31.12.2016

Tapanintanssit - Sinitaivas, LäpiValaisu @ Pesäkallio



Tästä lähtee tämän huikaisevan tanssivuoden viimeinen raportti bittitaivasta kohden. Tavoistani poiketen niin myöhässä, että ihan hävettää! Ei ole vielä koskaan käynyt niin, että tanssiraportti myöhästyy paria päivää pidempään.. No joskus vain käy näin, joulukiireitä..:) En kuitenkaan ole unohtanut teitä ja tässä juuri ennen uuden vuoden vastaanoton aukeamista paketoin nämäkin muistot – voidaan sitten itse kukin toivottaa tervetulleeksi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä ja uusin kuvioin.

Kinkun sulattelutanssit hypähdeltiin siis JO viisi päivää sitten Pesäkalliolla. Kinkkua ja muita jouluherkkuja oli saapunut sulattelemaan aikamoinen määrä tanssijoita. Pääsin paikalle varttia yli kahdeksan ja auton saikin jo jättää metsän laitamille ja narikkaan joutui ihan jonottamaan useamman minuutin! Jono oli pitkään tasaisesti kahvion kohdalla. Enpä kyllä yhtään muista milloin Pesällä tuollaista kuhinaa olisi käynyt :) Ehkäpä joulun pyhät sai ihmiset liikkeelle. Itselle nämä tapanintanssit olivat ensimmäistä laatuaan sillä viime vuonna jouduin jäämään flunssan kouriin vuoteen omaksi. Silloin harmitti, mutta nyt oli hyvä ottaa vahinko korkojen kera takaisin. Edellisestä tanssikerrastakin oli taas ehtinyt vierähtää muutama viikko niin kyllä se parketti houkuttelevasti minun nimeäni siellä kuiskaili.

Eipä tuntunut ainakaan itsellä painaneen joulun syömingit enää jaloissa sen verran reipasta meno oli. Lattia oli vaan aika tupaten täysi joten varsinkin parin ensimmäisen tunnin aikana tanssi oli lähinnä sitä, että yrittää olla parhaansa mukaan astumatta kenenkään nilkalle tai ei osu kädellä tahattoman kovaa johonkin..No aika vaikeaa tämmöinen esterata oli kyllä suorittaa ja potkuja koki niin omatkin kuin naapurienkin nilkat – sori niistä. Erään viejän kanssa yritettiin tanssia jenkkaa, mutta eipä siitä mitään tullut, kaikki tuntui tanssivan sen melkein paikallaan.. Tuttuja naamoja oli kyllä todella paljon liikenteessä. Tämän vuoden aikana olen oikeastaan ensimmäistä kertaa huomannut kuinka paljon sitä onkaan ”naamatutustunut” tämän harrastuksen kautta kaikenlaisiin ihmisiin. Tuo älytön ruuhka latisti vähän tanssi-intoa joten päivystelin rauhallisesti takarivissä, josta sitten muutama tuttu tuli aina välillä poimimaan parketille. Naistenhaun skippasin, koska niitä naisia nyt oli (taas) aika paljon enemmän. Eikä tosiaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä ihan jokaista biisiä vetämään sinne ruuhkaan potkittavaksi ja tönittäväksi. Naistenhakua katsellessani tulin jostain syystä ajatelleeksi niitä miehiä, jotka jäävät ”ylimääräisiksi” eikä heitä haeta naistenhaulla. Meillä naisilla on se ongelma, että miehiä on vähän ja viejiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille, mutta lavoilla miehillä ei tätä ongelmaa yleensä ole. Naisia on, mutta silti he valitsevat tanssin sijaan istumisen. Mietin, että miltäköhän näistä miehistä mahtaa tuntua? Tuntuu vähän julmalta, kieltämättä. Enpä tiedä miksi tälläisiä edes mietin, mutta laitoin vain merkille..

No onneksi illassa oli jotain hyvääkin, sillä viimeiseksi tanssin nuoren miehen kanssa, joka oli sitä mieltä, että lavatanssit on parempaa kuin baari! :) Täytyy ihan olematonta hattuani nostaa, että siinä on nuorella miehellä asenne kohdallaan. Syksyllä kuulemma aloittanut käymään, musiikin perässä tullut lavoille, mutta uskalsi silti lähteä tanssimaan kanssani vaikka askeleet toisinaan sekosivatkin. Ihan huippua, tuollaisia tyyppejä lisää kiitos! :)


************************************************************************
 Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Tanssihöpinät tulee jatkumaan ensi vuonnakin vanhaan tuttuun tyyliin - mulle kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) Räiskyvää ja tanssillista uutta vuotta 2017 sinulle!

 

12.12.2016

Terveisiä tanssikursseilta osa 2 : Missä ne kaikki miehet oikein on?



Jälleen kerran pettyneenä täytyy todeta ettei ne miehet ainakaan tanssikursseilla käy. Koska tämän blogin tarkoitus ei ole kertoa vain lavatanssielämän glamourista, ja koska tätä blogia kirjoittaa ihminen jolla aina välillä menee tunteisiin, niin täältä pesee ja linkoaa. Hitto vie, että osaakin kairata tämä asia taas vaihteeksi. Sanonta ”kiusa se on pienikin kiusa” on kyllä todellakin vähintääkin riesa.

Alempana luettavien pettymysten sanojen sijaan olisin paljon mieluummin kirjoittanut teille mukavasta päivästäni JouluBuggi- tanssileirillä sekä vierailusta itselle uudessa tanssipaikassa Tanssikeskus Tessussa – siis jos minä ikinä olisin sinne asti päässyt. JouluBuggi – tanssileiri on osa Boogie tour Ry:n tapahtumia, joka kiertää ympäri Suomea tekemässä tutuksi rock’n’swing –tansseja. Tampereella 10.-11.12 järjestetyn kaksipäiväisen leirin lajeina olivat bugg sekä boogie woogie ruotsalaisten sekä suomalaisten ammattilaisten ohjaamina. Tasoja olisi ollut aloittelijoista aina konkareihin asti. Lisäksi kun tuota ohjelmaa katsoi, niin varsin herkulliselta omaan makuuni näyttivät tunnit kuvioista, vartalon käytöstä sekä viennistä että seuraamisesta. Lisäksi illan tansseihin olisi leiriläiset voinut ostaa lipun hieman huokeampaan hintaan. Itse en ole koskaan vielä käynyt tämäntapaisilla tanssileireillä ja siksi olisinkin innolla ollut menossa mukaan kun kerrankin mahdollisuus oli lähteä reissuun.

Koska en nyt voi kirjoittaa teille mukavasta päivästäni niin kirjoitan sitten siitä kuinka tanssikursseilla ei nykyään juuri näy miehiä mailla eikä halmeilla – edellä mainittu kun oli pääsyy siihen miksi en ylipäätään koko leirille edes päässyt osallistumaan. Viejiä ei siis ollut ilmoittautunut tarpeeksi suhteessa ilmoittautuneiden naisten määrään sille kurssille, mille olisin ollut menossa. Järjestäjän mukaan viejät ilmoittautuvat yleensä viime hetkillä joten minun piti jättää leikki kesken keskiviikkona. Itse en kyennyt enää venyttämään löysässä hirressä roikkumista pidempään. Noh, pitäkääpä sitten tunkkinne, olkaa niin hyvät. Ja kyllä, rehellisesti sanottuna minä vähän mieleni pahoitin asiasta. Toisinaan tämä ainainen ja lähes krooninen miesten vähyys niin lavoilla kuin kursseillakin saa ämpärini vain läikkymään yli reunojen. Lavoilla tähän miesten vähyyteen on jo turtunut, mutta kun tämä sama tilanne on melkeinpä poikkeuksetta arkipäivää jo lähes jokaisella tanssikurssilla, jolle olen tämän kahden vuoden aikana ylipäätään osallistunut. Alkaa oikeasti jo pikkuhiljaa kyllästyttää!

