Taikakuu & Hurma @ Kisaranta

Tervehdys lukijat! Toivottavasti siellä vielä linjoilla on muutamia, jotka aina silloin tällöin käyvät vilkaisemassa  raapustuksiani :) Nyt on luvassa muuten sellainen harvinaisuus, mitä ei ole koko kesänä näkynyt – kahden peräkkäisen tanssi-illan mietteet. Let’s mennään!

Yleensä aina edellisten tanssien jälkeen tulee vähintäänkin sivusilmällä katsottua ennakkoon, mitä, milloin ja missä seuraavaksi tanssittaisiin. Tänä kesänä on kuitenkin menty aikalailla hetken fiiliksen johdosta sinne tai tänne. Torstaina sattui ahaa-elämys mieleen perjantain Kisarannasta. Se oli oikeastaan aika hyvä  ajatus, jonka varjolla pystyi lähtemään töistäkin vähän aikaisemmin ;) Tanssiperheen kanssa oltiin tietenkin liikenteessä. Vaikka ollaan käyty pidemmilläkin tanssireissuilla, mutta silti Kisaranta oli uusi kokemus muutamalle. Illan isäntinä toimi aina niin ihana Taikakuu ja Hurma. Allekirjoittanutta kiinnosti nähdä ja kokea, mikä meininki Hurmalla nykyään on. Ennen ko. bändin taukoa on tullut käytyä muutamissa Hurma-tansseissa, mutta en kyllä ole koskaan vakuuttunut omalta osaltani heistä. Facen tanssiporukassa on osunut silmään kommenttia puoleen jos toiseen Hurman uudesta tulemisesta, parempi kyllä itse todeta asianlaita eikä suoraan uskoa muiden juttuja.

 Ja täytyy kyllä tunnustaa, että ei Hurma onnistunut vieläkään minua vakuuttamaan. Eivät he huonoja olleet, mutta kuitenkin joku vaan puuttui ja biisit oli enimmäkseen plääh..Ilta alkoi kyllä lupaavasti ja sai toivonkipinäni heräämään aloittamalla omalla tuotannollaan varjo unimaan –biisillä. Sitten puskikin päälle jo ensimmäinen naistenhaku ja oli aika perinteisesti tutustua kahvion juomavalikoimaan. Enemmän tuli illan aikana oltua kuunteluoppilaana kuin tanssittua Hurman tahtiin. Ehkä juurisyy siihen, että bändi ei vaan suostu menemään jalkoihini on se, että eivät juuri soita omaa tuotantoa. Eikä Hurmalla sitä kai edes paljon ole olemassakaan. Huomaan syttyväni heti, jos bändi soittaa omia biisejään. Niissä on sitä jotain..meininkiä! En missään nimessä ole uudelleensovituksia vastaan ja on mukavaa kuulla myös ”maailman musiikkia” lavoilla. Minua settien biisit eivät kuitenkaan innostaneet tanssillisesti muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Mielestäni musiikki oli jotenkin tasapaksua ja tunkkaista. Pakko myöntää, että olen hieman pettynyt, olin vähän toivonut ja odottanut, että Hurma lähtee omalta kohdaltani vihdoin nousukiitoon uuden tulemisen myötä. Kyllä silti tässä syksyllä voisin vähintään kerran käydä katsomassa uudestaan, ettei yhden kerran perusteella tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. 

Taikakuusta en nyt kirjoita, koska sehän oli taas niin hävyttömän hyvä kuin olla ja vain voi. Ihan eri levelillä kuin muut. Vaikka Taikakuun biisejä on kuunneltu sen tuhat ja yksi kertaa niin joka kerta ne innostaa tanssimaan aina uudestaan ja uudestaan. Juhan ja bändin energia on käsinkosketeltava –bensaa liekkeihin! Tanssijoita oli ihan mukavasti paikalla, nuoriso-osastot hyvin edustettuina ja tietysti naisosastot myös. Naisten rivi taas karkasi kyllä melkein puoleen väliin lattiaa..Olen joskus miettinyt, että voisikohan lattioihin vetää viivat, jonka takana rivin tulisi seistä? Ei siinäkään ole mitään järkeä, että se rivi tosiaan on siellä puolessa välissä lattiaa. Eipä tässäkään ole järkeä, että kädenalitanssijat tanssi ulkokehällä, kun joukossa surffasi pareja, jotka halusivat tanssia perinteisesti foksia. Joku taisikin tanssiporukassa kirjoittaa siitä, että itsekkyys pilaa lavatanssit. Kyllä se mielestäni on hieman itsekästä tanssia aivan ulkokehällä paikallaan tanssittavaa kädenalitanssia, jos ei ole edes aikomusta ottaa muita tanssijoita huomioon. Onko ratkaisu tähänkin viivat lattiaan ”reviirien” merkiksi? :D Helpompaa ehkä olisi, että jokainen meistä kädenalitanssijoista jättää seuraavalla kerralla väylän auki foksaajille tanssiessaan kovin laidalla.

Kävin rustaamassa puumerkin seinään.

Oliko täällä niitä muumimukeja vielä jaossa? Ehei, tykätään men suomalaiset jonottaa tansseihinkin :)