Elokuun puolelle venyi, mutta
pitäähän sitä kerran kesässä kotilavalla käydä. Lauantain Jenkka oli myös pieni
ex-tempore ajatus, mutta perjantain tapaan sekin oli lopulta hyvä päätös.
Päätöstä avitti sekin, että sain haalittua tanssipasseihin sen verran leimoja
joten pääsin vapaalipulla sisään ja yhtenä illan esiintyjistä olisi Jyrki
Nurminen. Saavuin paikalle tanssien alkuun ja tarkoitus olikin, sillä halusin
nähdä Jyrkin esiintymistä alusta alkaen. Tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta
kun hän on päässyt esiintymään ”pääartistina” – toki heti kovaan seuraan
Finkkujen kaveriksi. Jyrki on kyllä Kehräämöllä esiintynyt useamminkin, mutta
jos niitä nyt ei lasketa mukaan. 2015 allekirjoittanut otti varsin haparoivia
ensiaskelia tanssin parissa, tuli Nick´sillä tanssittua Jyrkin kanssa toisinaan
alkeissa – hän aina jaksoi tsempata minua vaikka ne askeleet meni kerta
toisensa jälkeen sekaisin, kiitos siitä :)
Ja hyvät oli eiliset setit, kiitos myös siitä! Upeaa laulua, monipuolista
tanssimusiikkia joka meni jalan alle – just hyvä paketti. Eli täältä vahva suositus Jyrkille, ja vaikka
en tuntisikaan entuudestaan niin silti suosittelisin! Finkuiltakin ihan hyvät
setit kajahti ilmoille.
Elisiset tanssi eivät olleet mitkään ruuhkaiset, ihan sopivasti oli tilaa parketilla pyörähdellä ainakin alkuillasta. Eniten illassa ehkä ”harmitti”
se, että ei päässyt lattialle fiilistelemään niin usein, mutta tämä oli
arvattavissakin. Itseni ikäisiä ei juuri paikalla ollut ja tanssijoiden
keski-iän ollessa itseäni n. parikymmentä vuotta vanhempaa saapumiserää niin
suurimmaksi osaksi ilta meni seisoskeluksi. Mutta kyllä sitä loppupelissä
kuitenkin sai tanssia silti, että ei mitään valittamista siinä suhteessa.
Ensimmäisellä tunnilla tipahti pari-kolme hakua ja ensimmäisen naisten
puolituntisen käytinkin sitten surutta hyväkseni. 3 kappaleparia tuli käytyä
pokkaamassa eli vain tangot jätin välistä. Kieltämättä olin itsekin vähän
yllättynyt, että miten minä nyt noin menin innostumaan :D Hupsistaa…Kun
miestenhaku taas alkoi niin vähän tyssäsi, mutta pari hakua osui kuitenkin
kohdalle. Yhdentoista aikaan oli aika suunnata kisamakkaran kautta tyytyväisenä
kotiinpäin.
Nämä oli kyllä yllättävän mukavat
tanssit siihen nähden, että ihan yksin olin liikenteessä ja ikäjakauma oli
tosiaan itselle huono. Jos ei tanssihuki osunut kohdalle niin musiikki oli
vallan viihdyttävää kuunnella ja oli myös ihan kivaa katsella muiden menoa. Nähtiin myös komea
muikku-sukellus polkassa, noh onneksi hänelle ei käynyt kuinkaan ja polkat
jatkuivat hymyssä suin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti