26.7.2016

THE mökkiviikonloppu & Hurma @ Hämyslava, Tottijärvi, Nokia

Enpä jälleen tiedä miten menneen viikonlopun pukisi sanoiksi, jotka tekisivät sille oikeutta – en voi kuin todeta, että aivan MAHTAVAA! Jälleen kerran jaksan olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen tästä harrastuksesta ja kaikesta siitä mitä se on tuonut mukanaan omaan elämääni. Ja olen aika varma, että myös meidän tanssiporukka on samaa mieltä kanssani ja tämä pätee ihan jokaiseen meistä. Harva meistä olisi tavannut toisensa ilman tätä harrastusta – oltaisi kyllä menetetty enemmän kuin paljon. 

Allekirjoittaneen kesäloman alkajaisiksi pakkasin uikkarit, rantapyyhkeen sekä tanssikengät kassiin ja karavaanimme starttasi kohti Vesilahtea viettämään rentouttavaa mökkiviikonloppua. No ehkä fyysisesti rentoutuminen on väärä sana, mutta mieli ainakin lepäsi ihan täydellisesti! Tämä idea rakennettiin alun perin sen ympärille, että pääsisimme vierailemaan taas uudella lavalla, joka sijaitsi pienen ajomatkan päässä mökiltä. Siis kätevä tapa yhdistää mökkeily ja mieliharrastus. Ohjelmassa siis oli myös paljussa lillumista, saunomista, uimista, vesilautailua, donitsilla ajoa, valssia ja fuskua terassilla sekä buggin pikakursseja. Tietenkin hyvää ruokaa ja timanttista seuraa unohtamatta! Palju jo höyrysikin kun saavuimme perjantaina paikalle ja siellä sitten menikin ihan huomaamatta tuo loppuilta aina yömyöhään asti ;) Lauantaina aamiaisen jälkeen takaisin paljuun ja kokeiltiin sitten halukkaat myös vesilautailua sekä donitsilla ajoa, tietenkin uimista unohtamatta.  Näin etukäteen mietittiin, että näinköhän maltetaan edes sieltä paljusta lähteä mihinkään tansseihin :D

Maltettiin kuitenkin. Suuntana siis Hämyslava Tottijärvellä Nokialla. Mielestäni lavalla oli mukavasti
vanhan ajan tuntua vaikkakin se oli normaalia pienempi mielestäni verrattuna siihen mihin olen kotopuolessa tottunut. Tännekään ei saanut tuoda omia juomia, mikä oli kyllä iso puute. Myöskään vesipistettä ei ollut eikä vesi ollut juomakelpoista joten kaikki juotava piti ostaa kahviosta, hyvään hintaan tietenkin. Kahvio itsessään nyt oli aika ankea ilmestys. Ilma oli niin paksu, seisova ja tukahduttava tanssisalissa, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Ilma ei kiertänyt yhtään vaikka kaikki lävet olivat auki, koska ulkona ei edes tuullut yhtään. Illan musiikeista vastasi suosittu Hurma-yhtye ja se olikin vetänyt tuvan täyteen. Lattialla oli tosi ahdasta tanssia ja törmäilyjä loputtomiin. Naisia oli kyllä taas runsaasti. Suht hyvin haettiin vierastakin kasvoa, mutta pääosin siis tanssin oman porukan kesken. Pari mukavaa nuorta sattui kohdalle, ne piristää aina. Yhden heistä kanssa sain tanssia ihan aitoa humppaa – se oli piristävää vaikkakin jalat hapotti jo biisin puolivälissä :D 

Kun minä niin näitä Hurma-tansseja yritän vältellä, niin aion kyllä tehdä niin jatkossakin. Ei vain ole minun juttu. Heidän musiikeista suurin osa ei iske yhtään jalan alle sekä juuri tuo naisylivoima sekä kamala ruuhka ärsyttää ihan yli kaiken. Ei ole kovin mielekästä tanssia, kun koko ajan pitää katsoa ettei astu toisen päälle ja voiko tässä nyt kääntyä tms. Toki voidaan puhua viejän vastuusta, mutta näissä megaruuhkissa kyllä naisenkin mielestäni tulee vähän katsoa miten menee. Loppuillasta sitten alkoi jo nestehukka, päivän aktiviteetit ja seisova sekä huono ilma tanssisalissa painaa sen verran, että tuli aikalailla istuksittua loppuilta. Tansseista kun kotiuduttiin niin takaisin paljuun lillumaan ja siellä menikin sitten puoli neljään asti – sitkeimmät meistä jatkoivat iltaa vielä pidemmälle aamuun asti :)

Tällä kertaa nuo tanssit ei olleet ainakaan itselle se juttu vaan hyvä lisuke. The juttu oli tämä viikonloppu upeissa puitteissa sekä tietysti huipputyyppien kanssa. Tämän muistaa kyllä niiiiiin pitkään ja toivottavasti tästä saamme myös jatkuvan perinteen tavalla tai toisella toteutettuna. Tähän loppuun voisin siteerata Nykäsen Mattia – ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”.


Huippujengi!

20.7.2016

Taikakuu @ Mäntsälän suurlava

Heipparallaa vaan kaikille! Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua mitään, eipä ole oikein ollut kerrottavaakaan. Viimeiset n. kaksi viikkoa tanssitossut ovat olleet naulassa roikkumassa, mutta eilen niitä pääsi taas ulkoiluttamaan tanssien merkeissä. Viimeksi kun Mäntsälään eksyttiin niin oli vielä lunta maassa ja poislähtiessä -2 astetta pakkasta. Hrr. Onneksi kuitenkin eilen ei ollut pakkasesta tietoakaan vaan lämmin ja seesteinen kesäilta helli meitä tunnelmallaan sekä kotimatkalla kirkas taivas ja ympyrääkin pyöreämpi täysikuu, vau :)

Taikakuu tanssit siis kyseessä (käsi pystyyn, kuka yllättyi illan bändivalinnasta). Kun lomakausi on parhaimmillaan niin paikalle oli eksynyt oikein mukavasti tanssijoita - myös nuoriso-osasto näkyi olevan lomatunnelmissa. Tanssit oli näin jälkikäteen makusteltuna ihan hyvät perustanssit ja musiikit kohdillaan. Itsellä on kyllä nyt jonkin aikaa ollut lievää lamaa havaittavissa ihan kaikessa tekemisessä lavojenkin ulkopuolella, ja vaikka ihan kohtalaisen hyvin pääsi tanssimaan niin "se tanssifiilis" oli kyllä tipotiessään. Edes illan artisti ei saanut siivitettyä minua lentoon. Alan jo huolestua, mihinköhän olen sen hukannut? Toivottavasti se palaa pian kotiin, alkaa olla ikävä. Pitäisiköhän asiasta järjestää etsintäkuulutus? Ehkä myös pitkä työpäivä painoi tossua, mutta eipä tätä voi yksin töiden niskaan kaataa. Illan piristysruiske oli kyllä tangot erään nuoren herran kanssa - voi että kun hän osasi niin hyvin viedä ja tulkita. Naistenhaulla viimeistään menetin mielenkiintoni koko hommaan. Jäin kyllä ihan jalkoihin :D Sain minä kyllä yhden herran haettua jopa kahdesti, mutta muuten tuli naistenhaut istuttua. En siltikään suostu lannistumaan tai sen enempää harmistumaan näistä jutuista, tälläistä se elämä välillä on. Pitää jaksaa sinnitellä vähän huonompienkin aikojen ylitse, hyviä tulee aivan varmasti :)

Viimeksi Mäntsälästä tanssipaikkana ja lavana jäi kiva kokemus ja sitä mieltä olen kyllä edelleen, mutta siitä en kyllä pitänyt, että eilen omat juomapullot piti jättää jo portin pieleen eikä niitä siis saanut tuoda lavan puolelle. Edellisellä kerralla tälläistä toimintapaa ei ollut. Tämä asia on vähän kaksiteräinen miekka : toisaalta ymmärrän järjestäjän huolen, koska tanssilavat eivät pysy pystyssä pelkillä lipputuloilla mutta mielestäni lavapalveluiden käyttö tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Nyt siis piti vähintään ostaa 50 sentin arvoinen pahvimuki kahviosta ja vettä sai tietenkin ilmaiseksi vesipisteeltä. Korostan, että tämä 50 senttiä ei todellakaan ole kynnyskysymys, mutta henk.koht. en pidä siitä, että nyt koin käytännössä olevani pakotettu ostamaan vähintään sen limupullon kahviosta, jotta saan juodakseni. Olisin toki voinut ostaa sen mukin, mutta nykyään tykkään juoda muuta kuin vettä (esim. magnesiumjuoma, vichy) janon sammuttamiseen. No se vichy maksoi 3,5 € mikä on mielestäni aika suolainen hinta 0,5 l pullosta. Ja jos olisin tanssinut koko ajan niin minulla olisi mennyt noita pulloja varmasti sen 3-4 kpl.