Ei ole ollut siis yksi eikä kaksi kertaa kun tanssikurssin alkaessa paikalla on ollut vain muutama mies ja pahimmillaan 2-3x enemmän naisia. Omaan kokemukseen perustuen ihan sama missä kurssi järjestetään ja mitä lajia opetellaan, viejät suorastaan loistavat poissaolollaan. Tai jos paikalle on vastoin kaikkia fysiikan lakeja eksynyt kaksilahkeisen lajin edustaja niin 90%:sti he ovat oman parinsa kanssa eivätkä osallistu parinvaihtoon. Se heille toki suotakoon ja heillä on täysi oikeus siihen. Esimerkiksi syksyn ensimmäisellä bugg-tunnilla oli paikalla yksi mies + minä (viejänä) + opettaja ja lisäksi taisi olla 5 naista… Tämä ainut mies oli saapunut paikalle parinsa kanssa eikä olisi osallistunut parinvaihtoon ollenkaan, mutta kurssin vetäjä sai hänet ylipuhuttua vaihtorinkiin.  Sanomattakin lienee selvää, että mitä useimmin yllämainittu esimerkkitilanne käy niin eihän se kovin motivoi siellä kursseilla käymäänkään, varsinkaan näin naisnäkökulmasta . Lisäksi seuraajan roolia tanssivana vielä koen maksavani aikalailla tyhjästä. Ihan hyvin voisin sitä perusaskelta tallata tuossa olohuoneen lattiallakin siinä missä viejien puutteen takia joudun pahimmassa tapauksessa tanssimaan puolet tunnista soolona. Ja kun tunnin hinnaksi lyödään 8-15 €/kerta niin huvittaisiko sinua maksaa tyhjästä tuo summa esim. 3 x viikossa? No ei minuakaan.

Ketä saan nyt osoittaa syyttävällä sormellani? Miehiin tekisi se mieleni kohdistaa, mutta ennemminkin oikea suunta lienee tanssikursseja järjestävä taho. Vaikka en nyt JouluBuggi-leirille päässytkään niin järjestäjä veti pisteet kotiin siitä, että nimenomaan leirille EI otettu ”rahankiilto silmissä” kaikkia halukkaita vaan haluttiin taata osallistujille vastinetta rahalle (=paritasapaino). Näin mutu-tuntumalla makusteltuna liian monille kursseille (tai sitten minä käyn vaan väärillä kursseilla?) otetaan nimenomaan kaikki maksavat asiakkaat jolloin päädytään yhdessä miesten vähyyden kanssa tilanteeseen, että seuraajia on lähes poikkeuksetta aina liikaa. Se ei palvele yhtään ketään. Onneksi on opettajia, jotka kiinnittävät tähän paritasapainoon huomiota jo ilmoittautumisvaiheessa, mutta itse en liian usein ole tähän törmännyt. Ihmeen paljon kuitenkin meitä parittomia naisia jaksaa kerta toisensa jälkeen tanssikursseilla käydä vaikka paritasapaino on yleensä mitä on. Joskus joulu tulee jo toukokuussa kun sattuukin niin, että jokaiselle on pari. Sellaiset tunnit ovat kivoja :) Tämäkin kirjoituksen aiheen jokainen tanssikurssilla käyvä näkee eri perspektiivistä ja voi olla että olen tekstissäni sortunut yleistämään liikaa, tiedä häntä. Itse kuitenkin olen kokenut asian yllä kirjoittamallani tavalla täällä missä usein tulee kursseilla tanssittua. Nyt jo ehkä toivon, että olen tosiaan sortunut liikaa yleistämään.

