Juhannustanssit

Juhannusjuhlat- ja tanssit on vietetty ja on aika tarkastaa viikonlopun saldo. Viime juhannus oli kyllä tanssillisesti ajateltuna aika floppi johtuen tosin suurelta osin omasta tietämättömyydestäni. No entäs tämän juhannuksen tanssit? Alan kyllä hieman uskomaan, että jollain korkeammalla voimalla on jotain minun juhannustansseja vastaan sillä (vaikkakin jäätiin nippa nappa positiivisen puolelle) ei tämänkään juhannuksen humpat menneet niinkuin minä olin fundeerannut :)

Allekirjoittanut vietti juhannusaaton tyylilleen uskollisena kaupungin pölyissä. Kun ei ole koskaan saanut maistaa mökkielämää niin eipä sitä osaa kaivatakaan joten suuntasin Lahden matkustajasatamaan. Aika moni muukin muuten vietti kaupunkijussia. Kassissa muutama pussi-siideri, tanssihame lanteilla ja juhannusfiilis mielessä lähdettiin matkaan. Mielessä oli tosiaan pienet tanssit sataman makasiinissa, kokko, istuskelu sataman ympäristössä nauttiessa yöttömästä yöstä. Jälkikäteen näistä tansseista muodostuikin juhannuksen parhaat pirskeet.  

Paikalla oli monta tansseista tuttua ja tuntui nuo tanssit kiinnostavan muutenkin yleisesti ihmisiä. Oviaukossa parveili jatkuvasti kiinnostuneita. Ensiksi ajattelin, että tuskin tulee mentyä tanssimiaan, koska pääsymaksu oli 12 €. Noh, sieltä lattialtahan minä hetken päästä itseni sitten löysin :) Tuli tanssittua kyllä aika lailla eniten täällä koko juhannuksen aikana. Ilma kun oli vielä painostavan kostea ja hikinen niin paita oli märkä heti ensi askeleista lähtien. Välillä kävimme ottamassa sihijuomaa terassilla, jottei nestehukka päässyt yllättämään ;) Minulla oli oikein mukava aatto tietysti mukavassa seurassa. Pääsin jopa tanssimaan tuplabuggia! Vau!

Lauantaina juhannustanssit osa 2 Jenkkapirtillä PNP, Heidi Pakarisen & Karavaanin sekä Samppa Valo Bandin tahdeissa. Tanssijoita oli ihan hyvin paikalla, mutta tälläkin kertaa hieman vanhemman puoleista. Juhannustanssit eivät taida olla meidän nuorten juttu? Ihan kohtuullisesti tuli lattiallakin aikaa vietettyä. Ei huono, mutta ehkä vähän plääh-ilta kuitenkin sitten loppupelissä. Juhannus lopetettiin Kolmilammin tansseihin sunnuntai-iltana LäpiValaisun sekä Johanna Pakonen & Midinetin tahtiin. Nämä tanssit aionkin erittäin lyhyesti, ytimekkäästi ja tyhjentävästi tiivistää seuraavaan virkkeeseen: paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi kakku oli edes hyvää. Siinä meni 15 € niin hukkaan kun olla ja voi. Paskimmat tanssit naismuistiin. En osaa aukikirjoittaa kuinka surkeat ne olivatkaan joten päätelkää tiivistyksestä.

Näiden kokemusten pohjalta otan taas opikseni ja annan vielä juhannustansseille yhden - viimeisen - mahdollisuuden ensi vuonna yllättää positiivisesti. Kolmas kerta toden sanoo? Jos ensi vuonna ei lähde, niin lupaan etten mene enää ikinä juhannuksena tanssimaan. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Huonoja ja vähemmän hyviä tansseja tulee ja menee, onneksi harvemmin. Äiti sanoo, että pienet vastoinkäymiset ei ole kuin voitoksi ja tämän laivan keula on käännetty jo kohti ensi viikonlopun tansseja kera Taikakuun ja Yölinnun. Uuteen nousuun ystävät! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hurma @ Mäntymäen lava

Paparazzi puskassa..

Aina toisinaan minulta kysytään käynkö tanssimassa suositun Hurma-yhtyeen tahdeissa. Vastaus on

ollut kielteinen ainakin viime kesän lopusta lähtien. Minulla on syyni ja ennakkoluuloni olla käymättä ko. tansseissa tai vähintäänkin vältellä niitä parhaani mukaan. Viime sunnuntain Kolmilammi ja PNP ei houkuttanut ja tanssimaan oli päästävä, joten allekirjoittanut teki poikkeuksen sääntöön ja lähdettiin porukalla katsastamaan Orimattilassa sijaitseva Mäntymäen lava. Uusi kesälava plakkariin, jes! 

Tykästyin Mäntymäen lavaan kertalaakista – hieman latomainen mutta mukavan vanhanaikainen paikka. Seinustalla oli vanhojen elokuvateattereiden(?) sekä linja-autojen penkkejä missä sai istuskella. Hauska idea. Hieman matala rakennus oli, mikä kesähelteessä aiheutti meille tanssijoille hieman lisää (tuskan)hikeä pintaan. Kahvio oli mielestäni ihan kohtuu edullinen ja tarjottavaa löytyi useampaa sorttia. Vartioitua narikkaa ei ollut, mutta eipä sillä kesällä oikein mitään teekään. Nestetasapainosta sai pitää huolta sisäänkäynnin vieressä olevalla vesipisteellä. Lattia oli mielestäni ihan ok ainakin omille tossuille. Itse pääareenakin oli tilava – mitä nyt tolppa jos toinenkin, tosin vain hidasteena. Tänne voisin tulla helposti toisenkin kerran!

Sitten ne syyt miksi minua on erittäin vaikea Hurmata ovat seuraavat: 1) Naisia, naisia, naisia ja naisia. Jokapaikassa naisia! 2) En ole tarpeeksi taitava tanssija 3) Hurma on suosittu joten aina ruuhkaa lattialla 4) Liian pro-meininki. Olen kyllä ollut Hurman keikoilla aikaisemminkin, mutta tosiaan lopetin niillä käymisen viime syksynä yllämainituista syistä. Nyt kun en ole pitkään aikaan käynyt aloin miettimään, että olenko vain omien kyseenalaisten ennakkoluulojeni vanki vai onko meno tosiaan tuollaista kuin minä päässäni muistelen? Luulo ei välttämättä ole tiedon väärti. Siispä sunnuntai-ilta meni myytinmurtaja- periaatteella ja päätin lähteä reissuun avoimin mielin ottamaan selvää ennakkoluuloistani.

Näin jälkikäteen en nyt ihan oikeasti tiedä, mitä mieltä tansseista olisin. Olisinko lintu vai kala? Oliko huono vai hyvä? Mureniko ennakkoluulot vai vaan vahvistuivat? Hienoisesti odotin selkeää iltaa joko pahimpien ennakkoluulojeni mukaisesti tai täysin sen vastakohtaa. Noh, naisia oli kyllä jossain vaiheessa runsaasti, mutta ei nyt ihan niiiiin paljon. Hurma vetää magneetin lailla puoleensa tanssijoita -  etenkin taitavia rock’n swing- tanssijoita. Ei tämänmoisella perus-buggarilla ole mitään palaa pysyä heidän perässään. He tanssivatkin usein keskenään tai omissa porukoissa. Liekö viikonpäivästä johtunut vai muuten, mutta ihan hirmusta ruuhkaa lattialla ei ollut. Jossain välissä oli hetken ahtaanpaa, mutta ei muuten.  Sen sanon, että jos ei olisi ollut yhtään tanssituttua + meidän omaa porukkaa niin ei olisi tullut tanssittua tuskin askeltakaan. Onneksi oli kaikki ihanat tutut, joiden kanssa sai tanssia jalat kipeäksi. Lopputulemana tätä Hurma-teoriaa pitäisi ehdottomasti uudelleen testata viikonloppuna jossain lavalla yksin liikkeellä ollessa. Tältä pohjalta on vähän vaikea lähteä yleistämään. Jätän asian takaraivoon hautumaan (ja unohdan sen sinne). Katsellaan joskus, mutta ei nyt ainakaan lähitulevaisuudessa.

