Taikakuu @ Pesäkallio

Tanssiterveiset Pesikseltä! Olipas mukavaa kun torstaina tupruttanut lumi oli verhonnut vihdoinkin maat ja mannut lumivaippaan. No siitä iloa ei kyllä kovin kauaa kestänyt sillä tätä raporttia kirjoittaessa näin sunnuntaina on tuo kaunis luminen maisema enää muisto vain..Pari viikkoa takaperin naftaliinista kaivetut tanssikenkäni pääsivät jo toistamiseen lyhyen ajan sisään ulkoilemaan kun perjantaina tanssikansaa saapui viihdyttämään aina niin ihana Taikakuu- yhtye. Perjantain tanssit oli ehdottomasti takkuisen ja stressaavan viikkoni ehdoton pelastus. 

Saavuin paikalle kasin paikkeilla, mutta ensimmäisen kerran jouduin hämmästymään jo lippuluukulla, koska jouduin jonottaman! Toisen kerran hämmennys iski sitten narikkajonoa ihmetellessä :D Eipä yleensä ole tarvinnut Pesiksellä paljoa jonotella. Jonon syykin sitten varsin nopiasti paljastui, sillä hetki ennen minua oli pihaan kurvannut bussilastillinen Hämäläis-Osakunnan tanssikerholaisia - ja kaikki olivat nuoria! Sen verran piti googlettaa, että tämä Hämäläis-Osakunta on Helsingin yliopistossa toimiva opiskelijajärjestö. Eräs viejä kertoi, että mukana on peruskurssilaisia, jotka olivat ensimmäistä kertaa lavalla mukana.  En varmaan ikinä ole vielä ollut tansseissa, jossa olisi yhtä aikaa näin paljon nuoria tanssijoita, mutta tälläisissä tansseissa voisin kyllä olla vaikka joka kerta! Olin myöskin poikkeuksellisesti soolona liikenteessä, joten hieman pienellä jännityksellä tuumiskelin, jotta mitenköhän sitä vielä pääsisi parketille. Olenhan jo pitkään tanssinut pääasiassa vain miehen ja tanssiperheen jäsenien kanssa. Se, että en juuri käytännössä ole tanssinut hetkeen vieraiden kanssa ei johdu siitä, että en haluaisi enää lainkaan tanssia muidenkin tanssijoiden kanssa. Olen huomannut, että kun on oma pari niin tanssi-iltani ovat muuttaneet muotoaan - voin nyt hyvillä mielin jättää välistä kappaleita tai tanssilajeja, jotka eivät oikein iske tai istua kahvion puolella pitkäänkin seurustellen. Käytännössä aina pääsee tanssimaan lisäksi ne kappaleet, jotka haluaa. Eikä tarvitse välittää hakuajoista. Bonuksena välttää mahdolliset epäkohteliaat ja tökeröt viejät. Nämä yksinään jo riittää hyvään ja tyydyttävään tanssi-iltaan. Parittomana piti yrittää niin paljon enemmän ja stressata siitä, että on rivissä suht oikeassa kohdassa ja olla aktiivinen naistenhaulla, jotta omalta osaltaan pystyi vaikuttamaan oman tanssi-illan onnistumiseen.

Perjantaina en kyllä jaksanut ressata mistään noista asioista. Ajattelin, jos minua ei juuri haettaisi, nauttisin sitten vain hyvästä musiikista. Itseni yllätykseksi minua haettiinkin enemmän kuin uskalsin etukäteen toivoa. Sain tanssia askelmittarin mukaan n.10 000 askeleen edestä - ei voi siis valittaa :) Maksimisykekin taisi olla reippaan rokin jälkeen 180 bpm. Illan saldo oli tuttujen lisäksi kolme ennestään tuntematonta viejää sekä heittäydyin ihan hurjaksi ja tein kaksi hakua naistenvuorolla! Pitihän sitä kokeilla likkaparissa buggiakin välillä vientiroolia vaihtaen sekä tavata bachatan perusaskelta. Naisia oli tietysti enemmän kuin miehiä, mutta ei kovin pahaa epäsuhtaa kuitenkaan. Taikakuu veti jälleen kerran hyvät setit, joskin tangoa tuli minun makuuni jotenkin tosi paljon. Antti Tuiskua oli Taikakuukin ottanut ohjelmistoonsa sekä Robinin Hula Hula-kappale taipui kivasti salsaksi. Harmi vain etten osaa salsaa - vielä. Itse olisin niin mielelläni halunnut kuulla yhtyeen tulkinnan Egotripin mestaripiirros- kappaleesta, aivan värisyttävän ihana biisi. Ehkäpä se saattoi tulla viimeisellä setillä, mutta en jaksanut jäädä sitä kuuntelemaan.

Olipa tosiaan mukava aloitus viikonlopulle. Kyllä unohtui viikon murheet hetkessä, on tämä tanssi vaan sellainen ihmelääke vaivaan kuin vaivaan :)

Hurma @ Pesäkallio

Tanssimoikka kaikille! Blogin kirjoittamista ei ole tarkoituksella unhoitettu eikä varsinkaan lopetettu vaikka kovin hiljaista on tällä saralla ollut viimeisen 2,5 kuukautta. Tanssielämäni on ollut aivan totaalisen jäissä ihan kaikessa muodossaan syyskuun alusta asti. En edes millekään kurssille ole kertaakaan ehtinyt saati lavalle pyörähtelemään. Tässä syyskuun alusta asti on puskettu "pientä" remonttiprojektia, joka on vienyt kaiken mahdollisen vapaa-ajan viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt kun se on saatu onnistuneesti maaliin, on aika jälleen herätellä henkiin tätäkin puolta elämästä :) Jo oli jo aikakin!

Edellisen kerran siis tavattiin tanssin merkeissä elokuun lopussa Jenkkapirtillä. Aivan liian pitkä aika  on edellisestä kerrasta kulunut. Tämä mennyt 2,5 kuukautta taitaa olla heittämällä pisin aika, minkä olen ollut tanssimatta sen jälkeen kun tämän harrastuksen tammikuussa 2015 aloitin. Ajatella, kohta siitäkin tulee kolme jo vuotta! Kun jotain asiaa on tekemättä pitkään niin kieltämättä kynnys lähteä kasvaa vaivihkaa...Työviikon päätteeksi kotisohvan kutsu kuului hyvin vahvana, mutta perjantaista huolimatta oli oikea päätös lähteä avaamaan viimeinkin talvikausi. Hieman kahdeksan jälkeen lattialla pyörähteli varsin hintsusti tanssijoita, mutta Hurman aloittaessa ihmisiä tuli tipoittain aina lisää. Aika väljää silti lattialla koko illan oli, mutta itselle tämä sopi kyllä enemmän kuin mainiosti. Olen antanut itseni ymmärtää, että Hurma vetäisi paljonkin tanssijoita puoleensa. Tähän verraten olin tosiaan hieman yllättynyt kuinka vähän paikalla tanssijoita loppupelissä oli. Ehkä varmaan lauantai-tansseissa olisi ollut enemmän tai mistä näitä tietää - tutkimattomia ovat tanssijoiden tiet.

Mutta olipa oikein ihanaa saada tanssia piiiitkästä aikaa ja tietysti nähdä tanssiperhettäkin! Minä olin niiin kaivainnut tätä ja ajatukset sai kyllä niin täysin puhdistettua työviikon jäljiltä, ettei löydy enää pääkopasta edes hämähäkinseittejäkään. Erityisesti mieltä lämmitti erittäin mukavat cha cha:t kun tuli jäätyä vähän niinkuin vahingossa miestenhaulla portaille seisoskelemaan ja sieltähän tultiin pokkaamaan tanssille. Cha cha:sta en osaa kovin monimutkaisia kuvioita, mutta kyseinen viejä sai minut kyllä tuntemaan, että olen vähintään maailmanmestari kyseisessä lajissa. Oi että kun oli kivaa :) Lisäksi tämä pitkä tanssitauko on tehnyt enemmän kuin hyvää miehelle hänen tanssinsa suhteen. Jos lihas kehittyy levossa niin samalla tavalla käy vähintään tanssille - asiat vain loksahtavat kohdalleen ja sitten on vain taivas rajana.