Vaikka minä nyt mieleni pahoitinkin, etten päässyt osallistumaan leirille, ja vaikka minua kismittää viejien vähyys kurssilla niin elämässä vastaantuleviin pettymyksiin ja vastoinkäymisiin on oppinut jo suhtautumaan tämän vajaan kolmen vuosikymmenen tuomalla ”kokemuksella” ja asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin : 

Vähän on parempi kuin ei mitään!

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonalkua ja joulunodotusta itse kullekin säädylle! 

Ps. Tapsantansseihin on muutes enää 14  päivää!

Pss. Miten teidät miehet saisi houkuteltua tanssikurssille? :) 

2.12.2016

Terveisiä tanssikursseilta – polkan askeleet ja viejän rooliin hyppääminen


Tätä syksyn ja alkutalven pahinta tanssituskaa on onneksi lievittänyt tanssikurssit joilla on tullut käytyä ennen kaikkea sosialisoitumassa ja rentoutumassa mielekkään harrastuksen parissa. On sieltä sitten mukaan tarttunut uusia taitoja sekä muutama opittu kuviokin. Uskokaa tai älkää, myös maailman yhdeksäs ihme tapahtui kun onnistuin jollain käsittämättömällä tavalla synkronoimaan polkan askeleet vihdoin kohdalleen! Kaksi vuotta olen tuskaillut sen polkan suhteen kun ei se vaan mene jalkoihin asti.. Kaksi vuotta! Jessus, se on ollut niin työn ja tuskan takana.. Viimeisen vuoden verran olen kyllä pystynyt hyppimään polkan perusaskelta yksinäni, mutta parin kanssa en ole pystynyt menemään sitä mitenkään päin. Siksipä onnistuminen parin kanssa juurikaan sekoamatta askeleissa nosti mieltä kummasti. Tiedättehän sen tunteen, kun harjoittelet jotain kuviota/vientiä ja aina ne askeleet sekoaa tai menee väärin, miten se voikaan olla niin rasittavan hirvittävän epämukavan turhauttavaa! Sitten kun tarpeeksi on hakannut päätä seinään ja on jo luovuttanut, tulee se päivä jolloin asiat vaan odottamattomasti loksahtaa kohdalleen ja kaikki sujuu kuin rasvattu – se tunne on muuten aika kiva, eikös niin? :) Eihän se minun polkan pomppiminen kaunista ole millään mittarilla mitattuna, mutta olen kyllä enemmän kuin mielissäni, että olen päässyt edes tähän asti. Tämän "taidon" hinta oli muuten yksi lähtenyt varpaankynsi lisää. Seuraavat kaksi vuotta voikin sitten tahkota sitä paripolkan askelta..

Onneksi perinteiselle polkalle on olemassa vaihtoehto - swingpolkka. Olen käynyt muutamalla swingpolkka-tunnilla tässä alkutalvesta ja itselle se ainakin on 100x helpompi kuin tuo perinteinen tapa. Swingpolkka on polkkamusiikkiin tanssittava rock’n’swing- tanssi jota tanssitaan aika pitkälle paikallaan (samoin kuin esim. fusku) avoimessa otteessa. Tähän voi siis helposti soveltaa esim. fuskun ja jiven kuvioita. Yhden polkkatunnin aikana taatusti hiki virtaa, koska tässä tanssissa tulee pompittua. Toki hyvä jalkatekniikka ei tee tanssista välttämättä kovin raskasta, mutta hyvästä treenistä käy silti! Minusta swingpolkka on kiva sekä vähän ”hassuttelutanssi” – kepeää ja iloista. Polkkaahan ei usein kyllä lavalla kuule, pääsääntöisesti vain kerran illassa miestenhaulla. Valtaosa tanssijoista tanssii edelleen perinteisesti, mutta kyllä lattialla aina muutama swingpolkkaava- pari löytyy. Tästä linkistä voit käydä kurkkaamassa millaista ko. tanssi on. Jos olet jo kokeneempi polkkaaja niin tästä linkistä voit sitten testata kuinka hyvin pysyt rytmissä heh ;)

