Terveisiä Punkalaitumelta :) Yhtenä vinkkinä tanssikesään 2017 mainitsin Särkän lavan olevan vierailun arvoinen kohde ja niin ikään viime kesän onnistuneen ensivisiitin myötä tänne oli tietenkin päästävä uudestaan edes kerran tänä kesänä. Niinpä tanssiperheemme kiillotti kengät, valkkasi kauniit mekot, punasi huulet ja muutenkin puki ylle parempaa seppälää ja suuntasi auton keulan kohti Särkkää.
Särkässähän oli tarjolla tanssikansalle vallan loistavaa musiikkia Sinitaivaan ja aina niin ihanan Taikakuun maustamana. Eilinen oli myös Sinitaivas-yhtyeen levyjulkkariviikkojen avaus. Yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden ja 16-henkisen juhlakokoonpanon voimin tuotettu live-albumi julkistettiin. Levy kantaa nimeä Sinisempi kuin silloin. Hyvän seuran ja varsin mieleisen musiikin lisäksi tansseista ei jäänytkään tällä erää käteen muuta kuin luu. Näiden ohella tanssien parasta antia oli kahvion antimet. Tuli testattua se kehuttu lihapiirakka, mikä jäi ensimmäisellä kerralla maistamatta. Varsin suun mukaista oli sekä myös lettu mansikkahillosilmällä, nam nam :) Heh, pitihän sitä lohtua jostain hakea, kun ei tanssilattialta sitä irronnut.
 |
| Hulluuden highway... |
Ja sitten tuli känkkäränkkä kylään. Usein känkkäränkät pelkäävät tälläisiä iloluolia ja pysyvät sieltä visusti poissa, mutta oliko kenties avonaisesta ikkunasta päässyt yksi pirulainen livahtamaan sisälle ja otti kohteeksi useamman meistä? Nyt ei ollut järjestyksenvalvoja tarkkana! No sinänsä allekirjoittaneelle ei ollut mikään yllätys, että näiden bändien keikoilla käy väkeä, mutta eilen sitä oli kyllä saapunut paikalle hyvin runsain mitoin. Jos tästä jotain positiivista etsii niin paikalla oli paljon nuorisoa ja myös sellaista tanssijaa, jotka selkeästi tapasivat ensiaskeleitaan parketilla.
Muuta positiivista tuossa menossa lattialla ei sitten kyllä juurikaan ollut. Ahdasta ja ruuhkaista, yksinkertaisesti siis vain kamalaa. Siitä oli tanssin ilo kyllä ympäröivän järven pohjassa. Itsellä fiiliksen tappaa tehokkaasti se, ettei oikein pysty tekemään juuri mitään kuin perusaskelta tai siinäkin tulee jatkuvasti keskeytyksiä. Ruuhkaisimmissa kohdissa hyvä jos kappaleen aikana ehti kiertää edes hieman yli puolet kierroksesta..Tarvitseeko minun edes erikseen mainita kädenalitansseja? Jotkut viejät eivät sitten kertakaikkiaan osaa viedä sitä daamiaan muuta kuin 3 metrin kääntösäteellä ja viejällä yhtä loivat liikkeet. Jotkut eivät vaan tajua, että tälläisessä ruuhkassa ei voi tanssia kuin omistaisi koko lattian. Se on sitten eri asia tanssia niin kun ei ole välitöntä vaaraa törmätä muihin tanssijoihin. Muutaman kappaleen jälkeen lipsahti kieltämättä tämä koko kokonaisuus vähän perinteisen suomalaisen *tuksen puolelle joten siirryttiinkin sivuun ja tanssittiin yksittäisiä biisejä sieltä täältä. Onneksi loppuillasta väkeä väheni edes vähän, mutta silti vain vähän. Lattialla oli tunkua loppuun asti.
Kuten kuvaan kuuluu, naisia paikalla oli tietysti vallan runsaslukuinen joukko. Onneksi oli kyllä hakevia miehiäkin. Naistenrivi oli taasen aikamoinen ilmestys. Se vyöryi useasti aina keskilattialle asti. Tanssiryhmästä luin, että eräs naistanssija oli (en tiedä missä paikassa tapahtunut) komentanut naistenriviä taaemmaksi, kun se on lähtenyt rönsyilemään keskilattialle päin. Kiva, että joku tekee tälle asialle konkreettisesti jotain, koska tähän törmää aika usein. Kolikon toisena puolena taas mielestäni tanssien järjestäjä olisi ensisijainen taho yrittää suitsia tätä toimintaa, ei yksittäiset tanssijat. Jokainen saa kuitenkin pönöttää lavalla ihan missä lystää. Mielestäni perinteinen viiva lattiaan ja ohjeistus rivin muodostamiseen järjestäjän taholta. Kunkin tanssijan vastuulle jää sitten noudattaako hän tätä kehotusta yleisen viihtyvyyden ja hakujen sujuvuuden avittamiseksi vai ei.
Ei tullut näistä tansseista siis kesän parhaita tansseja vaan sieltä asteikon toistesta päästä. Jos olisi edes puoliksi arvannut tilanteen eskaloitumisen tähän pisteeseen niin olisin jäänyt kotiin. Toisaalta kyllä harmittaa, että annoin ketutukselle vallan ja näin omalla asenteellani myös synkistin omaa kokemustani illasta. Noh, sattuuhan näitä, ei maailma tähän kaadu ja seuraavat tanssit saavat varmasti taas hymyä suupieleen :)
