”Tanssipiiri - sisäpiiri”

Sain tänne blogiin kommentin, jossa kysyttiin oikotietä onneen eli miten päästä tanssipiireihin?  Olin ensin hyvän matkaa vastaamassa kommenttiin, mutta sitten ajattelin, että voisinkin kirjoittaa tästä aiheesta oman mielipiteeni omien kokemuksieni pohjalta. Olkoon tämä eräänlainen mielipidekirjoitus tästä ikuisuusaiheesta.

Silloin kun itse otin ensimmäisiä askeliani lavoilla törmäsin tähän ilmiöön ja törmään siihen edelleen vielä tänä päivänäkin. Tanssijat ovat nimenneet ilmiön useimmiten sisäpiiriksi tai tanssipiiriksi. Lyhyesti sisäpiiri tarkoittaa ihmisjoukkoa, jotka keskenään muodostavat toisilta ihmisiltä suljetun ryhmän. Miten tätä sovelletaan tanssilavoilla? Joukko ihmisiä (miehet&naiset) tanssivat koko illan tai lähes koko illan keskenään eivätkä tanssi juurikaan muiden kanssa. Tälle käyttäytymiselle voidaan ajatella olevan ominaista myös sen toistuvuus aina tämän tietyn joukon osuessa samalle lavalle. Oikein kärjistäen tanssipiirin voidaan siis ajatella olevan korrelaatio siitä kuinka hyvin pääset tanssimaan uudessa tanssipaikassa tai ympäristössä jossa ei ole yhtään tuttua tanssittajaa tai tanssitettavaa. Väitän, että tämä ilmiö näyttäytyy meille naisille karumpana kuin miehille, koska meitä daameja on lähes aina x kertaa enemmän kuin viejiä. Samasta korista ei vain riitä kaikille ja joku jää aina ilman, toiset valitettavasti aina kerta toisensa jälkeen. Tästä ”sisäpiiristä” omakohtaisena esimerkkinä eräs kesän tanssi-ilta: tuolloin paikalla oli tosi niukasti tanssijoita, heistä kaikki olivat minulle tuntemattomia, ei yhtään tuttua viejää. 95% viejistä kierrättivät kukin 5-10 eri daamia vuorotellen ja me muut seisoskelimme tyhjänpanttina. Termi ”sisäpiiri/tanssipiiri” jakaa vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan: yhden mielestä se on ärsyttävää yleistämistä, toinen pitää sitä kateellisten panetteluna, kolmas ihmettelee kun ei koe sisäpiirejä olevankaan ja neljäs loukkaantuu kun hänen ylipäätään epäillään kuuluvan sellaiseen. Ilmiöllä on vahva negatiivinen leima, koska konkretisoiduttuaan se aiheuttaa kokijalleen lähes aina enemmän tai vähemmän mielipahaa.

Minä olen sitä mieltä, että tanssipiirejä on olemassa. Minä olen kokenut joutuneeni ulkopuoliseksi etenkin aloittaessani lavoilla käymisen. Silloin se tuntui erityisen kurjalta. Tuntui niin hassulta, miksi minua tunnuttiin karsastavan vain sen takia, ettei kukaan tuntenut minua tai ollut aikaisemmin tanssinut kanssani? Eihän kukaan periaatteessa voinut tietää mitä osasin ja mitä en? Pelkäsikö joku, että pilaisin hänen tanssinautintonsa, jos en osaisikaan seurata hyvin? Tai mikä pahinta en osaisi tanssia ko. tanssia? Välillä olo oli suorastaan avuton, koska jokin tuntui olevan vialla, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään. Turhauttavaa! Itse koin alussa muut tanssijat suureksi osaksi sisäpiiriläisiksi. Tanssipiirin olemassaolo ei siltikään mielestäni perustu mihinkään ehdottomaan faktaan, vaan henkilön itsensä tai tanssijoista koostuvan joukon kokemuksiin. 

Harrastukseni alkumetreillä itse koin tanssipiirit tosi voimakkaana ilmiönä, koska käytännössä joka ilta tämä elementti oli läsnä ja sitä sai jännittää, että pääseekö tanssimaan muutenkin kuin naistenhaulla. Näin samojen viejien hakevan niitä samoja daameja yhä uudestaan ja uudestaan illan aikana. Tämä sama elementti on läsnä nykyäänkin, mutta huomaan sen muuttaneen kuitenkin muotoaan tai sitten minun suhtautumistapani asiaan on selkeästi muuttunut. Ennen siis koin nämä piirit hyvin tarkkarajaisena ja yksilöivänä negatiivisessa mielessä. Nykyään olen löysentänyt foliohattuani ja ajattelen jokaisen tanssijan kuuluvan johonkin tanssi/sisäpiiriin. Se voi koostua muutamasta viejästä tai seuraajasta, toisilla sitten on vain enempi – yhtä kaikki kuitenkin. Jos henkilöiden x kanssa tanssi sujuu hyvin yhteen, niin ei se väärin ole tanssia heidän kanssaan keskimääräistä enemmän.  Jokainen on vapaa tanssimaan kenen kanssa haluaa, ketään ei tule syyllistää siitä että joku jää aina ilman tanssiparia. Kun tätä asiaa ajattelee tältä kantilta niin huomaankin tässä itsekin kuuluvani tanssipiireihin. Tavallisesti minua hakee 90%:sti ne tietyt viejät lavalla kuin lavalla, itse haen myös heitä sekä aina putkahtelee myös uusia tuttavuuksia muutamia per ilta. Jos itselle sopiva piiri ei satu samalle lavalle niin sitten sitä seistään ulkopuolisena neuletakki niskassa ja yritetään onnistua naistenhaulla :) Hassua, koska minä en ole juuri yrittänyt aktiivisesti pyrkiä mihinkään tiettyyn piiriin enkä oikeasti tiedä mitä olen tehnyt päästäkseni sellaiseen – olen vain käynyt ahkerasti tanssimassa! :D

Tässä asiassa mielestäni oikotietä onneen ei ole - itsellä tämä sisäpiireys on vain tapahtunut ajan kuluessa. Reseptini on ollut kaikkea tätä: käy tanssimassa, nauti, naura, ole iloinen ja positiivinen, hymyile, pidä hauskaa lavalla, yritä uudestaan, älä lannistu. Lisäksi on mielestäni tärkeää hyväksyä itsensä ja omat rajansa - lopettaa jatkuva itsensä vertaaminen muihin tanssijoihin. Ei tarvitse olla parempi tai tuunatumpi, sinä riität. Piste. Tämän harrastuksen alkumetreillä on totisesti kurjaa kärvistellä seinäruusuna kun mieli halajaisi parketille - aurinko paistaa risukasaankin, sitä sulautuu vaivihkaa joukkoon ja sisäpiiri tulee kuin huomaamatta lähellesi. Näin on käynyt ainakin itselle. Vain sinä voit päättää oletko omaan piiriisi tyytyväinen vai et. Nyt kaikki joukolla pyörimään piireissä viikonloppuna! :)

Saija Tuupanen & EX-miehet & Onnentähti @Pesäkallio

Oikein mukavaa sunnuntaita itse kullekin säädylle! Onko ollut mukava viikonloppu? Itsellä on ollut ja se johtuu taas kerran mistäpä muusta kuin tanssireissusta. Edellisen kerran lavatansseissa 3.syyskuuta Kapiksella 5 viikkoa sitten, tuntui lähinnä 100 vuodelta! En edes kykene muistamaan milloin olen näin pitkää lavataukoa ylipäätään pitänyt – tämä tauko on valitettavasti kyllä ollut enemmän ja vähemmän myös olosuhteiden sanelemaakin.. Hyvää kannattaa odottaa - tämä viiden viikon tuskainen kärvistely kaikkinensa palkittiin kyllä eilen suorastaan kuninkaallisesti ja tanssiakut tuli ladattua 210%:sti! Nyt jaksaa kyllä odottaa seuraavia humppia taas hetken :)

