27.2.2016

Aloittelijan kohtelu ja huomiointi lavoilla

Mukavaa sunnuntaita!

Erään Facebook-ryhmän mielestäni hyvän varsin mielenkiintoisen keskustelun innoittamana ajattelin itse pohtia kyseistä aihetta omien kokemuksieni pohjalta. Tämä aihehan osuu ja uppoaa ihan jokaiseen meihin, koska jokainen meistä on joskus ollut aloittelija. Itseeni tämä osuu vielä lähemmin, sillä omat aloittelijakokemukset ovat vielä varsin tuoreena mielessä ja niitä tulee koko ajan lisää. Itse siis luen itseni vielä ihan helposti aloittelija-statuksen alle. Sitä olen kyllä joskus miettinyt, että milloin tuosta uskaltaa ja pitää päästää irti? Vaikka osaankin jo aika monipuolisesti tanssia ja käynkin lavoilla suhteellisen usein niin silti minusta itsestäni usein tuntuu vielä aloittelijalta. Aion siis pitää siitä kiinni vieläkin ainakin toistaiseksi  :)

Miten aloittelijoita kohdellaan lavalla? Itse olen kohdannut kannustavaa, positiivista ja hyvää kohtelua, mutta myös huokailua, silmien pyörittelyä ja nurinpäin olevaa naamaa. Mutta korostan, että 98%:sti juuri tuota ensimmäistä kohtelua eli aloittelijoita kohdellaan mielestäni erittäin hyvin.  Oikeastaan koko kesän mainostin viejille olevani aloittelija, joka ei ole paljon tanssinut. No tottahan se oli. Sain heiltä positiivista palautetta, kannustusta jne. Pääsääntöisesti he ottivat tanssiessaan tasoni huomioon (eivät vieneet vaikeita kuvioita) ja mikä parasta ne miljoonat askelmokat ei oikeasti tuntuneet läheskään niin pahoilta :) Ainakin koin saaneeni usein suurimmaksi osaksi askel- ja seuraamisvirheeni anteeksi – se lämmitti mieltä, poisti jännitystä ja jätti vähän vihkoonkin menneistä tansseista positiivisen fiiliksen.  Koin, että naisena ainakin on helppo olla aloittelija – miehillä on varmaan joku sisäänrakennettu vietti auttaa pulassa olevaa neitoa heh ;) En tiedä olisiko tilanne ollut toinen, jos en olisi tuonut asiaa mitenkään ilmi. Mielestäni asiasta kannattaa kuitenkin mainita tanssiparille, ei siinä ainakaan mitään voi hävitä. Aloittelevan miehen osasta minulla nyt tietenkään ole mitään käsitystä, mutta voisin kuvitella, että ei varmaan ole ehkä niin helppoa kuin meillä naisilla. Ehkä siksi nykyisin miehiä on niin niukasti lavoilla?

Kun vielä ei kaikkea osaa, rytmi hukkuu toisinaan, nämä kaksi vasenta jalkaa tanssii miten sattuu tai aivot on sitä mieltä, että on ”tooosii fiksu” idea hakea tanssimaan omaa tasoa reilusti parempaa tanssijaa niin sen hetkiseltä parilta saatu epäkohtelias palaute satuttaa joka kerta. Paksun nahan kasvatus on käynnissä, mutta se ei vielä ole läheskään niin paksu ettei silti kohdalleen osuessaan pistäisi ikävästi. Kun tanssiparin ilmeestä paistaa kahvioon asti, että ”tätäkin joutuu tässä nyt kävelyttämään, mieluummin olisin vaikka kaljalla” tai sitten joku kuvioviritelmä jota ei pysty seuraamaan ja siitä seuraavat huokailut ja silmien pyörittelyt. Näin mutu-tuntumalla mielestäni yllä kuvattua epäkohteliasta käytöstä kyllä saavat tansseissa osakseen ihan kaikenlaiset vailla vakituista paria olevat tanssijat ikään, kokoon, sukupuoleen ja taitotasoon katsomatta. Itselle on tosiaan muutaman kerran sattunut tälläisiä tapauksia kohdalle ja eihän se kivalta tunnu kun ns. paska osuu tuulettimeen. Kun ollaan suuren ihmismäärän kanssa tekemisissä, niin väistämättä sinne mahtuu sekaan aika monta toinen toistaan erilaista tanssitossun kuluttajaa – valtaosa on asiallista porukkaa ja sitten on muutama suvun musta lammas joukossa. Poikkeus vahvistaa säännön tässäkin asiassa.

Edelleen silti korostan, että ylläkuvatut tilanteet ovat ainakin itselle olleet tosi harvassa. Minua on mielestäni tanssiessa kohdeltu asiallisesti ja ihan samanarvoisesti kuin ketä tahansa muutakin tanssijaa. Näinhän sen pitäisi mennäkin, kohtele muita tanssijoita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Suurin osa on oikein ystävällistä ja kohteliasta porukkaa eikä heitä ole syytä osoittaa sormella muutaman yksilön tähden. Tietysti aloittelijalle niitä mustia lampaita ei soisi montaa heti alkuun ainakaan kohdalle eikä kelleen nyt tietenkään myöhemminkään. Jos vasta-alkaja kokee paljon negatiivisia tilanteita jo heti alussa, uskallan väittää, että hänellä on sata syytä enemmän jättää tulematta kokonaan kuin jatkaa harrastusta. Tämä koskee ihan meitä naisiakin kuin miehiäkin.

Tervetuloa mukaan joukkoon iloiseen – nähdään lavalla! :)

 

22.2.2016

Sunnuntaitanssit @ Kehräämö & Taikakuu



Eilen oltiin porukalla päättämässä yksi helmikuinen viikko Orimattilan Kehräämöllä tietenkin aina niin loistavan Taikakuun tahdittamana. Täytyy näin jälkikäteen todeta, että viikko sai kyllä aivan sanoinkuvaamattoman ihanan päätöksen ihan kaikilta osin! Taikakuu-tanssit ei vaan ikinä petä – ainakaan allekirjoittanutta. Samalla kyllä taas tuli ihmeteltyä, että eivät tanssi-illat tosiaan ole veljiä keskenään. Siinä missä viime kerta oli vähintäänkin pitkäpiimäistä askeltamista varjojen rajamailla niin nyt mopo karkasi jälleen kerran käsistä – ja ihan hyvällä omalla tunnolla :) Koko päivän olen miettinyt, miten saisin tästä postauksesta siirappisen, suorastaan ihan hävyttömän imelän hehkutuksen teille luettavaksi. Tulin vähintäänkin siihen tulokseen, että pitää laajentaa positiivisten adjektiivien sanavarastoa. Kun pelkkä ”ihana” ei vaan enää riitä. Lupaan silti parhaani mukaan vetää tämän nyt ihan överiksi (pahoitteluni näin etukäteen), tosin sekään ei varmaan tee eiliselle illalle oikeutta.

Porukkaa oli yllättävän laiskanpuoleisesti liikenteessä. Harvemmin olen tämän yhtyeen kohdalla näin vähän porukkaa lavalla nähnyt. Liekö tuo viikonpäivä vai taas vallitseva sää syynä.. Mutta ei aina se määrä vaan se laatu, kyllä te tiedätte. Ainakin minun kohdalleni osui vain parasta A-ryhmää ihan jokaiselle kappaleelle! Namskis. Kuuden maissa aloiteltiin hieman ujostellen valssilla ja seuraavan kerran kun ehdin ensimmäisen kerran kaivolle niin kello taisi näyttää kahdeksaa. Namskis. Siitä sitten jatkettiin ihan päätyyn asti! Sai taas kyllä tanssia töppöset kipiäksi ja mikä parasta ihanan musiikin tahtiin. Namskis. Monta lempibiisiä, aijaij! Eilen omat tanssit lähti heti ensiaskeleista lähtien oikeille urille ja kaikennäköistä kiemuraa lattialla tuli veivattua ja oli niin kivaaa!! Iso kiitos tietysti kuuluu tästä myös niille kaikille upeille viejille, koska ilman heitä mulla olisi ollut vain puoliksi niin hauskaa kuin eilen oli! Erityisesti fiilistä nosti jenkka erään nuoren miehen kanssa. En tiedä onko minulla ollut vain huonoa tuuria, mutta en ole koskaan päässyt tanssimaan (=minua ei ole haettu jenkalle) jenkkaa lavalla. Itse pidän siitä ja minusta olisi mukavaa, jos sitä soitettaisiin lavoilla enemmänkin. Meidän jenkat kävi kun nyrkki silmään, ihan parhautta. Namskis.  Cha cha:takin tuli taas tanssittua vaikka ”en tanssi sitä” :D 

Kehräämöllähän on tätä nykyä koko illan käytössä sekahaku. Olin vähän etukäteen ajatellut, että katselen vähän meneekö pelkästään miestenhauksi vai hakevatko naisetkin miehiä tanssimaan. No enhän minä ehtinyt mitään semmoisia tiirailemaan kun olin koko ajan lattialla :D Noh joku toinen kerta sitten. Omat haut taisi mennä aikalailla 50/50 sanoisinko. Sitä paitsi kuka noita laskee – jos sinua ei haeta tanssimaan niin sitten sinä haet ja näin kaikki tanssii, problem solved. Ei tehdä yksinkertaisista asioista turhan vaikeita, eiks nii? :)
Joskus viimeksi teininä olen joltain laulajalta tms. käynyt nimikirjoituksia pokkaamassa. Eilen sisäinen (tällä kertaa ei kirkuva) teinini kuoriutui esiin ja menin pyytämään bändiltä nimmareita – ja tämmöiset sain! Namskis. Sain vielä halejakin kaupan päälle. Namskis. Olin ihan myyty heh! Kuin kirsikkana kakun päällä pääsin vielä Juhan kainaloon, iih! :) Oli kyllä taas niin ihana ilta, että kehrään vielä viikon tämän jälkeenkin. Ajatella, tämäkin kaikki olisi jäänyt kokematta, jos minä silloin viime tammikuussa olisin jättänyt menemättä sille tanssikurssille ja jäänyt kotiin katsomaan telkkaa sohvannurkkaan.  Huh, ihan puistattaa. Onneksi minä lähdin, thank God! Jos tää on tämmöistä ihanuutta jo harrastuksen alkumetreillä niin mitä tanssitaivaita mulla on vielä läpikäymättä - toivottavasti paljon!
 
                                   Kiss Kiss, oi mikä ihana ilta! <3