Ilmat lämpenee, nurmikkokin
alkaa vihertää ja ensimmäinen bongattu leskenlehti – kohta se kesä on täällä ja
sitten mennään niin että helemat paukkuu! Ja aivan kohta on aika
kirmata kesälavoille. Viime viikonloppuna avasi Mäntsälän lava ovensa, tänään
tanssitaan Kapakanmäellä Tuuloksessa ensimmäiset kesäkauden pyörähdykset ja
huomenna Riutanharjulla. Pavillakin on tanssittu jo tovi. Jenkalle pääsee
toukokuun puolivälistä eteenpäin ja siitä sitten aina tipoittain, ja viimeistään kesäkuussa alkaa olla jo täysi
rähinä päällä kesälavoilla.
Suomen kesässä ehdottomasti parasta ovat yöttömät yöt, lempeät
kesäillat ja tuulet sekä tietysti kesälavat, joita on tässä sopivan ajomatkan päässä
useampikin mielestäni hyvä paikka. Nyt kun on ensimmäinen talvikausi tanssittu
niin ainakin omasta mielestä talvi- ja kesäkauden tansseista ei oikein halua
puhua edes samassa lauseessa, minulle nämä eivät siis ole läheskään sama asia.
Mielestäni suomalaiseen suveen kuuluu olennaisena osana lavatanssikulttuuri. Se
fiilis – kesälavalla, lämmin tyyni kesäilta, kellohameet ja kauniit mekot
naisilla, kisamakkara hiukopalaksi ulkosalla samalla jäähdytellen, hyvä musiikki,
yötön yö kotiin päin ajellessa, iloiset ihmiset, kesä ja kärpäset – siinä on
sitä jotain, mitä ei talvilavalta pakkasen purressa poskipäitä yksinkertaisesti vaan löydä.
Oma kesäkauden avaus on suunnitteilla
huomiselle Taikakuun tahdeissa Mäntsälässä. Tulee samalla sitten korkattua uusi
kesälavakin. Minusta on ihanaa päästä kesälaitumille! Näin mutu-tuntumalla
sanoisin myös, että kesällä lavoilla tapaa tanssijoita, joita talvilavoilla ei
näe ja ihmiset tuntuvat olevan jotenkin muutenkin rennompia. Kun se aurinkokin
paistelee niin ei kai siinä nyt vaan voi myrtsinä olla, eihän?
Ennen kesäkauttahan minulla oli
kasa tavoitteita – oli :D No hätä ei ole suinkaan tämän näköinen! Fusku- ja
bugg-kursseilla on käyty ja opittu lisää ja parannettu vanhaa. Cha cha:ta oli
tarkoitus opetella niin, että sitä kehtaisi lavallakin tanssia. No tässähän on
nyt käynyt niin, että olen kyllä tanssinut sitä melkein joka kerta lavalla
(aina tosin vähän vahingossa) talvella. Nyt olisi menossa Oton cha cha:n
alkeet- kurssi, johon piti tietysti osallistua, mutta päätin nyt jättää sen väliin.
Poden varmaan jotain kevätväsymystä ja ähkyä kaikkien kurssien suhteen, koska
olen koko syksyn ja alkutalven aika intensiivisesti niitä harrastanut. Sen
verran monta vuotta olen itseni kanssa joutunut elämään, että tiedän tauon
tässä olevan nyt enemmän kuin paikallaan. Aionkin nyt loppukevään ja koko kesän
keskittyä nauttimaan näistä jo saavutetuista hedelmistä – ne silti tarjoavat
edelleen makiaa mahan täydeltä ja kipeitä töppösiä illan päätteeksi. Olen vähän
”kaikki heti nyt”-tyyppi, mutta ehdin ihan varmasti oppia lisää lajeja
myöhemminkin. Ja kyllä minä nyt jotain cha cha:n juttuja osaan ja varmaan
suurimmaksi osaksi perusjutuissa perässä pysyn, jos lavalla tilanne eteen tulee,
olenhan selvinnyt niistä aikaisemminkin. Siis nou hätä!
Siis kyllä, olen niin valmis. Joko mennään?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti