Aki Samuli & Fantasia @ Pesäkallio

Mukavaa sunnuntaita! Vielä tässä hieman yli tunti sitten oli harmaata ja mustaa, mutta jo nyt näkyy valkoista, joskin rännänsekaista, satavan taivaalta ja maakin on saanut mukavasti väriä. Voisihan tuo talvi tulla lopultakin jäädäkseen. Vallitsevan sääilmiön toteamisen ja pohdinnan jälkeen voinkin siirtyä itse päivän aiheeseen – eilisiin tansseihin Pesäkalliolla. 

Edellisistä humpista Satulinnassa ei yllätys yllätys olekaan kuin vain parisen viikkoa ja nyt jo taas lavalla menossa. Tämä on kyllä tämän syksyn käyntiennätys, kaksi kertaa kuussa. Wow! Melkein rastin kyllä nyt joutuu piirtämään olohuoneen seinään tämän saavutuksen johdosta..:) Tanssitossua ulkoiluttamaan lähdin pääasiassa kahdesta syystä – sain itselleni tanssittajan illaksi sekä halusin Akin keikalle. Tanssijoita oli kyllä tosi vähän liikenteessä. Enpä muista milloin Pesällä olisi ollut noin väljää läpi illan. Ehkä orastava pikkujoulukausi, Lahti-Hallissa ollut Hectorin sekä Sibeliustalossa YÖn konsertti (molemmat loppuunmyytyjä) verottivat väkimäärää. Ehkä tähän on voinut vaikuttaa myös vallitseva avaruussää sekä kuun ja tähtien asennot suhteessa Saturnuksen kiertorataan, tiedä näitä. No samapa se, mahtui ainakin nojailemaan. Ja onneksi tanssiin pääsyä ei tarvinnut muutenkaan miettiä, koska tanssitakuu oli eilen taattu seuralaisen sekä tuttujen toimesta. Väki oli keskimääräistä vanhempaa, me nuoret selkeä vähemmistö. Naisia oli heitäkin yllätys yllätys enemmän kuin viejiä. Tämä nyt ei muutenkaan ole mikään poikkeus, ennemminkin sääntö. Ihan tyhmä sääntö onkin, eikös sitä voisi muuttaa? :p Itse jaksoin riehua lattialla jonkun 2,5 tunnin verran, mutta sitten tuli kyllä noutaja ja meno alkoi hiipumaan kuin itsestään. Lauantaipäivän aamun treeni-aktiviteetit ottivat omansa ja loppuilta meni sitten enemmän pyrstöllään istuen. Mutta eipä minua haitannut, oikein mukavaa oli taas ja kiva kun näki tuttujakin piiiiitkästä aikaa :)

 

Nimikirjoitukset hankittu :)

Muistaakseni Akin keikalla kävin ensimmäisen kerran viime kesänä Jenkalla, kun hän oli lopettamassa tangokiertuettaan. Jo silloin taisin kirjoittaa, että tykästyin häneen kovin.  Eipä Aki pettänyt tälläkään kertaa. Mielestäni hänellä on kyllä jokin itseeni vetoava lavakarisma sekä energia, lisäksi myös miellyttävä lauluääni. Hänen bändinsä Fantasia veti ensimmäiset pari settiä ja itse mestari kaksi viimeistä. Suurimmaksi osaksi musiikki kävi oman jalan alle moitteetta. Koska paikalle oli buukattu vain yksi esiintyjä, niin bändin tauon aikana soitettiin levymusiikkia. Minä olen sitä mieltä, että levytanssit pitäisi olla erikseen.  Jos ei saada useampaa esiintyjää niin sitten tanssit alkamaan myöhemmin tai loppumaan aikaisemmin jotta livemusiikki soi koko ajan. Maksa nyt 16 euroa siitä, että levymusiikki soi. Yhtä hyvin voisin mennä joraamaan tuohon paikalliseen sen saman musiikin tahdissa..

