin häntä olemaan rohkeasti oma itsensä ja tanssimaan niinkuin hänestä itsestä tuntuu. Tanssilavan (tai minkään muunkaan paikan) ei pitäisi olla sellainen, jossa miellytetään ketään toista tai tehdä toisen mieliksi jotain. Kaiken pitäisi lähteä omasta halusta. Kyllä se välillä vähän tyhmältä tuntuu, että pitäisi osata sitä ja sitä ja vielä totakin, että joku haluaisi tanssia kanssasi. Viejät voivat varmasti samaistua tähän paremmin kuin hyvin. Eihän se tietenkään ole kiellettyä ajatella tanssiparista, että ompas tumpelo tai huono, mutta vain täysin moukka sanoo tai näyttää sen avoimesti kohteelleen - näitäkin "järjenjättiläisiä" valitettavasti on. Toivottavasti mahdollisimman moni daami pääsisi tanssimaan ko. herran kanssa, hänellä oli askel hallussa :)

"Kun sen riman asettaa tarpeeksi matalalle niin se on helppo ylittää"  Kisarannan illan perusteella tämä pitää täysin paikkansa, oli hellettä, hikikarpaloita, kepeitä tansseja ja mukavaa seuraa. Tästä on hyvä aloittaa tanssikesä 2018!

Hyvää, hikistä ja tanssillista kesää lukijoillekin! Nähdään kesälavoilla! (Toivottavasti teitä siellä vielä muutama on jäljellä)

3.12.2017

Taikakuu @ Pesäkallio


Tanssiterveiset Pesikseltä! Olipas mukavaa kun torstaina tupruttanut lumi oli verhonnut vihdoinkin maat ja mannut lumivaippaan. No siitä iloa ei kyllä kovin kauaa kestänyt sillä tätä raporttia kirjoittaessa näin sunnuntaina on tuo kaunis luminen maisema enää muisto vain..Pari viikkoa takaperin naftaliinista kaivetut tanssikenkäni pääsivät jo toistamiseen lyhyen ajan sisään ulkoilemaan kun perjantaina tanssikansaa saapui viihdyttämään aina niin ihana Taikakuu- yhtye. Perjantain tanssit oli ehdottomasti takkuisen ja stressaavan viikkoni ehdoton pelastus. 

Saavuin paikalle kasin paikkeilla, mutta ensimmäisen kerran jouduin hämmästymään jo lippuluukulla, koska jouduin jonottaman! Toisen kerran hämmennys iski sitten narikkajonoa ihmetellessä :D Eipä yleensä ole tarvinnut Pesiksellä paljoa jonotella. Jonon syykin sitten varsin nopiasti paljastui, sillä hetki ennen minua oli pihaan kurvannut bussilastillinen Hämäläis-Osakunnan tanssikerholaisia - ja kaikki olivat nuoria! Sen verran piti googlettaa, että tämä Hämäläis-Osakunta on Helsingin yliopistossa toimiva opiskelijajärjestö. Eräs viejä kertoi, että mukana on peruskurssilaisia, jotka olivat ensimmäistä kertaa lavalla mukana.  En varmaan ikinä ole vielä ollut tansseissa, jossa olisi yhtä aikaa näin paljon nuoria tanssijoita, mutta tälläisissä tansseissa voisin kyllä olla vaikka joka kerta! Olin myöskin poikkeuksellisesti soolona liikenteessä, joten hieman pienellä jännityksellä tuumiskelin, jotta mitenköhän sitä vielä pääsisi parketille. Olenhan jo pitkään tanssinut pääasiassa vain miehen ja tanssiperheen jäsenien kanssa. Se, että en juuri käytännössä ole tanssinut hetkeen vieraiden kanssa ei johdu siitä, että en haluaisi enää lainkaan tanssia muidenkin tanssijoiden kanssa. Olen huomannut, että kun on oma pari niin tanssi-iltani ovat muuttaneet muotoaan - voin nyt hyvillä mielin jättää välistä kappaleita tai tanssilajeja, jotka eivät oikein iske tai istua kahvion puolella pitkäänkin seurustellen. Käytännössä aina pääsee tanssimaan lisäksi ne kappaleet, jotka haluaa. Eikä tarvitse välittää hakuajoista. Bonuksena välttää mahdolliset epäkohteliaat ja tökeröt viejät. Nämä yksinään jo riittää hyvään ja tyydyttävään tanssi-iltaan. Parittomana piti yrittää niin paljon enemmän ja stressata siitä, että on rivissä suht oikeassa kohdassa ja olla aktiivinen naistenhaulla, jotta omalta osaltaan pystyi vaikuttamaan oman tanssi-illan onnistumiseen.