Myönnän, että olen ollut ns. "huono asiakas" lavoille, koska olen ostanut aikaisemmin vain lipun ja juuri sen 50 sentin pahvimukin. Aikaisemmin tosi harvoin ostin mitään muuta. Nykyään kuitenkin olen muuttanut käyttäytymistäni tämän asian suhteen: kisamakkarat menee aika lailla joka ilta, kahvia/suolaista/makeaa/alkoa yritän myös ostaa ja näin omalta osaltani tukea ko. tanssipaikkan toimintaa. Eilenkin olisin mieluusti käyttänyt tuon limpparin rahasumman johonkin herkullisen näköiseen leipään, joita siellä oli vitriini pullollaan. Olisin siihen oheen kahvinkin ostanut, mutta nyt jäi järjestäjältä nekin rahat saamatta. Kuitenkin sekin on myös raaka tosiasia, että kun yritän käydä kesällä sen 2-3 krt viikossa tanssimassa niin minulla ei ole yksinkertaisesti varaa kuluttaa siellä lavalla ihan järjettömiä summia. N. 25 € olen pitänyt "lavabudettina", joka sisältää lipun ja kahviossa nautittavat tuotteet. Minulla pyörii laskuri excelissä tämän harrastuksen kuluihin liittyen joten syksymmällä tehdään inventaario toteutuneista kuluista ja nähdään painajaisia loppusummasta :D Mutta siitä kirjoitan sitten ajallaan lisää. Tästä pulloepisodista jäi siis vähän paha maku suuhun, mutta jos järjestäjä on näin valinnut niin kiikutan vesipulloni jatkossa sitten muualle. No hard feelings.

2 aamua lomaan! Ja heti loman alkuun suuntamme tanssikaravaanimme kanssa vieraisiin Vesilahdelle ja lauantaina Hurma-tanssit Hämys-lavalla. Niistä raporttia ensi viikolla. Tanssillista loppuviikkoa kaikille!

3.7.2016

Yölintu & Aki Samuli&Fantasia @ Jenkkapirtti

Ihan näin heti kärkeen on pakko todeta, että olipas mukavat tanhut eilen Jenkkapirtillä! Huonot illat alkoivatkin jo käydä ahdistaviksi, mutta onneksi tanssijumalat tuntuvat kääntäneen taas kasvonsa puoleeni, vihdoinkin. Lattialle pääsi pyörähtelemään sen verran, että jalat taas kerran kipiät monista askelista. Olenkin niin kaivannut tätä tunnetta jaloissa :) 

Riutalla olisi ollut aina niin ihana Taikakuu ja LäpiValaisu, mutta Jenkalle päädyin silti artistikattauksen perusteella. Viime kesänä olin kerran hallitsevan tangokuninkaan Aki Samulin keikalla Kapakanmäellä ja tykkäsin jo silloin herrasta kovin - ja pidän kyllä ehdottomasti vielä eilisenkin jälkeen. Eilen päättyi hänen tangovuotensa, mutta eiköhän keikkaile ahkerasti tämänkin jälkeen. Akia kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, ihanan karismaattinen esiintyjä omasta mielestäni. Hän tarjosikin illan parhaat tanssimusiikit jalkojen alle. Tanssit alkoivat minusta poikkeuksellisesti 2015 (yleensä 2000) ja ensimmäisen naistenhaun puolituntisen aikana soi levymusiikki. Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos on kaksi bändiä niin siellä ei mitään himputin levyjä pitäisi soitella! Joko sitten tanssit alkamaan myöhemmin ja livemusa soimaan koko ajan, jos bändit eivät halua aloittaa aikaisin. Tämän varmaan osa osasi jo etukäteen aavistaa, koska hieman yli kahdeksan paikalla oli vähän nihkeästi porukkaa. Sitä tuli kuitenkin tipoittain lisää ja lopulta ihan mukavasti oli paikalla. Nuoria tälläkään kertaa ei ollut joukkoon paljon eksynyt, mutta tanssien ikärakenne oli kyllä huomattavasti muutoin sopivampi normaaliin tanssi-iltaan.

Illan pääesiintyjä oli legendaarinen ja varmasti mielipiteitä jakava Yölintu-yhtye sekä tiestysti heidän (valitettavasti) surullisen kuuluista solistinsa Simo Silmu. Vaikka olen antanut itseni ymmärtää, että Simo on vihdoinkin laittanut korkin kiinni viimekuukausina, niin kieltämättä pieni jännitys päällä minkälainen setti illasta tulisi heidän osaltaan. Simo ilmestyi intron jälkeen mikin taakse ja ihan selväpäiseltä vaikutti. Viimeisen setin loppuosan jätin tanssimatta ja menin eturiviin fiilistelemään. Simon esiintymistä katsellessa kuitenkin tuli vähän semmoinen fiilis, että ei esiinnytty yleisölle vaan yritettiin vetää setti mahdollisimman nopeasti lävitse ja äkkiä pois lavalta. En ole aikaisemmin livenä Silmua nähnytkään, mutta lavakarismasta ei ainakaan ollut tietoakaan, jos sitä sitten koskaan on edes ollut. Simo näytti minusta jotenkin harmaalta varpuselta ja niin ilottomalta omaan tekemiseen.

Vaikka Simon lavaesiintyminen ei nyt omaa silmään hivellytkään niin silti kyllä edelleen tykkään Yölinnun musiikista, mutta tanssimaan en kyllä enää lähde tämän orkesterin tahtiin, keikalle kyllä. Nimittäin soittivat todella nopeassa tempossa ja välillä tuntui musiikki suorastaan rämpytykseltä jonka rytmiin oli mahdotonta mennä mitään tanssia. Huomasi selvästi, että kun Yölintu aloitti niin tanssijat lattialla väheni. Pelkkää fuskua ja buggia soittivat, mutta siinä tempossa oli oikeasti tosi vaikea välillä itsekin pysyä mukana. Se rumpali oli kyllä ihan kone, voi luoja sitä tahtia!! :D Bonuksena jotain ihmeellisiä rytminvaihdoksia kappaleiden sisällä teki niiden tanssimisesta välillä aika vaikeaa. Lisäksi soittivat musiikkia ihan liian lujaa. Herranenaika, minulla ei ole ikinä ollut korvat lukossa tanssilavalla - nyt oli. Yölintu on hyvä, mutta ei kannata yrittää tanssia sen tahtiin.

Minulla on tälläinen erilainen kalenteri seinällä ja päivän naurahdukset tarjosi tänään kohtuu "osuvasti" päivän mietelmä:

"Tanssikrapulapäivät kesällä"

"Saakelin nättiä tanssia koko ilta ja seuraava päivä maata rampana sohvalla. Ei mitenkään tule sellainen fiilis, että viettää koko kesän neljän seinän sisällä."

Tänäänkin heräsin 1230 jalat kipeänä. Aamukahvia olen siemaillut viimeisen 1,5 h kuppi kerrallaan. Tänään piti pestä pyykkiä ja parvekelasit, siivota, laittaa ruokaa ja touhuta kaikkea. Tanssikrapulasta johtuen olo on voimaton, jalat betonia joten taidankin siirtyä tästä sohvalle loppuillaksi pituusasentoon.

Tanssikrapula on paras krapula.

2.7.2016

Taikakuu & Tanssiorkesteri Ippe Mansikka @ Krouvin lava



Ensiksi ajattelin, että niputan kahden päivän tanhut 
yhteen postaukseen, mutta olipahan eilinen ilta kokemus sinänsä, joten eiköhän sille voi yhden tekstinpätkän omistaa. Lähdettiin likkaporukalla lavatansseihin, mutta sitten loppujenlopuksi löydettiin itsemme ihan jostain muualta. Tätä neitsytmatkaa Hartolan Krouvin lavalle voisi vaikkapa verrata Titaniciin, joka törmäsi jäävuoreen ja sitten lopulta painui ihan pohjaan asti :D

Tanssisali
Kolmilammin todellisten pettymys-tanssien jälkeen katseet oli suunnattu jo vahvasti perjantai-iltaan, koska pääsisi kuuntelemaan Taikakuuta – ja ne tanssit ei koskaan voi olla huonot. Auton nokka kohti Hartolaa ja tsekkaamaan itselle uusi lava. Lahdesta huristelee Krouville siinä n.45 min joten matka-aika on varsin kohtuullinen. Lava sijaitsi peltojen keskellä ”ei mitään”. Ohessa on myös leirintäaluetta ja majoitusta, joten ihan pelkkä tanssilava paikka ei ole. Lisäksi samassa rakennuksessa sijaitsee panimo, jossa pannaan sahtia. Sitä kannattaa maistaa, oli ihan hyvää. Kun matka-aikaan oli mennyt odotettua vähemmän aikaa ja oltiin hieman ajoissa paikalla joten käytiin kiertelemässä paikkoja. Rakennuksessa oli lavapuoli sekä vastaanotto/baaripuoli. Ulkona rakennus, jossa sai halutessaan laulaa bändin suohon eli karaoke. Tanssilattia oli suorakaiteen muotoinen sekä oikealla seinustalla myös tunnelmallinen pyöreä osa. Paikasta olisi ilmeisesti saanut ostettua vähän tuhdimpaakin ruokaa (tyyliin pitsaa, kanakoria jne.) halutessaan. Laitoin merkille, että sämpylät/leivät olivat kuitenkin varsin hinnakkaita verrattuna moneen muuhun lavaan joten jäi suosiolla hyllyyn..

Nyt viimeaikoina on ollut ilmassa lievää matalasuhdannetta tanssien suhteen eikä tämäkään ilta valitettavasti tehnyt poikkeusta sääntöön. Jo ihan Ipen ensitahdeista lähtien kävi selväksi, että oltiin eksytty pahemman kerran eläkeläistansseihin. Paljon vanhempia pariskuntia ja muutenkin itselleni yli-ikäisiä tanssijoita. Sen kyllä jo tiesi ympärilleen katsoessa että ilta oli sitten siinä. Olisikohan meitä nuoria ollut ehkä joku 10 koko illan aikana. Kun Taikakuu aloitti ensimmäisen settinsä, kävin hetken aikaa rivissä pönöttämässä. Tiesin kuitenkin jo valmiiksi, että hakuja oli ihan turha odottaa. Krouvilla on koko illan sekahaku, mutta päätin jo alusta asti etten hae ketään. Siellä oli ehkä 5 miestä, ketä voisin ajatella ikäni puolesta hakevan – muut oli selkeesti ”out of my league”…Onneksi oli yksi tuttu viejä ja hän haki meitä kaikkia ainakin kerran tanssimaan.  Pääsin siis tanssimaan huikeat kaksi kertaa illan aikana hahah :D 

Kun tanssihaaveet oli kuopattu niin oli hyvin aikaa tehdä kaikkea muuta, mitä normaalisti lavalla ei tule koettua. Keskityttiin nauttimaan Taikakuun musiikista ja käytiin fanittamassa heitä eturivissä – kerrankin! On ne sen verran komeita herroja, että khyyllä heitä katselee ihan mielellään..;) Bändin ollessa tauolla kävimme katsomassa jalkapallon EM-kisaottelua baarin puolella. Sitten vain istuskeltiin ja katseltiin. Tästä se ajatus sitten lähti – päätettiin lähteä Taikakuun kolmannen setin jälkeen pikapikaa kotiin ja suunnattiin Lahden yöelämään ja paikalliseen yökerhoon. Siellä sitten tulikin tanssittua pilkkuun asti :D

Summa summarun,  olihan taas reissu (:D), mutta hauska kun tuli kaikesta huolimatta lähdettyä. Jos viime tansseissa 15 euroa meni enemmän kuin hukkaan niin eilisellä 16 eurolla sai vähintäänkin mukavan uuden kokemuksen. Krouvi on ihan kiva lava, mutta tänne en enää yksin tai ilman tuttuja viejiä lähde. Eipä näitä iltoja voi etukäteen tietää. Ehkä hienoinen baarimaisuus paistoi läpi kuitenki koko paikan menosta. Toivottavasti tänään Jenkalla olisi parempi meno ja pääsisi oikeasti tanssimaan – varpaat tahtoo tanssimaan!

Baarin puoli


"Aikuinen nainen mä ooooonn.."

Ei kai kukaan tänä päivänä enää mitään navigaattoria käytä? :D Vanhassa vara parempi.