Hurma-yhtye soittaa viimeisen keikkansa vuoden lopussa ennen tauolle jäämistä joten siinäkin mielessä halusin mennä kuuntelemaan millainen heidän setti nykyään on. Allekirjoittanut ei myöskään ole mitenkään tunnettu Hurma-fanina vaan ennemminkin olen vältellyt heidän keikkojaan, koska ei vain ole heidän musiikki käynyt oman jalan alle. Itselle mieluisin musiikkikattaus koostuisi pääosin esiintyjän/bändin omasta tuotannosta höystettynä muutamalla coverilla tai uudelleensovituksella. Spotifyn mukaan Hurmalla ei omaa materiaalia ihan kamalasti ole. Yhtye on tosin kyllä onnistunut uudelleensovittamaan valtavirrasta poikkeavia ja meneviä biisejä lavatanssimaailmaan joten siitä kyllä pitää antaa tunnustusta heille.  Pirates of Carribean- tango on hyvä kuin myös AC/DC -polkka, mikä on kieltämättä aika erilaista, mitä lavoilla on totuttu kuulemaan. Buggiksi oli sovitettu Antti Tuiskun hanuri-kappale ja mieleen jäi joku raskaampi valssin rytmikin (kappaletta en muista, mikä oli kyseessä). Vaikka itse kallistun ehkä hieman enemmän loppupelissä sinne perinteisemmän iskelmän puolelle niin silti nämä sovitukset tunnettuihin biiseihin toimivat kyllä hyvin. Perinteitä tulee kunnioittaa, mutta on mukavaa, että joku uskaltaa viedä rohkeasti ajattelun sen laatikon ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Jollain tasolla lavatanssi on hyvä tuoda 2000-luvulle.

Ei minusta vieläkään mitään Hurma-fania saa, mutta perjantain setti oli heiltä mielestäni siis vähintäänkin hyvä verrattuna aikaisempiin yhtyeen keikkoihin, missä olen ollut mukana. Tavoitteena on mennä käymään tulevana kesänä heidän keikallaan kun palailevat tauolta. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa Hurman osalta. Ja meidän piti olla vain pari tuntia ja lähteä sitten kotiin - kun tuli lähdön aika niin ei sieltä olisikaan malttanut lähteä yhtään mihinkään :)

Sokerina pohjalla: Lemmenlautta, Taikakuu & Kyösti Mäkimattila&Varjokuva @ Jenkkapirtti

Tervehdys lukijoille piiiitkästä aikaa :) Elellään taas sitä aikaa vuodesta kun kesälle vilkutetaan hyvästiksi ja katseet suunnataan kohti syksyä ja luonnon väriloistoa. Tanssikurssitkin pyörähtää ainakin täällä päin Suomea käyntiin tällä viikolla ja arjen ja juhlan askareet muuttavat taas hieman muotoaan vuodenajan mukaan. Mekot viikataan kaappiin odottamaan ensi kesää. Voih, se tuntuu taas niin kaukaiselta! Vastahan oli toukokuu..

Menneestä kesästä odotin samanlaista tanssillista ilotulitusta kuin edellinenkin oli. Tällä kertaa tosin lisämaustettuna ennenkokemattomilla lavoilla ja keväällä lupailin teille myös yllinkyllin tanssiraportteja. Kuten ehkäpä olette jo huomanneet niin aika hiljaista on ollut ja pannukakkuhan tästä kesästä sitten tuli. Tämä raportti mukaanluettuna sain kasaan vain säälittävät 11 kertaa kesälavalla. Näin vertailun vuoksi viime vuonna kesälaitumilla tuli humpattua 23 kertaa eli yli puolet enemmän. Yksi uusi lava tuli sentään plakkariin, mutta tavoitteet oli korkeammalla siinäkin mielessä. Suurin yksittäinen tanssikertojeni vähyyteen vaikuttava asia tänä kesänä on ollut mikäs muukaan kuin sää. Kyllä se vaan merkkaa, että sataako sitä vettä kaatamalla tanssipäivänä vai paistaako aurinko - ihan eri fiilis.

Oman kesäkauteni olen yleensä paketoinut tässä syyskuun taitteessa ja lauantai-iltaan Jenkkapirtillä päättyi allekirjoittaneen tanssikesä 2017. Vaikka menneet kuukaudet ovatkin olleet varsinaista matalalentoa niin ainakin kausi sai arvoisensa päätöksen - lauantai lukeutui kyllä yksiin kesän parhaista tanssi-illoista. Jenkkapirtille oli pestattu varsin makoisa kattaus artistia ja musiikkia joten ei voinut kuin hykerrellä tyytyväisyydestä. Aina niin pettämätön ja hyvä Taikakuu sekä samettiääninen Kyösti kera Varjokuva-yhtyeen ja tämä itselle uusi tuttavuus Lemmenlautta - joka syöksyi tajuntaan kuin sukkula Venukseen. Olen kuullut pelkkää hyvää tästä yhtyeestä ja kaikki ne huhupuheet on kyllä totta mitä kylillä liikkuu ja nurkissa supatellaan, ainakin omasta mielestä :) Lemmenlauttahan on kohtuu tuore tapaus näinkin vanhassa konseptissa kuin lavatanssit, mutta mukavaa, että jostain putkahtelee uusia tuttavuuksia. Yhtye lupaa esittää "humppaa rock-asenteella" ja sitä he kyllä tarjoilivatkin. Omaan makuuni juuri oikeanlainen cocktail yksinkertaisesti vain hyviä biisejä - Haloo Helsingin pulp fiction- kappaleesta tehty bugg-versio oli just hyvä. Tykkäsin!

Lemmenlautta

Tämä musiikillinen ilotulitus olikin saanut tanssikansan vallan sankoin joukoin liikkeelle. Saavuttiin paikalle vartin yli kahdeksan maissa ja parkkipaikka oli autoja täynnä jo ihan peräseinään asti! Onneksi jostain löytyi vielä sentään autonmentävä rako meidän menopelille. Tämä sai kyllä vähän epäilemään, että näinköhän lattialla olisi yhtään tilaa tanssia, mutta sielläpä oli! Tanssijoita oli hyvin paljon, mutta silti lattialla oli mielestäni juuri sopivan väljää eikä törmäilyjäkään tullut yhden yhtä koko iltana. Paikalla oli monen monta tansseista tuttua naamaa, Jenkalla taisi olla lauantaina ihan kaikki.

Vaikka määrällisesti mitattuna mennyt kesä on ollutkin mitäänsanomaton niin lauantain myötä siitä jäi kyllä mansikkaisen makea jälkimaku suuhun. Maailman ihanimman tanssiperheen kanssa sai viettää palasen timanttista vapaa-aikaa, jalat kipeiksi tanssien ja "helemat paukkuen" - kuten on toki saanut niin monena muunakin kertana. Mieskin on oppinut kesän mittaan kuin huomaamattaan tanssimaan - lauantaina opeteltiin lennosta kävelyhumppaa.  Kesässä minulla tulee ikävä Kolmilammin sunnuntai-tansseja (ja kakkuja!), kesämekkokimaraa, Metsälinnaa, auringonpaistetta ja öisen nukkuvan luonnon lumoa - eiköhän ne ole siellä taas ensi vuonnaki.

Mites sinun tanssikesä meni? :)

Helminauha @ Kolmilammi

Ensi kesänä nähdään!

Kesälomaterveisiä Hämeestä :) Kesälomalla on tullut reissattua Pohjanmaalla sekä Savon seudulla. Suunnitelmissamme oli käydä myös uusilla lavoilla, mutta harmittavasti kaikilla matkamme varrella olleilla paikoilla tanssit olisivat olleet vain viikonloppuisin tai meille muutoin epäsopivana ajankohtana. Useammankin lavan opasteita kuitenkin matkan varrella vastaan tuli. Puumalan kauniiden maisemien keskellä pysähdyttiin Pistohiekan lavan pihaan ja kävin nappaamassa oheisen kuvan. Tässäkin tapauksessa olimme päivän etuajassa sillä seuraavana iltana olisi ollut tietenkin tanssit. Muutenkin humpalla ei ole ehtinyt lomalla käymään niin paljon kuin olin etukäteen suunnitellut. Tosin sitä voinkin sitten miettiä, että onko muka parempaa ajanvietettä kesällä kuin tanssit..? :)

Viime sunnuntaina kuitenkin piti päästä ulkoiluttamaan uutta tanssimekkoani, jonka olin reissusta hankkinut. Kyllä tosiaan kelpasi pyörähdellä kun uusi tyllihamekin toi muhkeutta helmaan, tykkään :) Sunnuntai oli kovin kovin sateinen ainakin täällä päin ja

Sataa sataa ropisee...

nämä sadetanssit eivät olleet houkutelleet paikalle kuin vähän tanssijoita. Saavuttiin hieman puoli seitsemän jälkeen paikalle ja autoja oli ehkä 7 rivissä ja parketillakin pyörähteli arviolta n. 25-30 paria. No jos viimeksi harmitti ruuhkat niin ei taatusti harmittanut enää :D Tilaa oli siis vallan ruhtinaalisesti ja mikäs siinä - ei tarvitse aina tanssia kylki kyljessä. 