Perjantaina en kyllä jaksanut ressata mistään noista asioista. Ajattelin, jos minua ei juuri haettaisi, nauttisin sitten vain hyvästä musiikista. Itseni yllätykseksi minua haettiinkin enemmän kuin uskalsin etukäteen toivoa. Sain tanssia askelmittarin mukaan n.10 000 askeleen edestä - ei voi siis valittaa :) Maksimisykekin taisi olla reippaan rokin jälkeen 180 bpm. Illan saldo oli tuttujen lisäksi kolme ennestään tuntematonta viejää sekä heittäydyin ihan hurjaksi ja tein kaksi hakua naistenvuorolla! Pitihän sitä kokeilla likkaparissa buggiakin välillä vientiroolia vaihtaen sekä tavata bachatan perusaskelta. Naisia oli tietysti enemmän kuin miehiä, mutta ei kovin pahaa epäsuhtaa kuitenkaan. Taikakuu veti jälleen kerran hyvät setit, joskin tangoa tuli minun makuuni jotenkin tosi paljon. Antti Tuiskua oli Taikakuukin ottanut ohjelmistoonsa sekä Robinin Hula Hula-kappale taipui kivasti salsaksi. Harmi vain etten osaa salsaa - vielä. Itse olisin niin mielelläni halunnut kuulla yhtyeen tulkinnan Egotripin mestaripiirros- kappaleesta, aivan värisyttävän ihana biisi. Ehkäpä se saattoi tulla viimeisellä setillä, mutta en jaksanut jäädä sitä kuuntelemaan.

Olipa tosiaan mukava aloitus viikonlopulle. Kyllä unohtui viikon murheet hetkessä, on tämä tanssi vaan sellainen ihmelääke vaivaan kuin vaivaan :)

19.11.2017

Hurma @ Pesäkallio

Tanssimoikka kaikille! Blogin kirjoittamista ei ole tarkoituksella unhoitettu eikä varsinkaan lopetettu vaikka kovin hiljaista on tällä saralla ollut viimeisen 2,5 kuukautta. Tanssielämäni on ollut aivan totaalisen jäissä ihan kaikessa muodossaan syyskuun alusta asti. En edes millekään kurssille ole kertaakaan ehtinyt saati lavalle pyörähtelemään. Tässä syyskuun alusta asti on puskettu "pientä" remonttiprojektia, joka on vienyt kaiken mahdollisen vapaa-ajan viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt kun se on saatu onnistuneesti maaliin, on aika jälleen herätellä henkiin tätäkin puolta elämästä :) Jo oli jo aikakin!

Edellisen kerran siis tavattiin tanssin merkeissä elokuun lopussa Jenkkapirtillä. Aivan liian pitkä aika  on edellisestä kerrasta kulunut. Tämä mennyt 2,5 kuukautta taitaa olla heittämällä pisin aika, minkä olen ollut tanssimatta sen jälkeen kun tämän harrastuksen tammikuussa 2015 aloitin. Ajatella, kohta siitäkin tulee kolme jo vuotta! Kun jotain asiaa on tekemättä pitkään niin kieltämättä kynnys lähteä kasvaa vaivihkaa...Työviikon päätteeksi kotisohvan kutsu kuului hyvin vahvana, mutta perjantaista huolimatta oli oikea päätös lähteä avaamaan viimeinkin talvikausi. Hieman kahdeksan jälkeen lattialla pyörähteli varsin hintsusti tanssijoita, mutta Hurman aloittaessa ihmisiä tuli tipoittain aina lisää. Aika väljää silti lattialla koko illan oli, mutta itselle tämä sopi kyllä enemmän kuin mainiosti. Olen antanut itseni ymmärtää, että Hurma vetäisi paljonkin tanssijoita puoleensa. Tähän verraten olin tosiaan hieman yllättynyt kuinka vähän paikalla tanssijoita loppupelissä oli. Ehkä varmaan lauantai-tansseissa olisi ollut enemmän tai mistä näitä tietää - tutkimattomia ovat tanssijoiden tiet.

Mutta olipa oikein ihanaa saada tanssia piiiitkästä aikaa ja tietysti nähdä tanssiperhettäkin! Minä olin niiin kaivainnut tätä ja ajatukset sai kyllä niin täysin puhdistettua työviikon jäljiltä, ettei löydy enää pääkopasta edes hämähäkinseittejäkään. Erityisesti mieltä lämmitti erittäin mukavat cha cha:t kun tuli jäätyä vähän niinkuin vahingossa miestenhaulla portaille seisoskelemaan ja sieltähän tultiin pokkaamaan tanssille. Cha cha:sta en osaa kovin monimutkaisia kuvioita, mutta kyseinen viejä sai minut kyllä tuntemaan, että olen vähintään maailmanmestari kyseisessä lajissa. Oi että kun oli kivaa :) Lisäksi tämä pitkä tanssitauko on tehnyt enemmän kuin hyvää miehelle hänen tanssinsa suhteen. Jos lihas kehittyy levossa niin samalla tavalla käy vähintään tanssille - asiat vain loksahtavat kohdalleen ja sitten on vain taivas rajana.

Hurma-yhtye soittaa viimeisen keikkansa vuoden lopussa ennen tauolle jäämistä joten siinäkin mielessä halusin mennä kuuntelemaan millainen heidän setti nykyään on. Allekirjoittanut ei myöskään ole mitenkään tunnettu Hurma-fanina vaan ennemminkin olen vältellyt heidän keikkojaan, koska ei vain ole heidän musiikki käynyt oman jalan alle. Itselle mieluisin musiikkikattaus koostuisi pääosin esiintyjän/bändin omasta tuotannosta höystettynä muutamalla coverilla tai uudelleensovituksella. Spotifyn mukaan Hurmalla ei omaa materiaalia ihan kamalasti ole. Yhtye on tosin kyllä onnistunut uudelleensovittamaan valtavirrasta poikkeavia ja meneviä biisejä lavatanssimaailmaan joten siitä kyllä pitää antaa tunnustusta heille.  Pirates of Carribean- tango on hyvä kuin myös AC/DC -polkka, mikä on kieltämättä aika erilaista, mitä lavoilla on totuttu kuulemaan. Buggiksi oli sovitettu Antti Tuiskun hanuri-kappale ja mieleen jäi joku raskaampi valssin rytmikin (kappaletta en muista, mikä oli kyseessä). Vaikka itse kallistun ehkä hieman enemmän loppupelissä sinne perinteisemmän iskelmän puolelle niin silti nämä sovitukset tunnettuihin biiseihin toimivat kyllä hyvin. Perinteitä tulee kunnioittaa, mutta on mukavaa, että joku uskaltaa viedä rohkeasti ajattelun sen laatikon ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Jollain tasolla lavatanssi on hyvä tuoda 2000-luvulle.

Ei minusta vieläkään mitään Hurma-fania saa, mutta perjantain setti oli heiltä mielestäni siis vähintäänkin hyvä verrattuna aikaisempiin yhtyeen keikkoihin, missä olen ollut mukana. Tavoitteena on mennä käymään tulevana kesänä heidän keikallaan kun palailevat tauolta. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa Hurman osalta. Ja meidän piti olla vain pari tuntia ja lähteä sitten kotiin - kun tuli lähdön aika niin ei sieltä olisikaan malttanut lähteä yhtään mihinkään :)