Juhannus lähestyy ja toivottavasti tämän juhannuksen tanssit menee enemmän putkeen kuin viime vuonna :D Ainakin suunnitelmat on allekirjoittaneella jo mietitty huolella. Niistä kuulette sitten ensi viikolla lisää. Oheisen kuvan myötä toivotan juuri sinulle oikein mukavaa ja tanssillista keskikesän juhlaa! Pidetään pelastusliivit päällä vesillä, löydetään kesäheila lavalta ja tehdään juhannustaikoja! ;)

Saija Tuupanen&EX-miehet & Myrskytuui, Antti Törmäsen fusku-päivä @ Jenkkapirtti

Eilen oli kyllä oikein blääh-päivä. Vettä tuli kuin Esterin ”öhöm” enemmän ja vähemmän koko päivän. Siksipä oli oikein hyvä syy harrastaa tanssia melkein aamusta iltamyöhään. Ennen illan tansseja Jenkalla oli Antti Törmäsen ohjaama fusku-kurssipäivä. Kursseja oli yhteensä 5 alkaen perusteet/keskitasosta aina punaiselle eli vaativalle tasolle. Neljän seinän sisällä sateen pitäminen ei oikein napannut, joten päätin lähteä katsomaan mikä meininki kursseilla olisi. Jälkikäteen ajateltuna kiva että lähdin. Olin ensin yhdellä perusteet/keskitaso – tunnilla ja jäin sitten vielä yhdelle keskitasolle heti perään. En ole koskaan ollut Törmäsen vetämillä kursseilla joten siltäkin kantilta oli kiva käydä testaamassa. Itse tykkäsin hänen tyylistään ja enköhän uudestaankin tieni Antin kursseille löydä. 

Valitsin ensimmäiseksi tuon perusteet/keskitaso-tunnin, koska vähän vaikea tätä omaa ”tasoa” on määrittää ja tuosta vuosi olla apua sen haarukoinnissa. En myöskään halunnut pahasti yliarvioida omia taitojani. Pärjäsin ensimmäisellä tunnilla omasta mielestä hyvin ja kävimme muutamia peruskuvioita, joita sitten maustettiin hieman jollakin lisällä. Kivoja, itselle uusia juttuja. Kyllä sitä vaan taas huomasi oman vajavaisuutensa seuraajana. Siinä ehdottomasti pitäisi allekirjoittaneen kehittyä paljon lisää. Jotenkin jalkani palasivat sieltä ”kyllä minä osaan fuskata” – pilvilinnastani takaisin maanpinnalle.. Mulla on kyllä niiiiiin paljon vielä opittavaa, mutta alku nyt ainakin on ihan lupaava – ajan kanssa minustakin tulee vielä hyvä. Toisella, keskitason tunnilla, käytiin jo hieman haastavampaa kuviota, mutta tässäkin pärjäsin omasta mielestäni hyvin. Sain kehuja opettajaltakin, että ei se nyt niin huonosti voinut mennä. Sain jopa tanssia Antin kanssa kurssilla käydyt kuviot muiden kuvatessa – semipaineet oli kyllä päällä, mutta hoidin homman kotiin! Nyt voi tuulettaa :D Kursseilla oli kivaa kun sattui molemmille melkein tasaparit, toiselle kurssille oli jopa naisista pulaa – siis kuvitelkaa, pulaa naisista. Mihin tämä tanssimaailma on oikein menossa!?

