Tästä lähtee tämän huikaisevan
tanssivuoden viimeinen raportti bittitaivasta kohden. Tavoistani poiketen niin
myöhässä, että ihan hävettää! Ei ole vielä koskaan käynyt niin, että
tanssiraportti myöhästyy paria päivää pidempään.. No joskus vain käy näin,
joulukiireitä..:) En kuitenkaan ole unohtanut teitä ja tässä juuri ennen uuden
vuoden vastaanoton aukeamista paketoin nämäkin muistot – voidaan sitten itse
kukin toivottaa tervetulleeksi vuosi 2017 puhtaalta pöydältä ja uusin kuvioin.
Kinkun sulattelutanssit
hypähdeltiin siis JO viisi päivää sitten Pesäkalliolla. Kinkkua ja muita
jouluherkkuja oli saapunut sulattelemaan aikamoinen määrä tanssijoita. Pääsin
paikalle varttia yli kahdeksan ja auton saikin jo jättää metsän laitamille ja
narikkaan joutui ihan jonottamaan useamman minuutin! Jono oli pitkään
tasaisesti kahvion kohdalla. Enpä kyllä yhtään muista milloin Pesällä
tuollaista kuhinaa olisi käynyt :)
Ehkäpä joulun pyhät sai ihmiset liikkeelle. Itselle nämä tapanintanssit olivat
ensimmäistä laatuaan sillä viime vuonna jouduin jäämään flunssan kouriin
vuoteen omaksi. Silloin harmitti, mutta nyt oli hyvä ottaa vahinko korkojen
kera takaisin. Edellisestä tanssikerrastakin oli taas ehtinyt vierähtää muutama
viikko niin kyllä se parketti houkuttelevasti minun nimeäni siellä kuiskaili.
Eipä tuntunut ainakaan itsellä
painaneen joulun syömingit enää jaloissa sen verran reipasta meno oli. Lattia
oli vaan aika tupaten täysi joten varsinkin parin ensimmäisen tunnin aikana
tanssi oli lähinnä sitä, että yrittää olla parhaansa mukaan astumatta kenenkään
nilkalle tai ei osu kädellä tahattoman kovaa johonkin..No aika vaikeaa
tämmöinen esterata oli kyllä suorittaa ja potkuja koki niin omatkin kuin
naapurienkin nilkat – sori niistä. Erään viejän kanssa yritettiin tanssia
jenkkaa, mutta eipä siitä mitään tullut, kaikki tuntui tanssivan sen melkein
paikallaan.. Tuttuja naamoja oli kyllä todella paljon liikenteessä. Tämän
vuoden aikana olen oikeastaan ensimmäistä kertaa huomannut kuinka paljon sitä
onkaan ”naamatutustunut” tämän harrastuksen kautta kaikenlaisiin ihmisiin. Tuo
älytön ruuhka latisti vähän tanssi-intoa joten päivystelin rauhallisesti
takarivissä, josta sitten muutama tuttu tuli aina välillä poimimaan parketille.
Naistenhaun skippasin, koska niitä naisia nyt oli (taas) aika paljon enemmän.
Eikä tosiaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä ihan jokaista biisiä vetämään
sinne ruuhkaan potkittavaksi ja tönittäväksi. Naistenhakua katsellessani tulin
jostain syystä ajatelleeksi niitä miehiä, jotka jäävät ”ylimääräisiksi” eikä
heitä haeta naistenhaulla. Meillä naisilla on se ongelma, että miehiä on vähän
ja viejiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille, mutta lavoilla
miehillä ei tätä ongelmaa yleensä ole. Naisia on, mutta silti he valitsevat tanssin sijaan istumisen. Mietin, että miltäköhän näistä miehistä
mahtaa tuntua? Tuntuu vähän julmalta, kieltämättä. Enpä tiedä miksi tälläisiä edes
mietin, mutta laitoin vain merkille..
No
onneksi illassa oli jotain hyvääkin, sillä viimeiseksi tanssin nuoren miehen
kanssa, joka oli sitä mieltä, että lavatanssit on parempaa kuin baari! :) Täytyy ihan olematonta hattuani nostaa, että siinä on
nuorella miehellä asenne kohdallaan. Syksyllä kuulemma aloittanut käymään,
musiikin perässä tullut lavoille, mutta uskalsi silti lähteä tanssimaan
kanssani vaikka askeleet toisinaan sekosivatkin. Ihan huippua, tuollaisia tyyppejä lisää kiitos! :)
************************************************************************
Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Tanssihöpinät tulee jatkumaan ensi vuonnakin vanhaan tuttuun tyyliin - mulle kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) Räiskyvää ja tanssillista uutta vuotta 2017 sinulle!