Helminauhaa olen viimeksi käynyt kuuntelemassa Mäntsälässä viime toukokuussa. Piti ihan tarkistaa, mitä olen tästä yhtyeestä silloin maininnut, mutta en näköjään mitään. Muistikuvat ovat luokkaa ihan hyvä, mutta minut jätti kyllä sunnuntain veto ihan kylmäksi. Liekö lähes masentava sateinen kesäsää syynä vai mikä, mutta lähes kaikki bändin esittämät kappaleet tuntuivat mielestäni kovin melankolisilta. Kolmannen setin alussa oli pari letkeää ja reipasta biisiä, mutta muutoin oli tosi vaikea itsellä saada menofiilistä päälle. Kiitosta kuitenkin on syytä antaa, että ohjelmisto oli mukavan monipuolista. Ei pelkkää fuskua ja buggia, jota muuten tulee yllättävän paljon nykyään. Nyt kun oli tanssit, jossa oli muutakin musiikkia kuin niitä niin sen huomasi selkeästi. Löytyi sambaakin. Monipuolisuuden perään kuuluttavat tanssijat, kannattaa tsekata tämä.

Sinitaivas & Taikakuu @ Särkkä

 

 

Terveisiä Punkalaitumelta :) Yhtenä vinkkinä tanssikesään 2017 mainitsin Särkän lavan olevan vierailun arvoinen kohde ja niin ikään viime kesän onnistuneen ensivisiitin myötä tänne oli tietenkin päästävä uudestaan edes kerran tänä kesänä. Niinpä tanssiperheemme kiillotti kengät, valkkasi kauniit mekot, punasi huulet ja muutenkin puki ylle parempaa seppälää ja suuntasi auton keulan kohti Särkkää.

Särkässähän oli tarjolla tanssikansalle vallan loistavaa musiikkia Sinitaivaan ja aina niin ihanan Taikakuun maustamana. Eilinen oli myös Sinitaivas-yhtyeen levyjulkkariviikkojen  avaus. Yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden ja 16-henkisen juhlakokoonpanon voimin tuotettu live-albumi julkistettiin. Levy kantaa nimeä Sinisempi kuin silloin. Hyvän seuran ja varsin mieleisen musiikin lisäksi tansseista ei jäänytkään tällä erää käteen muuta kuin luu. Näiden ohella tanssien parasta antia oli kahvion antimet. Tuli testattua se kehuttu lihapiirakka, mikä jäi ensimmäisellä kerralla maistamatta. Varsin suun mukaista oli sekä myös lettu mansikkahillosilmällä, nam nam :) Heh, pitihän sitä lohtua jostain hakea, kun ei tanssilattialta sitä irronnut.

Hulluuden highway...

Ja sitten tuli känkkäränkkä kylään. Usein känkkäränkät pelkäävät tälläisiä iloluolia ja pysyvät sieltä visusti poissa, mutta oliko kenties avonaisesta ikkunasta päässyt yksi pirulainen livahtamaan sisälle ja otti kohteeksi useamman meistä? Nyt ei ollut järjestyksenvalvoja tarkkana! No sinänsä allekirjoittaneelle ei ollut mikään yllätys, että näiden bändien keikoilla käy väkeä, mutta eilen sitä oli kyllä saapunut paikalle hyvin runsain mitoin. Jos tästä jotain positiivista etsii niin paikalla oli paljon nuorisoa ja myös sellaista tanssijaa, jotka selkeästi tapasivat ensiaskeleitaan parketilla.

Muuta positiivista tuossa menossa lattialla ei sitten kyllä juurikaan ollut. Ahdasta ja ruuhkaista, yksinkertaisesti siis vain kamalaa. Siitä oli tanssin ilo kyllä ympäröivän järven pohjassa. Itsellä fiiliksen tappaa tehokkaasti se, ettei oikein pysty tekemään juuri mitään kuin perusaskelta tai siinäkin tulee jatkuvasti keskeytyksiä. Ruuhkaisimmissa kohdissa hyvä jos kappaleen aikana ehti kiertää edes hieman yli puolet kierroksesta..Tarvitseeko minun edes erikseen mainita kädenalitansseja? Jotkut viejät eivät sitten kertakaikkiaan osaa viedä sitä daamiaan muuta kuin 3 metrin kääntösäteellä ja viejällä yhtä loivat liikkeet. Jotkut eivät vaan tajua, että tälläisessä ruuhkassa ei voi tanssia kuin omistaisi koko lattian. Se on sitten eri asia tanssia niin kun ei ole välitöntä vaaraa törmätä muihin tanssijoihin. Muutaman kappaleen jälkeen lipsahti kieltämättä tämä koko kokonaisuus vähän perinteisen suomalaisen *tuksen puolelle joten siirryttiinkin sivuun ja tanssittiin yksittäisiä biisejä sieltä täältä. Onneksi loppuillasta väkeä väheni edes vähän, mutta silti vain vähän. Lattialla oli tunkua loppuun asti.

Kuten kuvaan kuuluu, naisia paikalla oli tietysti vallan runsaslukuinen joukko. Onneksi oli kyllä hakevia miehiäkin. Naistenrivi oli taasen aikamoinen ilmestys. Se vyöryi useasti aina keskilattialle asti. Tanssiryhmästä luin, että eräs naistanssija oli (en tiedä missä paikassa tapahtunut) komentanut naistenriviä taaemmaksi, kun se on lähtenyt rönsyilemään keskilattialle päin. Kiva, että joku tekee tälle asialle konkreettisesti jotain, koska tähän törmää aika usein. Kolikon toisena puolena taas mielestäni tanssien järjestäjä olisi ensisijainen taho yrittää suitsia tätä toimintaa, ei yksittäiset tanssijat. Jokainen saa kuitenkin pönöttää lavalla ihan missä lystää. Mielestäni perinteinen viiva lattiaan ja ohjeistus rivin muodostamiseen järjestäjän taholta. Kunkin tanssijan vastuulle jää sitten noudattaako hän tätä kehotusta yleisen viihtyvyyden ja hakujen sujuvuuden avittamiseksi vai ei. 

Ei tullut näistä tansseista siis kesän parhaita tansseja vaan sieltä asteikon toistesta päästä. Jos olisi edes puoliksi arvannut tilanteen eskaloitumisen tähän pisteeseen niin olisin jäänyt kotiin. Toisaalta kyllä harmittaa, että annoin ketutukselle vallan ja näin omalla asenteellani myös synkistin omaa kokemustani illasta. Noh, sattuuhan näitä, ei maailma tähän kaadu ja seuraavat tanssit saavat varmasti taas hymyä suupieleen :)

Teivaan Lokin terassitanssit @ Lahden Satama

Noniin viimeistä vaille paketoituna nämä kolmen päivän tanssitarinat. Eilen kokoonnuttiin tanssiperheen kanssa Ravintola Teivaan Lokkiin Lahden matkustajasatamassa ensisijaisesti juhlimaan ystäviemme vuosipäivää, mutta ainahan meillä on aikaa tanssille siinä sivussa. Pienet tanssit on aina hyvä tapa kruunata juhla kuin juhla..:)

sataa sataa ropisee...

Tanssimaan pääsee siis tiistaisin klo 1800-2200 Ravintola Lokissa En ole aikaisemmin käynyt täällä, vaikka on ollut suunnitelmissa joskus aurinkoisena päivänä mennä istumaan iltaa ihan muuten vain. Lippu maksoi 6 € ja dj soittaa musiikkia levyltä. Musiikki oli perinteistä iskelmämusiikkia sisältäen ikivihreitä ja ehkä vanhemman väen makuun sopivaa tanssimusiikkia. No tämä lienee ihan ymmärrettävää sillä Lokin tanssit ovat enemmän varttuneemmalle väelle suunnattuja joita meitä lukuunottamatta olikin suurin osa paikallaolijoista. Ilman ollessa sateinen, ei tanssijoita juuri ollut. Aurinkoisen sään sattuessa pääsee nojailemaan ulkoterassillekin. Meitä ei onneksi haitannut se, että lattialla oli tilaa vaan otimme rohkeasti lavan haltuun ja pidettiin oikein mukava kolmituntinen keskenämme :)

Tulipahan siis käytyä täälläkin, vanhemmille tanssijoille ehkä perinteisen ravintolatanssien korvaaja, mitä tästä kaupungista ei enää oikeastaan ole enää juuri löytynyt sen jälkeen kun Alex Park loppui. Oma muistoni Alex Parkista on se, että toimin tanssivalle ystävälleni naulakkona ja minua tultiin hakemaan tanssimaan. Kieltäydyin, koska en osannut silloin tanssia. Mies tarjoutui opettamaan, mutta silti en vain lähtenyt. Vasta oikeasti tämän harrastuksen aloitettuani tajusin kuinka epäkohtelias olinkaan ollut. Voi minua :P Oli hetken olemassa myös ravintola Yöjalka, joka ilmeisesti tavoitteli tanssiravintolan mainetta, mutta loppu tuli sillekin. Itse olen ollut muutamassa työvuorossa ko. paikassa, mutta silloin en vielä ymmärtänyt hyvän päälle (=tanssin) mitään. Kuka tietää, ehkä olisin sitten siellä tyhjässä ravintolassa jorannut yksinäni..;)