"Papat tanssittaa pikkulikkoja"

Anteeksi kovin kärkäs, provosoiva ja yleistävä otsikko, mutta kirjoitinkin sen tuohon muotoon vain siksi, että haluan sen herättävän huomiota. Otsikon aihe on myös jonkinsortin ikuisuusaihe lavatanssien ympärillä johon on tullut itsekin törmättyä aina silloin tällöin. Viimeksi tällainen tilanne tuli itselle eteen lauantaina Satulinnassa. Siinä tanssiessa tulin ajatelleeksi monia asioita tähän juttuun liittyen. Minun olisi aika jo valita ”puoleni” tässä asiassa. Vaikka päätös vaikuttaa kovin yksinkertaiselta niin silti minussa herää jokseenkin ristiriitaisia tunteita siitä miten minun odotetaan tilanteessa toimivan – sekä siitä miten omasta mielestäni tulisi toimia. Alla yritän tässä avata jälleen kerran vain omaa mielipidettä ja katsantokantaani otsikon asiaan omien kokemuksieni pohjalta.  Kirjoitan tässä nyt sellaisista hakijoista, jotka eivät ole minulle ennestään tuttuja (kursseilta/muusta yhteydestä) vaan ihan täysin vieraita, joiden kanssa en ole aikaisemmin tanssinut.  ”Ollako vai eikö olla?” Kas, tässäpä päänvaivaa kerrakseen..

Mistä on kyse? Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että jotkut reippaasti vanhemmat hakijat (nimitettäköön heitä tässä yhteydessä papoiksi) hakevat meitä nuoria naisia (20-30 v.) kerta toisensa jälkeen parketille oman ikäistensä daamien sijaan. Korostan, että läheskään kaikki vanhemmat miehet eivät tosiaankaan näin tee, mutta sitten osa tekee. Tästä kumpuaa otsikossakin mainittu asia ”papat tanssittaa pikkulikkoja”. Minulle on aina toisinaan (viimeksi lauantaina) käynyt niin, että hakija oli mielestäni reippaasti yli-ikäinen. Omaan ikääni verraten pappa-osastoa alkaa olemaan +65 ikävuotta lähentelevä hakija. Hänen hakiessaan minua kävin sisäistä taistoa rukkasten antamisen ja tanssimisen välillä. Olin kuitenkin sen verran lapanen, etten kehdannut antaa hänelle rukkasia ja lähdin sitten tanssimaan. Siinä lattialla kävellessä alkoi rehellisesti sanottuna kaduttaa koko juttu. Siinä hiihdellessä oli myös aikaa harrastaa itsetutkiskelua, että miksi hitossa minä siihen päädyin? 

Tämän kaltaisia tilanteita ei onneksi itselle usein edes eteen tule, mutta aina välillä kuitenkin. Kun mietin yllä olevaa tilannetta, koin siinä ristiriitoja sen välillä miten minun odotettiin toimivan ja miten minun olisi pitänyt omasta mielestäni toimia. Koin, että minulta odotettiin haun hyväksymistä, koska hakija oli siisti ja ystävällinen eikä esimerkiksi tolkuttomassa humalassa, haissut rankkitynnyriltä tai muuten vain epämääräinen tapaus. Välillä tuntuu, ettei lavatansseissa ole hyväksyttävää pakittaa, jos hakijassa ei ole mitään selkeää vikaa (esim. humalatila). Joku ei välttämättä uskalla edes antaa pakkeja oli hakija millainen örvelö tahansa. Lisäksi naisena ja etenkin parittomana kannan sitä ristiä, ettei minulla ole ihan tolkuttomasti varaa jaella niitä rukkasia yhtään kellekään, koska rehellisesti tunnustettuna pelkään leimautuvani nirppanokaksi. Ja kaikkihan tietää mitä se tarkoittaa.. Ehkä suurimman ristiriidan koin kuitenkin siitä miten minun olisi omasta mielestäni pitänyt toimia. Olen täällä blogissakin aina ihmetellyt sitä, että en ymmärrä miksi ihmiset eivät voi tanssia kaikkien kanssa? Nyt kuitenkin oma käytökseni ja tuntemukseni sotivat tätä ajattelua vastaan. Minun olisi pitänyt antaa rukkaset ko. hakijalle, mutta mielestäni se olisi kuitenkin sitten ollut epäkohteliasta, koska hän oli OK – mutta vain liian vanha. Olen ristiriitainen siksi, koska olen sanonut tanssivani mieluusti kaikkien kanssa, myös vanhempien, mutta nyt en olisi sitten kuitenkaan halunnutkaan tanssia. Huoh, naisena oleminen on kyllä joskus tosi vaikeaa..

Onko nuorella naisella velvollisuus tanssia yli-ikäisen hakijan kanssa jos hakija on ok? Ei ole. Sosiaalinen paine naisten antamille pakeille tuntuu silti hartioilla. Kellään, miehellä tahi naisella, ei ole velvollisuutta tanssia itseään miellyttämättömän hakijan kanssa. Miksi sitten lähdin tanssimaan? No koska en kehdannut pakittaa, hakija oli ok, mutta vain iäkäs..Tai en minä oikeastaan enää edes itsekään tiedä! Miksi jotkut miehen hakevat itseään selkeästi nuorempaa naista tanssimaan ikäistensä daamien sijaan? Mitkä ovat joidenkin miesten motiivit tähän? Sen kun tietäisi. Yleensä haut tapahtuvat reilusti jälkikäteen jolloin on jo selvää ettei pääsisi tanssimaan ko. kappaleparia. Omakohtaiseen kokemukseen perustuen haettavat kappaleet ovat olleet perinteisiä lajeja: hitaita foxeja, valsseja, tangoja (lähiotteessa mentäviä tansseja), ei käytännössä siis mitään kädenalitansseja. Voisiko yksi motiivi olla halu päästä lähelle nuorta sorjaa naista, koska muuten tähän tuskin on mahdollisuutta? Tiedä häntä..Nytkin korostan, että ne yli-ikäiset viejät kenen kanssa olen tanssinut, ovat olleet 99% asiallisia eikä kaikkia nuoria naisia tanssittavia vanhempia miehiä tule osoittaa sormella ja leimata pervoiksi sediksi. Ei tosiaankaan! Mutta haluan kertoa myös, että pariin likistelijään olen valitettavasti törmännyt. Nimenomaan lähitansseissa otettaan tiukka ote selästä ja painetaan itseä vasten sekä taputellaan/hierotaan selkää, niin kyllä siinä inha tunne väkisinkin tulee – varsinkin kun hakija voisi olla minun pappani. Se ei mielestäni ole sopiva käytöstä vanhalta hakijalta nuorta kohtaan. Se ei myöskään ole mielestäni yhtään sen hyväksyttävämpää nuoremmaltakaan mieheltä - keneltäkään. 

Onneksi sosiaalinen paine miehille leimautumisesta pikkulikkojen tanssittamiseksi suistsii varmasti tätäkin touhua, mutta mielestäni reilusti vanhempien miesten (pappa-osasto huomio!) tulisi ymmärtää olla hakematta itseään reilusti nuorempaa tuntematonta naista. Mutta myös meidän nuorten naisten, minä nyt ainakin etunenässä, tulisi katsoa peiliin tässä asiassa. Oli sosiaaliset syyt mitkä tahansa niin jokainen nuori naistanssija joka lähtee tanssimaan itseään reilusti vanhemman tuntemattoman miehen kanssa – jonka kanssa EI haluaisi tanssia - jatkaa omalta osaltaan tätä saagaa. En tahdo tällä kirjoituksella aloittaa kansanliikettä, että nyt kaikki nuoret naiset antakaa aina pakit x-ikäisille miehille. Ei. Haluan, että teette rohkeasti niin kuin itsestä tuntuu. Jos et halua tanssia jonkun kanssa syystä x niin käytä oikeuttasi sanoa ei. Se on ihan okei! Ei pidä tehdä asioita vaan sen takia ettei kellekään tule paha mieli tai jotta toiminta olisi jonkun yleisesti hyväksytyn normin/tavan mukaista.  Minä en ole juurikaan kehdannut käyttää sitä oikeutta ja siten joutunut tilanteisiin, jossa mieluummin pitäisin seinää pystyssä. Tämä on ihan täysin oma vikani, enkä syytä hakijoitani siitä. ”If you can’t stand the heat. Get out of the kitchen!” 

Vanhemmat miehet tanssittamassa nuorikkoja ei mielestäni ole mikään lavatanssien kirjoittamaton sääntö, enemminkin poikkeus. Niitä osuu silloin tällöin kohdalle. Uskallan väittää, että ei ole yksi tai kaksi nuorta naista joka on ollut samassa tilanteessa. Tämän ehkä jopa liian pitkäksi venähtäneen pohdinnan seurauksena tulin itse ainakin siihen lopputulokseen, että varaan jatkossa tanssikassiin muutamat työkintaat jaettavaksi itseäni reilusti vanhemmille tuntemattomille hakijoille - tämän enempää selittelemättä.