Syy miksi en ole käynyt tansseissa viimeaikoina on se, että lähilavojen tarjonta on omaan makuuni enemmän surkeaa kuin edes keskinkertaista koko syksyn! Ei ole oikeastaan yhtäkään iltaa Pesäkalliolla/Kehräämöllä, jonne olisi ihan pakko päästä. Satulinnassa käyn oikeastaan vain, jos siellä Taikakuu eikä sekään ole ko. paikassa kuin yhden kerran tässä syksyllä. Koska minulla ei ole omaa paria niin minun on myös vähän katsottava mihin tansseihin sitä menee, jotta parketille pääsymahdollisuus olisi edes kohtalainen. Tämä myös vaikuttaa sekä tietysti esiintyjien musiikki. Niiden artistien keikoilla mitä olen käynyt olen pääosin pitänyt soitettavasta musiikista, mutta silti vain valitettavan harva saa itselle kunnon fiiliksen päälle. On siinä kuitenkin loppupelissä itselle hieman eroa onko musiikki ihan ok vai nostaako se sinut kaksi metriä lattian yläpuolelle. Yllämainitusta syystä tanssitauko on venähtänyt 5 viikoksi. Siksi ajateltiin crew:n kanssa tehdä täsmäisku tälle lauantaille. Viikon kuluessa kuitenkin yksi sun toinen tippui pelistä pois ja lopulta jouduin lähtemään ihan yksin reissuun. En edes muista milloin viimeksi olisin ihan yksinäni ollut lavalla tanssimassa.

Myönnän, kun se viimeinenkin lavakaveri ilmoitti peruvan tulonsa, mietin olisiko minunkin parempi olla kotisohvalla? Lähdin kuitenkin matkaan mentaliteetilla ”käyn nyt edes katsomassa menoa, lähden sitten aikaisin kotiin”. Kuten arvata saattaa, siihen tuli ne pari muuttujaa..Ensimmäisistä valsseista se lähti ja sitä iloa jatkuikin sitten niin kauan kunnes jalat oli tanssittu sököksi. Tähän väliin mahtui varsin maukkaita kipaleita ja enemmän kuin hyviä viejiä, nam. Rohkaistuin myös itse kokeilemaan viemistä. En ole täällä vielä asiasta kirjoittanutkaan, mutta olen (salaa) käynyt tässä syksyllä harjoittelemassa buggin vientiä. Ei törmätty muihin, joten siinä mielessä meni hyvin, muilta osin ehkä jotenkuten..:D Ilta pääsi myös yllättämään minut monta kertaa. Ensimmäisen kerran yllätyin kun pääsin tanssimaan cha cha:ta. Yleensä en pääse juuri koskaan tätä tanssimaan. Yllätyin myös minua hakeneiden uusien viejien määrästä, 5 kpl. Vau! Yksi tanssittu salsakin pääsi taas yllättämään.  Paikalla oli mielestäni normaalia vähemmän tanssijoita, mutta onhan se aina mukavaa kun ei ole ruuhkatanssit. Naisia tietysti hieman enemmän, mutta ei mitään suurta ylivoimaa. Allekirjoittanutta ainakin vietiin parketilla kuin sitä kuuluisaa litran mittaa :)

Minut yllätti myös naistenhaun loppumetreillä saadut pakit. Kyllä kyllä, ei me nuoret ja nätitkään olla immuuneja tälle. Kiitoshaku mielessäni hain naistenhaun lopussa erästä miestä tanssimaan, joka oli hakenut minua aikaisemmin miestenhaulla. Minun virheeni tilanteessa oli se, että mies oli hakualueen ulkopuolella ja uskon hänen siksi antaneen pakit. Tai no oikeastaan ihan sama miksi hän ne antoi, mutta tässä hyvä muistutus itselle, että hakualueen ulkopuolelta haettaessa pakit ovat todennäköisempiä kuin miehen seisoessa rivissä. Omiin kokemuksiini pohjautuen 9/10 miehestä lähtee tanssimaan hakualueen ulkopuoleltakin, mutta joskus tulee vastaan se kymmenes joka ei lähde. Hänellä oli täysi oikeus kieltäytyä. Itselle siis hyvä palautus maan pinnalle hakualueiden kunnioittamisesta.

Loppujen lopuksi se ”käyn nyt edes katsomassa menoa, lähden sitten aikaisin kotiin”- mentaliteettini vaihtui lennosta ”nyt mennään päätyyn asti” –ajatukseksi. Saija ja etenkin Onnentähti tarjoili mukavia säveliä jalkojen alle. Viejät puolestaan tarjoilivat vain parastaan. Noista pakeista huolimatta oli kyllä niin kiskis namnam siirappinen ilta. Ja mikä parasta, minun töppöset on tällä hetkellä kipiät ja aivot sumeena hykerryttävistä kohtaamisista tanssilattialla! Tätä tosiaan kannatti odottaa sen viisi pitkääkin pidempää viikkoa!