Sinitaivas @ Saukonkallio

Sunnuntain univelka painoi vielä silmäluomissa, kun oli jo aika rientää maanantai-iltana Saukonkalliolle seuraaviin tansseihin. Illan musiikeista vastasi Sinitaivas-yhtye. Saukonkallion lava Iitissä on yksi niistä kesän must-paikoista ja meille sattuikin kyllä enemmän kuin kaunis kesäinen ilta seuraksemme. Edellisellä kerralla ahnaasti syöneet mäkäräparvet olivat onneksi muisto vain ja kenkienkin pohjat pysyivät tällä kertaa paikoillaan :D

Vaikka pohjat eivät irronneetkaan, niin silti tanssit olivat oikein mukavat. Oltiin tanssiperheen kanssa liikkeellä ja vain muutama jäsen uupui porukasta. Tanssijoita oli paikalla aika runsaasti, lattialla oli ahtautta havaittavissa ja sai kyllä olla tarkkana, ettei potki naapuria vahingossa nilkoille. Me nuoret olimme selkeästi vähemmistönä, mutta eipä tuo meidän menoa kyllä haitannut. Itsekin asettauduin pitkästä aikaa naistenriviin muiden haettavien joukkoon. Oman porukan lisäksi hakuja ei juurikaan muilta tullut. Tähtien asento Venukseen nähden vai liekö täysikuu siihen syynä, mutta kyllä minua kaksi itselle tuntematonta uskaltautui sentään hakemaan :) Toinen heistä oli ihan pohjoisesta asti tullut etelänvierailullaan kurkkaamaan menoa näillä leveyksillä. Eipä tuo vieraiden hakemattomuus nyt kovin paljon menoa hidastanut vaan sain tanssia kyllä ihan mukavasti kaikkien minua hakeneiden toimesta ja ilta oli oikein makoisaa tanssin suhteen. Innoistuin jopa itse testaamaan buggin vientitaitojani hieman pitkästä aikaa.

Ei tässä vaiheessa liene kellekään yllätys, että naisia oli taas muutama liikaa, mutta Saukonkallion naistenrivi on kyllä aikamoinen kaaos. Suurin osa haettavista naisista pakkautuu oikeaan kulmaan/ulkolavan oven viereen ja vyöryy sitten pikkuhiljaa siitä enemmän keskelle. Siinä tulee sellainen pullonkaula niille, ketkä ovat jo aloittelevat kappaletta tanssiparinsa kanssa ennen mattimyöhäisiä. Järkevämpi paikka hakuriville olisi lavan takaseinä, jossa toki myös naisia seisoo haettavana, mutta pääosa miehistä hakee sieltä kulmasta. Ja naistentunnilla se vasta soppa syntyy, kun ei siellä ehdi ketään hakemaan ellei parkkeeraa aivan haettavan viereen "vahingossa". Varsinkin, jos viejä tuo naistenhaulla daamin ulkoa tai lavan perältä hakupaikalle niin kaikki miehet on sillä välin jo sujuvasti haettu.. Tästä huolimatta onnistui jopa kahdessa haussa naistentunnilla! Heh, tavoite oli edes yksi pitkästä pitkästä aikaa joten tuplasti parempi. Itsehän siis käytin taktiikkaa pyytää viejän jättämään minut paikkaan x ja kappas haettava "sattuikin" olemaan siinä vieressä :D

Kahviossa tuli maisteltua lohi-kasvispiirakkaa ja oli maistuvaa sekä edullista. Trip- mehu ja isohko piirakkapala maksoi 3,5€. Kahvikin 1 €. Täällä ei ole tuotteet tosiaan hinnalla pilattuja. Naistentunnin lopuksi on yleensä ollut arvonta, jossa voi voittaa tanssiaiheisia palkintoja. Tällä(kään) kertaa ei rva fortuna ollut puolellani. Poislähtiessä portilta sai matkaan valita sangosta kukan. Enpä tiedä mitä kakkaraa kuvan kukka esittää, mutta otin tuollaisen keltaisen, koska se kuvastaa kesää, aurinkoa ja iloista mieltä - sitä riitti maanantaina Saukonkalliolla :) Kiitos kaikille mukavista tansseista!

Kauempana kotona : Taikakuu @ Metsälinna, Ristiina

Hellurei ja vallan kesäisiä (ja hikisiä) tanssiteveiseisiä Savosta, Saukonkalliolta ja Teivaan Lokin terassitansseista! On niin helmat paukkuneet parketilla ettei ole yksinkertaisesti ehtinyt istua alas ja kirjoittaa rapsaa. Saamanne pitää sillä tänä iltana aion kirjoittaa pöydän puhtaaksi. Ensimmäisenä uunista vedetään ulos uusi tuttavuus - Metsälinnan lava Ristiinassa. Pitkään on pääsääntöisesti samoja lavoja tullut nuohottua, mutta kuten suunnitelmissa tälle kesälle oli, niin pitithän sitä päästä testaamaan vaihtelun vuoksi jotain uuttakin. Alla siis ajatuksia osa 1/3 sekä hieman kuvia ja tunnelmia itselleni uudesta tanssipaikasta.

Täältä Lah(d)esta huristelee kohteeseen kaasujalan raskaudesta ja sunnuntai-autoilijoiden määrästä riippuen semmoisen 1,5-2 tuntia, mikä ei kyllä näin kesäisin ole paha pala purtavaksi. Näiden kaukomatkojen rankin osuus on yleensä seuraavana aamuna, kun pitäisi jaksaa nousta sorvin ääreen, jos ei satu olemaan lomalla. Kun ajeltiin kotiin päin niin oli kyllä hienoa katsella laskevaa aurinkoa ja nauttia vain siitä näkymästä, kun luonto vaipuu kesäisen yön hellään syleilyyn. Hassua kyllä, tällä kertaa emme menneet Metsälinnaan Taikakuun takia vaan se nyt sattui vain esiintymään samana päivänä, kun olimme suunnitelleet reissua ja se meille parhaiten sopi. No ei se kyllä yhtään haitannut..:)

Bändiä minä en kyllä nyt halua hehkuttaa sen enempää, mutta lavamiljöölle ja yleisille puitteille voisin kyllä suoda useammankin hymynaaman ja peukalon. Liput olivat 13€, joka tuntui minusta suorastaan ilmaiselta näihin 17€+ -iltoihin tai yleisesti "normaaliin" tanssilipun hintaan verrattuna. Lava-alue oli erittäin siisti ja hyvin pidetyn oloinen. Itselle jäi kuva, että ihmisten viihtyvyyteen on todellakin haluttu panostaa ja siinä oli kyllä mielestäni onnistuttukin. Esimerkiksi pöydissä oli kauniita kukkia ja kukka-amppeleita riippui kahviossa. Lisäksi alueella oli pylväs, jossa oli viitottu, mistä suunnasta mikäkin toiminto (wc, kahvio jne.) löytyy. Kiva idea :) Itse tykästyin juomapisteen vieressä solisevaan pieneen suihkulähteeseen, hauska idea sekin! Ensin luulin, että siitä lähteestä tulee juomavesi, mutta ei sentään :D Juomavesi oli ilmaista ja lisäksi kaiteen reunustalla oli karkea merisuola-purkki, josta sai halutessaan ottaa muutaman kiteen kielen alle tarvittaessa. Enpä ole tätäkään missään muualla vielä nähnyt, mukava pikku lisä tanssijoille.

Kahvion antimista tuli testattua vain nestepitoisia juomia, mutta sen mitä ehdin tiirailemaan niin leivät ainakin näytti herkullisilta ja niidenkin esillepanoon oli panostettu. Hintaa en tarkkaan muista, olisikohan ehkä ollut luokkaa 3,5 €/leipä. Lettujakin paisteltiin ulkokahviossa, nam nam! Metsälinnassa siis on yksi kahvila, mikä sijaitsi tanssilavaa vastapäätä sisätiloissa sekä anniskeluravintola (vasemmalla) ja ulkokahvio (oikealla). Täällä siis varmasti viihtyy myös ei-tanssivat. Eiköhän lähistöllä ole näin kesäisin mökkeilijöitäkin joten tänne on hyvä mennä viihtymään oli lauteilla sitten kuka artisti tahansa.

Itse päänäyttämö oli soikion muotoinen. Naistenrivi asettautui esiintymislavaa vastapäätä. Naisia

paikalle olikin eksynyt vallan runsaasti ja kyllähän heitä parhaimmillaan kolmessa rivissä siinä seisoskeli. Nimenomaan seisoskeli, koska eipä niitä hakevia miehiä nyt paljoa ollut. Sanoisinko, että tanssiväki oli tällä kertaa hieman varttuneempaa. Me miehen kanssa edustettiin muutaman muun kanssa nuorinta ikäpolvea. Vaikka miehiä näytti olevan hakurivissä kovin niukalti niin silti jostain kumman syystä lattialla oli ajoittain jopa ahdasta. Ehkä naistenhaulla moni koki tilaisuutensa tulleen. Tavallista pidemmästä kotimatkasta johtuen lähdettiin jo ysin aikaan ajelemaan kotiin, mutta tänne olisi oikein kiva palata vielä tänä kesänä edes kerran vaikka koko meidän köörin kanssa - ja lettukin kun jäi vielä maistamatta :) Suosittelen!

Nämä kaunokaiset loisti auringon kanssa kilpaa

Onko suunta hukassa? No ei ole enää!

Kaivo

The Juhannus @ Jenkkapirtti Joel Hallikainen&Patajätkä & Finlanders & Samppa Valo Band

Hyvää sunnuntaita! Toivottavasti tanssivarpaasi on kipeät, minun ainakin on :) Piti ihan muistin virkistämiseksi käydä lukaisemassa kirjoitukseni viime juhannukselta , jossa uhkasin, etten enää ikinä mene juhannustansseihin, jos tämän ajankohdan tanssit eivät nyt ota tuulta purjeisiinsa. Ensimmäiset juhannustanssit vuonna 2015 vasta-alkajana meni vähän niin ja näin ja niin meni viime vuonnakin. Sananlaskunkin mukaan kolmas kerta sai sanoa toden ja se piti paikkansa. Tämän viikonlopun jälkeen olen erittäin vakuuttunut ja kovin kovin iloinen siitä, ettei minun tarvitse toteuttaa tätä uhkaustani vaan saan mennä joka juhannus tanssimaan! :)

Torstain humpista oli selvitty hellimällä tanssivarpaita kuumassa paljussa juhannusaattona, nauttien hyvästä ruoasta ja ehkä vähän (palautus)juomastakin tietysti Hämeen parhaan tanssiporukan kesken. Juhannuspäivänä Jenkalla oli niin ikään kolme bändiä tarjoilla tanssijoille. Itse odotin näistä kolmesta esiintyjästä eniten Joel Hallikaista. Itse muistan hänen musiikkinsa omasta nuoruudestani. Meillä pienillä tytöillähän oli useimmilla sellainen kaverikirja tms. ja siinä oli aina kysymyksiä mistä pitää jne. Lempikappaleeni kohdalla luki aina kuurankukka :) Se on vieläkin erittäin hyvä biisi ja mukavaa oli kuulla se myös Hallikaisen toisen setin kärkeen. Lisäksi täällä on katsottu aikoinaan myös Pekko aikamiespoika- elokuvia, joissa on ollut hänen musikkiaan. Ehkä vähän harmitti, kun toinen setti tuli kahdentoista jälkeen ja jo siinä vaiheessa olin kyllä itse niin puhki että ei vain enää tossu noussut sitten millään.

Finlanders oli myös oma hyvä itsensä, mutta tuo Samppa Valo Band ei oikein nyt jotenkin jäänyt mieleen millään tavalla. Olin kuullut hehkutuksia heistä joten odotukset olivat korkealla, myönneetäköön. Olivat olleet näköjään viime juhannuksenakin Jenkalla, mutta enpä ole näköjään heitä silloinkaan kovin paljoa noteerannut. Lattia tuntui eilen omille tossulleni ajoittain liiankin nahkealta. Tosin minulla oli tällä kertaa eri kengät jalassani kuin torstaina, mutta pitäisiköhän pitkästä aikaa kokeilla niitä haljasnahkapohjaisia tanssikenkiäni Jenkan parketille hmm.. Käsittelemätön pienempi lattiakokonaisuuskin tuntui loppuillasta vielä enemmän kuin täi tervassa olemiselta. Tanssittiin kuitenkin aika paljon nimenomaan pienemmällä osuudella, koska siellä oli enemmän tilaa. Harmi vain, että torstainakin ollut ongelma musiikin kuulumattomuuden kanssa takalattialle oli edelleen olemassa. Välillä kaiuttimista kuului musiikkia ja sitten taas välillä ei. Ainakin jossain välissä järjestysmies kuikuili ja kuunteli kaittumia, mutta surkeasti kuuluu musiikki takaosaan. Täytyneekin kirjoittaa palauttetta asiasta, josko asialle voisi tehdä jotain.

Tanssijoita oli juhannuspäivänä vähemmän kuin torstaina, mutta kuten kuvasta näkyy, ei siellä yksin tarvinnut nojailla. Selkeästi huomasi myös sen, että lavalla oli paljon ei-tanssivaa juhannusväkeä. Ja nimenomaan sen huomasi myös siitä, että illan painuessa keskiyön puolelle lattialta löytyi jo märkiä länttejä sieltä täältä, kun sitä juomaa oli läikkynyt muualle kuin omaan suuhun. Baarin puolella parveili tavallista enemmän humalaisia, keskellä tanssilattiaakin oli hyvä kokoustaa, nuuskapurkkea ja nuuskaa löytyi tanssilattialta ja meno alkoi tosiaan olemaan enemmän perinteisen örvellyksen puolella kuin se, mihin tanssilavoilla yleensä on totuttu. No kyllä sopu sijaa antaa, mutta itse en nyt ihan jaksa aina arvostaa tälläistä meininkiä. Loppuillasta tanssijat olivatkin aikalailla kaikonneet ja juhlivat ihmiset valtasivat tanssilattian.

Onneksi näitä iltoja ei kovin montaa kesässä ole joten kyllä tämän kestää. Tanssia sain jalat muussiksi kiitos taas meidän tanssimiesten, te ootte niiiiiiin huippuja! :)  Oma tanssittajanikin kehittyy viejänä silmissä koko ajan. Tämän juhannuksen tanssit ovat siis korvanneet 10-0 ne pettymykset, mitkä kaksi edellistä ovat aiheuttaneet. Vaikka mieli vähän tekisikin, ei tänään enää Kolmikselle jaksa lähteä vaan tyydyn keräämään voimia uuteen työviikkoon - ensi viikolla mennään taas!

Esijuhannus @ Jenkkapirtti Taikakuu & Kyösti Mäkimattila & Kake Randelin

Mukavaa keskikesän juhlaa sinulle! :) Minun juhannukseni tänä(kin) vuonna koostuu niin ikään tanssimisesta sekä meidän huikean, parhaan ja ihanimman tanssiporukan kanssa vietetystä ajasta. Viileät säät eivät haitanneet, koska torstain tansseissa Asikkalan Jenkkapirtillä oli kuuma tunnelma aina niin ihanan Taikakuun, komean Kyöstin ja Kake Randelinin ottaessa lavan ja tanssijat haltuun. Jauuuu, sanon minä!

Tosiaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä käyty tsekkaamassa kotikulman lava. Ilmeisesti aiemmissa tansseissa oli ollut jotain ongelmaa lattian ja etenkin sen luistamattomuuden kanssa. Järjestäjät olivat ottaneet palautteesta onkeensa ja päälattia oli saatu kuosiin juuri parahiksi. Toinen lattiaosuus korjattaisiin sitten myöhemmin. Omalle tossulle (bleyer) lattia oli ihan hyvä, mutta ainakin alkuillasta käsittelemätön lattia oli kyllä kuin luistinrata. En ollut pysyä siellä pystyssä. Loppuillasta se kyllä muuttui jopa hyvin pitäväksi tossulleni. Yhteen iltaan oli tosiaan mahdutettu aika muikea kattaus musiikkia ja hyviä artististeja. Harvemmin tulee käytyä sellaisissa tansseissa joissa on 3 bändiä yhtä aikaa. Enemmän ehkä pidän kuitenkin 2 yhtyeen illoista. Liput ovat halvempia (vaikka ei 20 € liput kolmesta bändistä mielestäni mikään törkeä hinta ole) ja bändeiltä kuulee useampia settejä. Toki käytettävissä oleva aikakin aiheuttaa ymmärrettävästi omat rajoitteensa. Kaikki illan esiintyjät soittivat kukin siis vain kaksi settiä.

Itse en ole Kyöstin keikoilla juurikaan käynyt, mutta ainakin tostaina tulin kiinnittäneeksi huomiota hänen lavakarismaansa ja esiintymiseensä eri tavalla kuin ennen. En kyllä nyt yhtään ihmettele miksi kaikki naiset sankoin joukoin aina Kyöstin keikalle menevät. Ihan hyvin voisin jatkossa itsekin alkaa käymään enemmän. Illan pääesiintyjä oli kukas muukaan kuin Kake Randelin! No hei, kukas ei nyt Kakesta pitäisi? :) Makunsa kullakin, mutta minä ainakin tykkäsin. Harmi vain, että Kaken soittamat musiikit menivät vähän samaan kategoriaan kuin Yölinnun, jota olin katsomassa viime kesänä niin ikään Jenkkapirtillä. Musiikki oli hyvin paljon fusku ja bugg-tyylistä ja kovin nopeatempoista. Me kun emme miehen kanssa pysty vielä tanssimaan niin nopeaan tempoon ko. lajeja joten Kaken setit tuli pitkälti vain kuunneltua.

Nasta pimu!