I rest my case. Peace and laav!

Kiitos ja anteeksi.

Taikakuu & Maija Tenkanen&Kulkukoirat @ Satulinna

Vihdoinkin! Edellisistä Taikakuu-tansseista oli käytännössä jo ikuisuus – 64 päivää! Ihan vähän vaan myönnän jotta oli ikävä!Edellisen kerran siis lempiyhtyeeni keikalla 3.9 joten tuli odotettua koko viikko kieli pitkällä lauantai-iltaa. Nykyään tämä eläminen on myös enemmän tanssien odottamista, koska sitä herkkua on liian harvoin tarjolla verrattuna menneen kesän hyppelyihin. Lisäksi aivan liian vähän näkee myös meidän crew:n tyyppejä ja ei ole oikeastaan koko köörin voimin onnistuttu eksymään millekään lavalle yhtä aikaa piiiiitkään aikaan. Tätäkin alkaa olla jo ikävä. Hitsi, tämä syksy/talvi on kyllä niin tylsää aikaa!

Edellisen kerran Satulinnassa olen muistaakseni käynyt joskus  tammi-helmikuussa ja sen jälkeen paikka on kokenut pienoisen kasvojenkohotuksen. Ilmeisesti se on toteutettu tämän syksyn aikana. Paikkaan on nimensä mukaisesti pyritty saamaan satumainen tunnelma: ritari pönötti tuttuun tapaansa ottamassa vieraat vastaan, kärmes luikerteli katon rajassa, hakutauluissa komeilivat ritarit ja prinsessat, seinillä puumaisia kiemuroita ja juomapiste muistutti pientä vehreää lähdettä. Omasta mielestäni parempi ja viihtyisämpi entiseen verrattuna. Lauantaina heti narikan vieressä oli kyllä itselle aika paha rysä ohitettavaksi nimittäin mekkomyyjä! Aijaij kun oli toinen toisistaan kivemman näköistä hamosta ja mekkoa. Pitihän niitä vähän hypistellä, mutta onneksi luottokortti jäi kotiin..

Oltiin paikalla heti tanssien alusta. Alussa oli hiljaista, viimeistään silloin kun Taikakuu aloitti, oli lattialla jo enemmän porukkaa. Mitään suurta ruuhkaa ei onneksi ollut koko illan aikana. Suurin naisenemmistö lienee ollut Kyöstin perässä Pesäkalliolla, mutta kyllä Satulinnaankin oli naisia riittänyt sen kolmen rivin verran. Lauantaina kiinnitin huomiota siihen kuinka pimeä paikka naistenrivi onkaan.  Mitenköhän ihmeessä viejät sieltä näkee hakea yhtään ketään muita kuin eturiviläisiä? Satulinna ei ole tanssipaikkana itselle jostain syystä kyllä se kaikkein mieluisin tai edes kolmanneksi paras vaihtoehto, mutta pääsin kyllä tanssimaan omasta mielestä yllättävänkin hyvin, vaikken edes eturivissä kertaakaan ollut. Edellisessä kirjoituksessani kun kirjoitin tuosta ”tanssipiiristä” tai vakihakijoista niin lauantaina heitä ei ollut paikalla kun ehkä 2. Siihen nähden siis olisi voinut olla paljo paljon huonompikin ilta. Olen iloinen, että lähes kaikki hakijat olivat minulle uusia tuttavuuksia ja itsekin tuli haettua 1 kerran tuttua ja loput ihan vieraita. Ei siis jäänyt mitään traumoja niistä Pesiksen yllättävistä pakeistakaan – eteenpäin sano mummo lumessa.

Pitkästä tauosta huolimatta mitään suuria odotuksia illalle en ollut mieleeni maalaillutkaan. Oli vain kiva päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan hyvää musiikkia. Toinen orkka Maija Tenkanen & Kulkukoirat ei kyllä itseäni vakuuttanut ja heidän settinsä istuinkin mieluummin baarin puolella. Ilta oli kaikkinensa perus liitelyä parketilla (tällä kertaa ilman mitään tilanteita), tanssittajat olivat vähintäänkin taitavan hyviä ja seurakin oli mukavaa, niin mikäs siinä taas viettää yksi lauantai-ilta hyvän harrastuksen parissa. Seuraava Taikakuu-iltaa onneksi tarvitsee odottaa vain perjantaihin asti!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)