Hyvää sunnuntaita! Toivottavasti tanssivarpaasi on kipeät, minun ainakin on :) Piti ihan muistin virkistämiseksi käydä lukaisemassa kirjoitukseni viime juhannukselta , jossa uhkasin, etten enää ikinä mene juhannustansseihin, jos tämän ajankohdan tanssit eivät nyt ota tuulta purjeisiinsa. Ensimmäiset juhannustanssit vuonna 2015 vasta-alkajana meni vähän niin ja näin ja niin meni viime vuonnakin. Sananlaskunkin mukaan kolmas kerta sai sanoa toden ja se piti paikkansa. Tämän viikonlopun jälkeen olen erittäin vakuuttunut ja kovin kovin iloinen siitä, ettei minun tarvitse toteuttaa tätä uhkaustani vaan saan mennä joka juhannus tanssimaan! :)
Torstain humpista oli selvitty hellimällä tanssivarpaita kuumassa paljussa juhannusaattona, nauttien hyvästä ruoasta ja ehkä vähän (palautus)juomastakin tietysti Hämeen parhaan tanssiporukan kesken. Juhannuspäivänä Jenkalla oli niin ikään kolme bändiä tarjoilla tanssijoille. Itse odotin näistä kolmesta esiintyjästä eniten Joel Hallikaista. Itse muistan hänen musiikkinsa omasta nuoruudestani. Meillä pienillä tytöillähän oli useimmilla sellainen kaverikirja tms. ja siinä oli aina kysymyksiä mistä pitää jne. Lempikappaleeni kohdalla luki aina kuurankukka :) Se on vieläkin erittäin hyvä biisi ja mukavaa oli kuulla se myös Hallikaisen toisen setin kärkeen. Lisäksi täällä on katsottu aikoinaan myös Pekko aikamiespoika- elokuvia, joissa on ollut hänen musikkiaan. Ehkä vähän harmitti, kun toinen setti tuli kahdentoista jälkeen ja jo siinä vaiheessa olin kyllä itse niin puhki että ei vain enää tossu noussut sitten millään.
Finlanders oli myös oma hyvä itsensä, mutta tuo Samppa Valo Band ei oikein nyt jotenkin jäänyt mieleen millään tavalla. Olin kuullut hehkutuksia heistä joten odotukset olivat korkealla, myönneetäköön. Olivat olleet näköjään viime juhannuksenakin Jenkalla, mutta enpä ole näköjään heitä silloinkaan kovin paljoa noteerannut. Lattia tuntui eilen omille tossulleni ajoittain liiankin nahkealta. Tosin minulla oli tällä kertaa eri kengät jalassani kuin torstaina, mutta pitäisiköhän pitkästä aikaa kokeilla niitä haljasnahkapohjaisia tanssikenkiäni Jenkan parketille hmm.. Käsittelemätön pienempi lattiakokonaisuuskin tuntui loppuillasta vielä enemmän kuin täi tervassa olemiselta. Tanssittiin kuitenkin aika paljon nimenomaan pienemmällä osuudella, koska siellä oli enemmän tilaa. Harmi vain, että torstainakin ollut ongelma musiikin kuulumattomuuden kanssa takalattialle oli edelleen olemassa. Välillä kaiuttimista kuului musiikkia ja sitten taas välillä ei. Ainakin jossain välissä järjestysmies kuikuili ja kuunteli kaittumia, mutta surkeasti kuuluu musiikki takaosaan. Täytyneekin kirjoittaa palauttetta asiasta, josko asialle voisi tehdä jotain.
Tanssijoita oli juhannuspäivänä vähemmän kuin torstaina, mutta kuten kuvasta näkyy, ei siellä yksin tarvinnut nojailla. Selkeästi huomasi myös sen, että lavalla oli paljon ei-tanssivaa juhannusväkeä. Ja nimenomaan sen huomasi myös siitä, että illan painuessa keskiyön puolelle lattialta löytyi jo märkiä länttejä sieltä täältä, kun sitä juomaa oli läikkynyt muualle kuin omaan suuhun. Baarin puolella parveili tavallista enemmän humalaisia, keskellä tanssilattiaakin oli hyvä kokoustaa, nuuskapurkkea ja nuuskaa löytyi tanssilattialta ja meno alkoi tosiaan olemaan enemmän perinteisen örvellyksen puolella kuin se, mihin tanssilavoilla yleensä on totuttu. No kyllä sopu sijaa antaa, mutta itse en nyt ihan jaksa aina arvostaa tälläistä meininkiä. Loppuillasta tanssijat olivatkin aikalailla kaikonneet ja juhlivat ihmiset valtasivat tanssilattian.
Onneksi näitä iltoja ei kovin montaa kesässä ole joten kyllä tämän kestää. Tanssia sain jalat muussiksi kiitos taas meidän tanssimiesten, te ootte niiiiiiin huippuja! :) Oma tanssittajanikin kehittyy viejänä silmissä koko ajan. Tämän juhannuksen tanssit ovat siis korvanneet 10-0 ne pettymykset, mitkä kaksi edellistä ovat aiheuttaneet. Vaikka mieli vähän tekisikin, ei tänään enää Kolmikselle jaksa lähteä vaan tyydyn keräämään voimia uuteen työviikkoon - ensi viikolla mennään taas!
Finlanders oli myös oma hyvä itsensä, mutta tuo Samppa Valo Band ei oikein nyt jotenkin jäänyt mieleen millään tavalla. Olin kuullut hehkutuksia heistä joten odotukset olivat korkealla, myönneetäköön. Olivat olleet näköjään viime juhannuksenakin Jenkalla, mutta enpä ole näköjään heitä silloinkaan kovin paljoa noteerannut. Lattia tuntui eilen omille tossulleni ajoittain liiankin nahkealta. Tosin minulla oli tällä kertaa eri kengät jalassani kuin torstaina, mutta pitäisiköhän pitkästä aikaa kokeilla niitä haljasnahkapohjaisia tanssikenkiäni Jenkan parketille hmm.. Käsittelemätön pienempi lattiakokonaisuuskin tuntui loppuillasta vielä enemmän kuin täi tervassa olemiselta. Tanssittiin kuitenkin aika paljon nimenomaan pienemmällä osuudella, koska siellä oli enemmän tilaa. Harmi vain, että torstainakin ollut ongelma musiikin kuulumattomuuden kanssa takalattialle oli edelleen olemassa. Välillä kaiuttimista kuului musiikkia ja sitten taas välillä ei. Ainakin jossain välissä järjestysmies kuikuili ja kuunteli kaittumia, mutta surkeasti kuuluu musiikki takaosaan. Täytyneekin kirjoittaa palauttetta asiasta, josko asialle voisi tehdä jotain.
Onneksi näitä iltoja ei kovin montaa kesässä ole joten kyllä tämän kestää. Tanssia sain jalat muussiksi kiitos taas meidän tanssimiesten, te ootte niiiiiiin huippuja! :) Oma tanssittajanikin kehittyy viejänä silmissä koko ajan. Tämän juhannuksen tanssit ovat siis korvanneet 10-0 ne pettymykset, mitkä kaksi edellistä ovat aiheuttaneet. Vaikka mieli vähän tekisikin, ei tänään enää Kolmikselle jaksa lähteä vaan tyydyn keräämään voimia uuteen työviikkoon - ensi viikolla mennään taas!