Sitten uusi taito, minkä oppimiseen olen erityisesti panostanut kaiken kursseilla sosialisoitumisen ohessa, on viejän rooliin hyppääminen. Lajina bugg sekä keväällä on vuorossa sitten fuskun viennin opetteleminen. En halunnut ottaa niitä samaan aikaan, koska tuskin olisin molempia pystynyt omaksumaan näin lyhyessä ajassa. Fusku ja bugg ovat tanssilajeina sellaisia, että niitä voi hyvinkin mennä likkapareissa, koska niitä tanssitaan avoimessa otteessa. Likkapareja näkyi esimerkiksi viime kesänä mielestäni paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tähän suuntaukseen voi olla montaakin eri syytä, mutta miesten vähyys suhteessa naisten määrään lavoilla nyt ainakin on ajanut itseni opettelemaan viemistä kädenalitansseissa. Vaikkeivät fusku ja bugg olekaan lempitanssejani niin silti tykkään niitä tanssia ja ainahan ei pääse joillekin kivoille kappaleille joten jos itse osaa viedä niin voi pyytää kaveria tanssimaan. Molemmat voittaa :) Itse pyrin tarvittaessa tarjoamaan ”taitoani” vain tutuille kavereille, en omasta mielestä ole niin hyvä että kehtaisin vielä ketään tuntematonta tanssittaa.  Ja tietenkin ensisijaisesti tanssisin ja tanssin mielelläni vietävän roolia, mutta kuten todettu aina ei siihen saa mahdollisuutta.

Vaikka osaankin seuraajana tanssia buggia niin kävin silti buggin alkeet sekä alkeisjatkot uudestaan – viemistähän siellä olin opettelemassa ja siitä minulla ei kyllä ollut minkään valtakunnan käsitystä. Ensimmäinen tunti oli kieltämättä tuskan täyttämä. System overloaded - meni kovaa ja korkealta ohi.. Onneksi bugg-musiikin rytmi sekä askellus on minulle entuudestaan tuttua, mutta muuten on yllättävän vaikeaa tanssia ne askeleet silti peilikuvina. Niin ja sitten minun pitäisi vielä tarkkailla ympäristöä törmäilyjen varalta, ehkäpä tulkita musiikkia niin ja tietysti päättää seuraavat kuviot (muistaa mitä osaan!) ja vieläpä viedä ne! :D Helppoa kuin heinän teko? No ei nyt ehkä kuitenkaan.. Te miehet olette oikeasti aika taikureita kun hanskaatte kaiken tän koko illan! Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kaikki kuviot vain yhtäkkiä katosivat päästäni.  Tämä viejän roolissa tanssiminen ja opettelu on tosiaankin avartanut omaa pientä tanssimaailmaan myös miesten näkökulmasta. Norsun kokoinen peukalo täältä jokaiselle viejälle, tämä vienti ei todellakaan ole niin helppo rasti mitä me naiset saatamme olettaa sen olevan. Alkukankeuden jälkeen olen kuitenkin omaksunut omaksi ihmetyksekseni viejän roolin yllättävän kivuttomasti ja suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Itse odotin pidempää prosessia, mutta tanssitaustani ko. lajissa on varmasti helpottanut oppimista kuin jos olisin aloittanut ilman minkäänlaista pohjaa. Ei omat viennit läheskään aina nappiin mene ja tarkoituskaan ei ole olla paras tässä, mutta noin pääsääntöisesti viejän roolissa tanssiminen ja vienti sujuu omasta mielestä jo ihan mukiinmenevästi. Eli syksyllä on siis jollain tasolla sisäistetty perinteisen polkan askellusta sekä opittu viemään buggia. Jorma Uotinen sanoisi tähän varmaan, että ”ei huono!”