Illan tansseissa sain nauttia koko illan omalla kohdallani erittäin harvinaisesta ja etuoikeutetusta asemasta – tanssiseurastani lähti viejä kavaljeerikseni koko illaksi. Sain siis tanssia ihan niin paljon kuin jaksoin! Kerrankin sai vain nauttia kaikkia kappaleet parketilla, ei stressiä  pääseekö sen lempibiisinsä tanssimaan vai ei. Ei stressiä naistenhausta, rivissä seisomisesta, tanssiin pääsystä, kävelyttäjistä, humalaisista. Jaksoinkin tanssia siihen kahteentoista asti, jonka jälkeen töppöset olivat mukavan kipeät. Merkki onnistuneesta illasta. Oli niin mukavaa :) Tanssijoita aluksi laiskanpuoleisesti, mutta jostain heitä sitten kuitenkin kaivautui lisää parketille. Saijakin oli niin hyvä, ihanan kaunis, energinen ja pirtsakka artisti. Tietysti häneltä myös hyvät musiikit tanssittavaksi. Ei Myrskytuulikaan huono ollut.

Edellisen tanssi-tourneen jäljiltä räjähtäneet tanssitossuni oli kursittu takaisin kasaan ja liimaus kesti tällä erää illan pyörähtelyt. Ja nyt kun pääsin tähän bling bling glitter-huumaan niin Englannista sitten tilasin vielä toiset tanssitossut – saanko esitellä : glitter gold edition. Kohta iskee valinnan vaikeus kengistä ennen tanssi-iltaa :D Sen kolmen päivän putken jälkeen kun kengätkin repsotti niin omatkin töppöset oli kärsineet vaurioita. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä oman äidin jalkahoitolaan hoidattamaan tanssivarpaat kuntoon :)

 

Tanssimaraton : 3 päivää, 3 lavaa - Riutanharju - Kolmilammi - Saukonkallio

Tuhannen ja yhden yön tanssitarinat

 

No siis, oikeasti kolmen illan, mutta silkkaa legendaa jo syntyessään. Näinä kolmena upeana iltana on saanut nauttia leppoisista aurinkoisista kesäilloista, hyttysistä, ahnaista mäkäräparvista, kisamakkaroista, tulisista salsoista, kipeistä jaloista, makeista valsseista, tanssin hurmasta, ihanista viejistä ja aivan jäätävän hyvästä tanssiseurasta! On törmäilty sekä naurettu ja ainakin allekirjoittanut on viettänyt kolme iltaa timanttista laatuaikaa ihanan harrastuksen parissa, josta minulla on taas niin monta hauskaa tarinaa ja muistoa teille kerrottavaksi. Ei kyllä olisi puoliksikaan niin kivaa ollut ilman Merviä, Maijaa, Villeä, Tonia ja Aria!

Lauantai: Taikakuu & Antti Ahopelto&Etiketti @ Riutanharju

Tämä tarina alkaa Riihimäen Riutanharjulta. Illan musiikkiannista vastasi aina niin ihana Taikakuu sekä Antti Ahopelto & Etiketti. Jälkimmäisestä itsellä ei mitään muistikuvaa tai havaintoa olenko aikaisemmin livenä kuullut. Antti on kyllä komia, mutta ei riitä minulle. Vaikka joukossa oli muutama maukas raita tanssittavaksi, mutta silti aika harva biisi lopulta istui heiltä sopivasti oman jalan alle. Ei siis kovin menevää omaan makuuni. Riutta on omasta mielestäni ihan ok tanssilava, mutta ei kyllä muuten houkuttele minua paikalle millään muulla puitteilla kuin esiintyjillä. Nytkin vain Taikakuun takia. Tuskin tulee toista kertaa mentyä enää tänä kesänä. Vaikka minulla ei ole mitään ongelmia naistenrivin tai hakemisen kanssa ylipäätään niin Riutalla se on jotenkin kovin sekava, ei herranjestas. Siihen mylläkkään ei tee mieli (edes allekirjoittanut!) sukeltaa. Tanssijoita oli sopivasti, ja onneksi suuri naisylivoima oli jäänyt kotiin – 50/60 sanoisinko. Kyllä sitä silti sai naistenhaulla pistää töppöstä toisen eteen jos tanssimaan halusi päästä. Muuten sitten haettiinkin aika nihkeästi, mutta onneksi sitä itsekin voi jotain asioiden eteen tehdä. Tuli tehtyä naisten/miestenhaulla oikein pari kunnon täsmähakua, jotka osuivat kerralla enemmän kuin napakymppiin! Mahtavaa oli myös tanssia niiden kaikkien tuttujen sekä tietysti meidän oman porukan tanssittajien kanssa. Sen verran tuli hipparoitua lavalla, että Taikakuun viimeinen setti meni istuessa (se tunne taas kerran, kun töppöset ei meinaa liikkua..) ja ilmeisesti tähtipölytossuni oli sen verta tulessa, että alkoi tossusta pohjan liimaus pettää uhkaavasti. 

Sunnuntai: Finlanders @ Kolmilammi

 

Kolmilammin retki oli minulta ihan ex-tempore veto, mutta taas kerran jälkiviisaana olen onnesta soikeana, että lähdin matkaan! ”Kolmiksesta” taitaa tulla minun vakipaikkani sunnuntaisin, on se vaan niin ihana kaikin puolin.  Finlanderssia en olekaan kuullut aikoihin livenä ja oli mukavia säveliä. Kun saavuttiin paikalle, oli mukavasti tanssijoita – löytyi nuorta ja vanhaa sopivassa suhteessa ja jäi tilaa pyörähdellä. Meno lähti taas ihan lapasesta jo heti alkumetreiltä lähtien ja sitten mentiin päätyyn asti. Kiitos taas meidän vakitanssittajien sekä niiden muiden upeiden viejien – allekirjoittanut tanssi ja pyöritettiin kyllä niin sykkyrälle ja tainnoksiin, että liekö olisin osannut sieltä kotiin jos olisin ollut kuski. Semmoinen mairea typerä hymy, tiedättehän, nousee väkisinkin kasvoille eilistä miettiessä  :) Sunnuntai oli niin viimesen päälle tanssi-ilta!

Jatkoin ilmeisesti naistenhaulla Riutalta tuttua linjaa ja pari oikein makoisaa viejää osuikin täsmähakuna tälläkin erää haaviin. Oijjoij. Sitten mulle kävi (taas!) ”tilanne” lavalla:   Hain naistenhaulla erästä miestä tanssimaan ja musiikki ei ollut vielä alkanut soimaan…Yleensä luotan näissä asioissa hyvään tuuriini, mutta tuurilla loppui kait luotto kesken – ilmoille kajahti samban/salsan rytmit. Eipä siinä auttanut jäädä tuleen makaamaan vaan laittaa parasta salsa-askellustaan ja lantiota peliin. Ja tosiaan, minä en osaa salsasta kun juuri ja juuri perusaskeleen. Mutta ihan jopa itseni aivan täydelliseksi yllätykseksi salsasin hyvällä sykkeellä enkä edes montaa kertaa seonnut askelissa. Tuon perusteella osaan siis näköjään tanssia salsaa. Ja toinen kerta toden sanoo – ajoin vielä toistamiseen tuohon samaan miinaan ja tuli salsattua toisenkin kerran illan aikana kun kerta vauhtiin päästiin. Tämän tarinan opetus on se, että heittäydy! Huusin sisälläni hiljaisesti apua kun kuulin rytmin, mutta kun minä jo siinä lattialla olin niin laitoin kaiken peliin ja menin mukana. Rohkeasti vaan jos pelkää ettet osaa jotain lajia ja olet jo siinä lattialla – minäkin selvisin tuosta hengissä niin selviät varmasti sinäkin.