Näissä tapauksissa on myös kiva käydä välillä fiilistelemässä tai fanittamssa itse artistia eturivissä tanssimisen sijaan. Tätä tulee harvemmin tehtyä, koska useimmiten käyn yleensä ns. tanssibändien keikoilla ja heillä ei niin usein näy paljon faneja eturivissä kuin esim. Yölinnulla, Kakella tai vaikkapa Matilla ja Tepolla. Kannattaa siis muistaa, että isoimmilla lavoilla ainakin on paljon monipuolista viihdykettä monenlaiseen makuun - siellä ei tosiaankaan ole pakko vain tanssia eikä se ole ainoa oikea tapa viettää onnistunut ilta.

Jo artistikattauksen perusteella osasi ennustaa, että ruuhkaa moottoritiellä saattaisi olla luvassa. Arvatkaapa huviksenne monta naista oli lähtenyt kokemaan moottoritien kuumuuden? Sen verran paljon, etten osannut enää laskea niin pitkälle...Ne kaikki lukijat, jotka ovat Jenkalla joskus käyneet voivat nyt kuvitella neljä (kyllä neljä) naistenriviä portaikon päästä päähän... Voe mahoton. Onneksi ei itse tarvinnut naistenrivissä tällä kertaa olla, siitä pitivät meidän omat ihanat vakiotanssittajat huolen. Kyllä ehkä vähän sääliksi kävi katsoessa sitä riviä verrattuna miesten riviin. Tulisipa joskus se päivä kun niitä miehiä olisi yhtä paljon kuin naisia ja naisia se määrä mitä miehiä nykyään! Välillä kyllä ihmettelen, että miten naiset jaksaa kerta toisensa jälkeen silti lähteä esim. Kyöstin keikoille nimenomaan tanssimaan kun siellä on aina niin paljon kanssasisaria (tämän olen siis ymmärtänyt keskusteluja lueskellessani). Jos oli naistenrivi sakeana niin ruuhkaa oli kyllä tanssilattiallakin, yllättävän vähän törmäilyjä ainakin meille sattui. Ihanaa oli nähdä nuoria lavalla ja muutenkin tanssijat olivat sopiva miksaus kaikenikäistä.

Kaikkensa antaneena - jälleen kerran - oli hyvä lähteä kohden juhannusaattoa ja Jenkkapirttiä vol. 2 juhannuspäivänä!

Finlanders @ Kolmilammi

Mukavaa viikonalkua kaikille ja tanssiterveisiä Kolmilammelta! Kuten viereisestä kuvastakin sen huomaa, hemmoteltiin tanssitossun kuluttajaa tänäkin sunnuntaina alkukesän auringolla, lämpimällä kesäillalla, hyvällä musiikilla, hikisellä tunnelmalla sekä kiusattiin vähän hyttysillä. Kolmiksella taitaa aina paistaa aurinko? :)

Oltiin taas kerran isommalla porukalla liikenteessä ja mikäs sen mukavampaa. Minusta on myös enemmän kuin positiivista, että meidän porukkaan on löytänyt tiensä uusiakin jäseniä - nimenomaan miespuolisia. Myönnän välillä olen jokseenkin kauhulla ajatelleeni, että tämä lavakulttuuri saattaa ajan saatossa näivettyä, jos meissä nuorissa ei lepää tämän harrastuksen tulevaisuus. Onneksi hätä ei kuitenkaan ole sen näköinen! Kolmiksella ainakin on näkynyt positiivisesti nuorta verta ihan lapsista lähtien, jotka myös on otettu tanssilavoille mukaan ja he tanssivat vanhempiensa kanssa siinä missä muutkin. Jes!

Tanssijoita oli runsahkosti paikalla, mutta ei mielestäni kuitenkaan ruuhkaksi asti. Ikäjakaumaltaan aika sopusuhtaiset tanssit, oli nuorempaa väkeä ja vanhempaa sekä siltä väliltä. Useimmille varmasti löytyi sopivaa tanssiseuraa. Itse tanssin mieheni kanssa melkein koko illan joten naistenrivi ja tanssiflaksi jäi tällä kertaa kokematta. Pidän Finlanderssin musiikista, mutta miinuksena bändille, soitto kuului ajoittain lavan "takaosaan" todella hiljaisesti. Väliaikamusiikitkin olivat kyllä jotenkin kumman hiljaisella ja yleinen hälinä peitti ajoittain nekin sävelet alleen..No enpä välittänyt juuri tämänkään poppoon välimusiikeista, joten eipä se minua haitannut vaikka ei kauas kuulunutkaan. Kahvion omenapiirakka sen sijaan kyllä suorastaan suli suuhun, nam. Kolmiksella kakut/piirakat ovat kyllä tosi hyviä! Vinkki: kannattaa käydä kakkukahvilla ajoissa, että saa palasen. Usein ovat loppuneet jo myöhemmin illalla.

Sunnuntaina törmäsimme miehen kanssa ilmiöön jota kutsun tässä vaikkapa tanssikehäksi. Tanssikehällä tarkoitan tanssilattia-aluetta, joka voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan : sisä - ja ulkokehäksi. Tanssietiketin ihanteen mukaan sisäkehällä (keskellä) tanssisivat parit, jotka tanssivat lähes paikallaan esim. fusku, bugg tai liikkuvat hitaammin tehden vaikkapa stop&go-tyyppisiä tulkintoja. Ulkokehä jäisi näin ollen vapaaksi "baanaksi" painaa vaihtoaskeella tai haluamallaan tavalla hieman nopeammin ilman kamikaze-väistöliikkeitä yms. yllättäviä tilanteita. Sunnuntaina siis tuli huomattua, että tämä tuntuu olevan vain ihanne. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun parini ärsyyntyi kädenalitanssijoista, jotka tanssivat ulkokehällä muiden "tiellä". Vielä aloittelijana hänellä on haastavaa väistää yhtäkkiä eteen tulevia pareja vaikka todella hyvin loppuiltaa kohden pystyikin tilanteet kohtaamaan tanssin kärsimättä. Ja nimenomaan yritimme aina tanssia niin reunassa kuin mahdollista. Myönnän, että asia alkoi hieman korpeamaan minua seuraajanakin. Miksi pitää tanssia selvästi ulkokehällä paikallaan? Miksei voi tanssia siellä enemmän keskellä? Siellä on kyllä ahdasta sen myönnän, mutta ehkä lienee syytä tarkastella omaa tanssityyliä jos se vaatii 3 m tilaa ympärilleen...

Ulkokehällä siis saattaa olla vaihtoaskeltajalla piukat paikat kun kädenalitanssijat ovat toisinaan levittäytyneet yli äyräiden. Kaikki eivät halua tanssia kädenalitansseja vaikka ne kovin suosittuja ovatkin. Myös "tavistanssijat" tarvitsevat tilansa. Tätä siis ilmeni eniten niiden kappaleiden aikana joita pystyi mennä buggina tai fuskuna, kun oli kyseessä normaali valssi tai tango niin "ongelma" poistui kuin itsestään. Sopu sijaa antaa puolin ja toisin kun yritetään toisemme lavalla huomioida niin kummasti vaan mahtuu tyyliä monta ja suuri määrä tanssijoita samaan tilaan - niin kaikilla on hauskempaa :)

Kesävastaanotto @ Kolmilammi & Taikakuu

Olen tässä nyt useamman minuutin jo tuuminut miten tämä raportti tulisi aloittaa, jotta nämä ensimmäiset sanat tekisivät eiliselle illalle oikeutta. Katsokaas, on tuo sanavarasto hieman päässyt ruostumaan, koska kuluneella talvikaudella ei juurikaan ole päässyt ylistyssanoja käyttämään  - niistä on korkeintaan nähty vain kauniita unia. Kolmilammin kesän avauksessa eilen ei tarvinnut enää uneksia, ehkä olisi voinut sen sijaan nipistää itseään, että onhan tämä ihanuus varmasti totta. Oli lämmin kesäilta, lauteilla lempiyhtyeeni, suosikki kesälava sekä koossa meidän tanssisakki. Siteeratakseni erästä paikallista artistia hieman mukaillen "Kolmiksella mulla oli seittemän oikein ja mä olin kotona". Ei vois enää olla parempaa :)

Yhden pysähdyksen taktiikka ;)

Oltiin jo hyvissä ajoin paikalla, sillä ennen tansseja oli Antti Törmäsen fusku-kurssi. Kurssi kuului lipun hintaan. Yleensä lavoilla ennen tansseja järjestettävät kurssit kuuluvat piletin hintaan, mutta toki tämäkin vaihtelee. Tällä tavoin on hyvä mennä ottamaan tuntumaa illan tansseihin ja siinähän saattaa oppia jotain uuttakin. Ainakin sunnuntain kurssin aikana miehet opettelivat löytämään naisen lantion erääseen kuvioon - minulta löytyi lantion lisäksi ainakin kerran maha ja kylki :D  Lisäksi ehkä siinä tanssiringissä pyöriessä madaltuu kynnys hakea tuntematonta kenties puolin ja toisin. Se mikä lämmitti jokseenkin ikuisen pessimistin sydäntä oli nähdä, että kurssilla oli muutes porukkaa kuin pipoa! Ja bonuksena aika lailla tasaparit, vain muutama "ylimääräinen" vietävä. Sen mitä itse olen aina silloin tällöin lavakurssilla käynyt niin siellä on ollut naisia pääsääntöisesti sen x kertaa enemmän kuin miehiä joten tämä oli enemmän kuin positiivinen yllätys. Hienoa, ihanaa, hyvä me kaikki!

Tunnelma kurssilla oli myös mukava ja kaikki viejät tuntuivat olevan lupsakalla tuulella. Rehellisesti sanottuna en oikein rohjennut odottaa illalta mitään ihmeitä, mutta jotenkin jo kurssista tuli sellainen fiilis, että tämä mopo tulisi lähtemään käsistä ihan hetkenä minä hyvänsä...Hikikarpalot valuivat jo kurssin päätteeksi lempeässä kesäillassa, mutta eipä niitä ehtinyt kuivaamaan kun jo liidettiin parketilla. Taikakuu tarjoili taatusti sopivat sävelet lenkkareiden alle. Tosin välimusiikit eivät kyllä tällä kertaa olleet todellakaan minun makuuni, yleensä eivät ole kenenkään muunkaan orkesterin toimesta. Tuntui kovin lattaripainotteiselta, joka ei kyllä oikein iske. Hyvä kuitenkin, että kaikille on jotain, koska monet varmaan tykkäsivät.

Kesän avajaiset oli houkutellut paikalle runsaasti tanssijoita, lattialla oli ajoittain ahdasta. Enemmän nuorempaa porukkaa oli liikkeellä, koska ensimmäisillä kappaleilla minua hakenut mies pahoitteli, että joutuu hakemaan nuoria kun muita ei ole. Pitkästä aikaa taas naistenrivissa pönöttäessä jänitti miten sitä pääsee parketille. Naisia oli toki taas paljon, mutta itsellä ei mitään valittamissa hakujen määrässä tai laadussa. Minä seisoskelen mielelläni suurimman ryysiksen (lavan edusta, pimein kulma) oikealla puolella lähellä keskilattiaa ja siitäkin pääsee siis vallan hyvin joraamaan - tai ainakin eilen pääsi. Naisten rivi kyllä taas lähti vähän valumaan liikaa keskelle päin jossain kohtaa. Mielestäni enemmän voitaisiin olla siellä penkkien lähellä, ettei hankaloiteta jo parin löytäneiden tanssia. Suurin osa kennen kanssa parketilla sain liidellä oli kyllä varsin nautinnollista tanssiseuraa. Mielestäni Kolmilammilla on yleensä taitavaa tanssiväkeä liikkeellä. Itselle uusia viejiä oli useampikin ja tietysti ne tutut ja ehdottomasti hyväksi havaitut, jotka pyörittivät minut pyörryksiin. Tuli lepatettua pitkin sateenkaaria, pumpulipilviä ja tanssitaivaita. En tiedä olenko laskeutunut sieltä vieläkään? 

Naistenhaullakin taisin hakea jopa kaksi kertaa :D Naistentunti käytettiin siis pitkälti kahvion antimista ja seurasta nautiskellen. Illan viimeiset tahdit piti jättää jo välistä, koska ei vaan enää pystynyt. Sen verran töppöset oli kipiät kaikesta siitä kirmailusta. Siinä kesäyössä kyrsää syödessä (hyttysen maistellessa säärtäni) ja kuunsirppiä katsellessa tulin miettineeksi kulunutta tanssi-iltaa : kesän lämpö, musiikki, paras seura, mukavat viejät, kimallusta ja keijupölyä. Ei voi kuin huokasta haikeana, oi ettien että! :) Tämmöstä sen olla pitää. Toivottavasti kaikilla muillakin oli kiva ilta - tästä on tosiaan hyvä aloitta kesä 2017.

Taikakuu & Markku Aro ja Diesel @ Kapakanmäki

Aurinko paistaa, grillit tirisee, nahka palaa auringossa, kesähameet hulmuaa ja hiki virtaa paikalla ollessaankin - se on kesä nyt! Vihdoinkin se on täällä! Sen kunniaksi tuli avattua kesälavakausi perjantaina Kapiksella aina niin ihanan Taikakuun sekä Markku Aron ja Diesel -yhtyeen tahtiin. Tämä lavakerta oli itselle poikkeuksellinen sillä olin liikenteessä mieheni kanssa eli minulla oli kerrankin pari mukanani, jonka kanssa tanssin koko illan. Tanssillisesti itselleni ilta siis ei ollut mitään ilotulitusta, mutta oma tanssinautintoni ei nyt ollutkaan se pääjuttu - vaan se, että parini oli perjantaina elämänsä ensimmäistä kertaa lavatansseissa. Eli tämä tanssiraportti kertoo nyt siitä, miten meillä oikein meni ja montako perheriitaa saatiin aikaiseksi..:D

Miehen tanssitausta on siis sama kuin minun n. 2,5 vuotta sitten eli täysin nollasta on lähdetty liikkeelle. Ja kuten minullakin, on hänellä kaksi vasenta jalkaa - ainakin vielä toistaiseksi ;) Tavatessamme ilmoitin, että minulla on sitten tälläinen tanssiharrastus ja tanssilavoja aion koluta ahkerasti tulevaisuudessakin. Kerroin, että mukaan on enemmän kuin tervetullut jos vain vähääkään tämä touhu kiinnostaa. Ja kyllä myönnän, että tässä asiassa oma lehmä makaa puolittain siellä ojan puolella. Olisi mukavaa käydä lavoilla ns. vakitanssittajan kanssa ettei ilta olisi aina niin kovasti riippuvainen vieraiden hauista. Suurin osa parittomista tietää ainakin mitä tarkoitan ja samaa varmasti usea heistä toivoo. Myönnän senkin, että monta kertaa olen kateellisena katsonut sivusta vakiparien menoa lattialla, kun itsellä ei ole sattunut käymään sillä kertaa kummoinen tanssiflaksi ajatellen "toivottavasti minullekin joskus moista hunajata olisi tarjolla".

Minun onnekseni mieheltä on löytynyt ainakin sen verran mielenkiintoa, että olemme treenanneet häntä kesälavakuntoon yksityistunneilla. Kuten viime postauksessa kirjoitin, on yksärit oikein mainio tapa oppia nopeastikin helpot lajit, joilla pääsee lavoilla mukavasti alkuun. En ole koskaan itse ollut yksityistunnilla, mutta suosittelen niitä enemmän kuin lämpimästi, jos tarvetta ilmenee. Todellakin hintansa väärti. No toki hyvällä opetuksella on osansa (kiitos Bettinalle!), mutta kun näin ensimmäisen tunnin jälkeen kuinka koskaan ikinä yhtäkään askelta tanssinut parini tanssi valssia niin leuka putosi kyllä polviin asti. Huikeaa! Minäkään en pystynyt aikoinani samaan suoritukseen! Yksäreillä olemme siis treenanneet valssia ja foksia. Näillä mennään nyt aluksi, koska näillä pärjää jo pitkälle ja voi helposti totutella tanssimiseen.

Siispä näiden 2x1,5 tunnin setin turvin olikin jo viimeistään hyvä aika työntää parini suoraan altaan syvään päätyyn - Kapiksen perjantai-iltaan. Pakko se on oppia uimaan, jos haluaa pysyä pinnalla :D Meillä oli ajatuksena myös mennä Paville, koska siellä olisi ollut teemaan sopivasti ensimmäinen kerta lavatansseissa-erikoisilta ja lauteilla Hurma. Onneksi päädytiin kuitenkin Kapikselle, koska tansseissa oli mukavan väljää. Tanssittiin valssit ja aina tilaisuuden tullen foksia. Minusta mieheni suoriutui kokonaisuutena ensimmäisestä lavakerrasta enemmän kuin mallikkaasti ottaen huomioon sen, että tosiaan vain 3 h tanssia on hänellä pohjalla. Aluksi oli havaittavissa jännitystä, mutta loppua kohden selvästi pystyi jo rentoutumaan. Jalat toki sekosivat välillä askelissa, rytmi hukkui toisinaan ja tenkkapoo iski jonkun toisen tanssiparin yhtäkkisestä pysähdyksestä tai liikkeestä. Mutta kelläpä ei. Eniten olen ylpeä siitä, että hän sentään yritti. Kun askeleet sekosivat aloitettiin alusta vaikka sen kymmenen kertaa biisin aikana. Nyt kun ensimmäinen kynnys on ylitetty niin toinen ei ole enää toivottavasti läheskään niin korkea. Ja perheriidaltakin säästyttiin vaikka oltiin pari kertaa eri mieltä vallitsevasta rytmistä :D

Sunnuntaina mennään taas nimittäin silloin on Kolmilammin avajaiset. Tätä on kyllä niin odotettu! Kesäisen aurinkoista viikonjatkoa ja nähään viimeistään sunnuntaina Kolmiksella? :)

Täsmävinkit tanssikesään 2017

 

"Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä! Linnut ne laulaa ja sirkat soittaa, taitaa tulla kesä!"