Maanantai: PekkaNiskanPojat @ Saukonkallio

 

Kolmas päivä – jaksaa jaksaa! Eilen hippasteltiin Saukonkallion avajaisissa PNP tahtiin. Minusta Saukonkallio on yksi kauneimmista lavoista ainakin tässä lähietäisyydellä yhdessä Kolmilammin kanssa. Kun saavuttiin paikalle, meitä oli vastassa oikein kuhiseva mäkäräisparvi, jotka iskivät nahkaan kiinne armotta – joukkoylivoimalla totta kai. Onneksi sisällä lavalla ei niin paljon niitä kiusankappaleita ollut, mutta ei juuri ulkona voinut olla hetkeäkään etteikö sääret olisi olleet mustana kuppaavista pirulaisista. No minä kyllä viihdyinkin ihan mukavasti siellä parketin puolella. Meitä nuoria oli aika niukahkosti liikenteessä ja selvästi iäkkäämmät tanssit olivat tällä erää. Ei se kuitenkaan menoa tuntunut haittaavan. Ilta alkoi valssahdellen ja sitten siitä aivan hykerryttävänä tango. Tango ei mitenkään ole minun lempitansseja, mutta siinä sylissä rakastuin tangoon taas hetkeksi. Jenkka sen sijaan on yksi lempitansseista ja sitä pääsinkin tanssimaan. Iltaan mahtui myös monta mukavaa fuskua ja buggia ja ihania viejiä. Anteeksi,  jos viljelen tuota ihana -sanaa ihan liikaa. No kun se vaan oli niin ihanaa!

Omasta mielestä pääsin ihan mukavasti tanssimaan vaikka kyllä hakijoiden itseä korkeampi ikä vaikutti varmasti osittain tähän. Naistenhaulla olin kyllä ihan lapanen, että ihan hävettää. Normaalisti olen tomerana menossa, mutta nyt onnistuin ehkä 3 miestä hakemaan. Eipä siinä tanssin jälkeen kerinnyt, kun mies vie takaisin riviin niin ensimmäinen aalto naisia on jo poiminut kaikki tanssitettavat. Itse en saanut ketään miestä kiinne, jonka olisin halunnut ehdottomasti tanssia. Luovutin ensimmäisen puolituntisen jälkeen ja kävin sitten kahvilla sekä korvalaakilla naistenhaun sijaan. Lavakahvila on erittäin edullinen ja runsas – kahvi maksoi euron, pulla kaksi ja kisamakkarakin vain 1,5! Ihanaa kun ei ole rahastamisen meininki vielä löytänyt tälle lavalle ja toivottavasti ei löydäkään.

Hupsistaa..vähän irvistää :D

Kun minä niin innoissani viimeksi niistä minun säihkyvistä uusista tanssitossuista kerroin, niin niillä tuli säihkyttyä lattialla niin paljon, että pohjakin sitten lopulta irtosi liitoksistaan! :D Onneksi hätä ei ole tämän näköinen vaan suutarille mars laittamaan uutta liimaa pohjiin niin on taas kun uudet! Tämä tapahtui vasta puoli tuntia ennen tanssien loppumista joten vahinkoa ei tapahtunut. Mutta eipä sekään hidastanut tahtia, tuli valssattua sukkasilteen illan vikat valssit. Sain jopa kokeilla viemistä valssissa, se oli kivaa :) Mutta voitte vaan kuvitella kuinka hyvät tanssit meillä on ollut näinä kolmena päivänä, kun kengätkään ei enää kestä tätä menoa. 

Kolme päivää, kolme lavaa. Parhaat tanssit Kolmilammilla. Nyt on aika laskeutua tanssitaivaasta maan kamaralle, korjata kengät ja  levätä pari päivää ennen seuraavaa kertaa. Tämä on parasta just nyt, en osaa paremmin kirjoittaa tätä tunnetta, ihan mieletöntä <3 

”Aivan niin kuin oisin ,mennyt biitistä sekaisin. Tänä yönä voisin – loputtomiin tanssii!"