Aurinkoista alkavaa viikkoa! Vaikka viikonloppuna paistoi vuoroin aurinko, toisessa hetkessä tuli rakeita/räntää taivaan täydeltä ja vuoroin sakeana vettä, silti kuulen vahvasti jo kesän kutsun. Tuuli tuo kesän tuoksut mukanaan ja linnutkin harjoittelevat ahkerasti. Kesälavojen ovet narisevat jo, hulmuavat tanssimekot kaivetaan kaapista (itse kaivoin jo toissaviikolla mekkoni odottamaan ulkoilutusta) ja tanssikengät puunataan kesäkuntoon. Tanssikesä 2017 on ihan kohta täällä, oletko valmis hyppäämään lattialle? :) Hyvä, sillä kohta mennään!

 Vielä ehdit lavakuntoon 2017

Jos et ehtinyt tänä(kään?) vuonna rantakuntoon niin lavakuntoon sinulla sen sijaan on vielä saumoja. Nyt kyllä alkaa olla oikeasti ne viimeiset hetket käsillä tehdä asialle jotain, jos kesälavat houkuttaa ja tanssitaito on vielä hakusessa. Talvella tai vuodenvaihteessa alkaneet kurssit alkavat olemaan melkein kaikkialla loppusuoralla, mutta esimerkiksi yksityistunnit ovat hyvä vaihtoehto nopeaan alkeiden opetteluun. Toki yksityistunnit ovat kalliita mikä kenenkin mittapuulla mitattuna, mutta siinä saa kyllä yksilöllistä opetusta ja mahdollisuudet oppia alkeet haluamassaan tanssilajissa oppijasta riippuen nopeastikin. Ja muistakaa, että ensimmäiseksi riittää vaikka se ihan perus foksin alkeet, ei tarvitse osata heti kaikkia. Ei se määrä vaan se laatu tässäkin. Mieluummin yksi tanssi hyvin kuin viisi huonosti, se on oikeasti hyvä ohjenuora pitää mielessä niin miesten kuin naistenkin. On myös hyvä muistuttaa, että tässä yhteydessä en todellakaan tarkoita, että sinne lavalle pääsyyn tarvitaan jotain kurssitodistusta tanssitaidosta. Lähestyin asiaa siltä kannalta, että ehkä sinne lavalle olisi nimenomaan pienempi kynnys mennä kokeilemaan ja ihastumaan kun vähän tietää mistä aloittaa.

Kesätärpit

Tähän kappaleeseen ajattelin kerätä omat kesävinkkini, mistä minut todennäköisesti bongaa ja mitä minä suosittelisin teille omien kokemuksieni pohjalta. Löytyykö listalta yhtään mustaa hevosta?

Kolmilammi: Tämä on itselle ollut se paikka, joka ei petä koskaan. No okei yksi poikkeus vahvistaa säännön, mutta ne kaikki muut kerrat ovat parantaneet tuonkin haavan ja enemmänkin. Mielestäni ehdottomasti paras kesälava ja sunnuntain ehdoton menomesta näillä leveyksillä. Herkullisia kahviotuotteita sekä tulevan kesän artistitarjontaakaan ei pysty moittimaan mitenkään päin. Miinuksena tästä paikasta on puhuttu sisäpiiripaikkana. Allekirjoitan tämän väitteen puoliksi, mutta silti suosittelen käymään täällä. Toivottavasti sinun kohdallesi osuu täällä satumaiset tanssit! Avajaisia vietetään sunnuntaina 4.6. Hurman tahtiin. Allekirjoittaneen kantapaikka sunnuntaisin – tänäkin kesänä.

Saukonkallio: Täällä tullut vierailtua yleensä 1-2 kertaa kesässä. Artistitarjonta ei ole ehkä meitä nuorempia tanssijoita houkuttelevaa sorttia. Sen mitä täällä olen käynyt, tanssijat ovat olleet pääosin vanhempaa porukkaa, mutta kyllä meitä nuoriakin siellä on aina seassa ollut. Sinun kannattaa tulla katsastamaan paikka ainakin miljöön vuoksi. Kaunis näkymä järvelle, päälattian lisäksi mukava pieni ulkolattia jossa kelpaa nojailla muuhunkin kuin kaiteeseen. Lisäksi kahviolle erittäin iso peukalo. Ilmeisesti joku paikallinen taho (yhdistys tms.) leipoo tarjottavat ja ne ovat aina olleet herkullisia, itse tehtyjä ja eivätkä maksa paljon! Eniten harmittaa tansseissa kun jostain kämäsestä sämpylästä saa maksaa 4 €..Vinkki: ota hyttys/mäkäräkarkoitetta mukaan, koska muuten sinut todennäköisesti syödään elävältä. 

Täällä tanssitaan aina maanantaisin 12.6 alkaen. Täällä tavataan ainakin yhden kerran tänä kesänä.

Jenkkapirtti: Kukapa sitä ei sen verran kotiin päin vetäisi, että pitää kyllä nyt mainostaa vähän tätäkin. Jenkkapirttiä Asikkalassa voisi luonnehtia tämän listauksen mustaksi hevoseksi. On ajoittain tosi vaikeaa ennustaa millaiset tanssit siellä on minäkin iltana luvassa, mutta kun tähdet osuvat kohdilleen niin se on voi pojat sentää! Eduksi mainittakoon, että  Jenkka on aika suuri tanssilava – tanssitilaa on runsaasti ja yläkerrassakin reilut anniskelutilat. Tänne voi siis hyvin tulla viihtymäänkin ottamatta askeltakaan parketilla. Artistitarjonta sekä tanssijakunta on mielestäni ollut monipuolista joten jokaiselle ikäryhmälle löytynee omat suosikkinsa. Tanssit lauantaisin sekä torstaisin naisten vuoro. Muutamissa naistentansseissa olen Jenkalla ollut ja on ollut mukava kokemus.

Jenkalla ensimmäiset tanssit lauantaina 20.5. Täällä tavataan varmasti naistentansseissa sekä ainakin muutamana lauantaina.

Syvälahti: Kangasniemellä sijaitseva Syvälahden lava on yksi hienoimmista missä olen käynyt. Tämä monipuolinen tanssikompleksi tarjoaa kyllä jokaiselle kävijälle jotakin. Kaunis miljöö järven rannalla sekä monipuolinen artistikattaus. Toivoisin, että pääsisin tänäkin kesänä täällä vierailemaan. Jos pääsen niin sitten pitää kyllä yrittää valita semmoinen ilta, että lauteilla on vain tanssibändejä. Muuten fanijoukot vievät puolet lattiasta ja tanssimisesta on turha haaveilla. Syvälahden ovet avautuvat jo tänä sunnuntaina 30.4. Normaalisti täällä tanssit lauantaisin. 

Särkkä: Punkalaitumella niemen kärjessä sijaitseva Särkkä on kyllä huikea kokemus, tuntea tanssivansa veden päällä. Järveltä käy tarvittaessa vilvoittava tuuli ja jos tanssimaan ei pääse niin voikin ihailla auringonlaskua tai kuunsiltaa veden pinnalla. Kahviossa hyviä tuotteita, etenkin lihapiirakoita kehuttiin. Tänne täytyy tehdä reissu kesällä ainakin kerran, jotta pääsee itse testaamaan. Täällä tanssipäivä on keskellä viikkoa ja ensimmäistä kertaa tanssitaan 24.5.

Onhan näitä muitakin lavoja säädyllisen ajomatkan päässä toki tullut koluttua eikä niitäkään voi huonoksi kutsua. Jokaisessa paikassa on omat ja hyvät puolensa ja jokaisella meistä on omat suosikkinsa eikä niistä sovi taittaa peistä. Nuo viisi lavaa nyt ainakin on mielestäni testaamisen arvoisia, edes sen ensimmäisen kerran jos et aikaisemmin ole niissä käynyt. Toki minut löytää kesällä myös mm. Riutanharjulta ja Kapakanmäeltä. Tavoitteena olisi käydä myös näkemässä ja kokemassa kantapaikkojen lisäksi uusia tuttavuuksiakin kuten esimerkiksi vaikkapa Metsälinna, Linnanmäki, Backas, Esakallio, Kisaranta, Ämyri. Myös Tanssi Vieköön –festivaali elokuussa on merkittynä kalenteriin. Saa nähdä mihin kaikkeen sitä ehtii ja auton pyörät pyörii. Jos vaan kesä menee alustavien suunnitelmien mukaan niin tanssiraportteja on luvassa yllinkyllin.

Ps. Täytyy varmaan naulata tanssikenkieni pohjat kiinni, jotta ne pysyvät menossa mukana koko kesän

Pss. Oikein mukavaa, aurinkoista ja iloista tanssikesää 2017 sinulle! Tavataan kesälavoilla! :)

Psss. Muistakaa se hyttyskarkote, mielellään hajusteeton ettei tule vahingossa tuplatehot ja karkote toimi myös hakijoihin ;)