Terveisiä tanssikursseilta – polkan askeleet ja viejän rooliin hyppääminen

Tätä syksyn ja alkutalven pahinta tanssituskaa on onneksi lievittänyt tanssikurssit joilla on tullut käytyä ennen kaikkea sosialisoitumassa ja rentoutumassa mielekkään harrastuksen parissa. On sieltä sitten mukaan tarttunut uusia taitoja sekä muutama opittu kuviokin. Uskokaa tai älkää, myös maailman yhdeksäs ihme tapahtui kun onnistuin jollain käsittämättömällä tavalla synkronoimaan polkan askeleet vihdoin kohdalleen! Kaksi vuotta olen tuskaillut sen polkan suhteen kun ei se vaan mene jalkoihin asti.. Kaksi vuotta! Jessus, se on ollut niin työn ja tuskan takana.. Viimeisen vuoden verran olen kyllä pystynyt hyppimään polkan perusaskelta yksinäni, mutta parin kanssa en ole pystynyt menemään sitä mitenkään päin. Siksipä onnistuminen parin kanssa juurikaan sekoamatta askeleissa nosti mieltä kummasti. Tiedättehän sen tunteen, kun harjoittelet jotain kuviota/vientiä ja aina ne askeleet sekoaa tai menee väärin, miten se voikaan olla niin rasittavan hirvittävän epämukavan turhauttavaa! Sitten kun tarpeeksi on hakannut päätä seinään ja on jo luovuttanut, tulee se päivä jolloin asiat vaan odottamattomasti loksahtaa kohdalleen ja kaikki sujuu kuin rasvattu – se tunne on muuten aika kiva, eikös niin? :) Eihän se minun polkan pomppiminen kaunista ole millään mittarilla mitattuna, mutta olen kyllä enemmän kuin mielissäni, että olen päässyt edes tähän asti. Tämän "taidon" hinta oli muuten yksi lähtenyt varpaankynsi lisää. Seuraavat kaksi vuotta voikin sitten tahkota sitä paripolkan askelta..

Onneksi perinteiselle polkalle on olemassa vaihtoehto - swingpolkka. Olen käynyt muutamalla swingpolkka-tunnilla tässä alkutalvesta ja itselle se ainakin on 100x helpompi kuin tuo perinteinen tapa. Swingpolkka on polkkamusiikkiin tanssittava rock’n’swing- tanssi jota tanssitaan aika pitkälle paikallaan (samoin kuin esim. fusku) avoimessa otteessa. Tähän voi siis helposti soveltaa esim. fuskun ja jiven kuvioita. Yhden polkkatunnin aikana taatusti hiki virtaa, koska tässä tanssissa tulee pompittua. Toki hyvä jalkatekniikka ei tee tanssista välttämättä kovin raskasta, mutta hyvästä treenistä käy silti! Minusta swingpolkka on kiva sekä vähän ”hassuttelutanssi” – kepeää ja iloista. Polkkaahan ei usein kyllä lavalla kuule, pääsääntöisesti vain kerran illassa miestenhaulla. Valtaosa tanssijoista tanssii edelleen perinteisesti, mutta kyllä lattialla aina muutama swingpolkkaava- pari löytyy. Tästä linkistä voit käydä kurkkaamassa millaista ko. tanssi on. Jos olet jo kokeneempi polkkaaja niin tästä linkistä voit sitten testata kuinka hyvin pysyt rytmissä heh ;)

Sitten uusi taito, minkä oppimiseen olen erityisesti panostanut kaiken kursseilla sosialisoitumisen ohessa, on viejän rooliin hyppääminen. Lajina bugg sekä keväällä on vuorossa sitten fuskun viennin opetteleminen. En halunnut ottaa niitä samaan aikaan, koska tuskin olisin molempia pystynyt omaksumaan näin lyhyessä ajassa. Fusku ja bugg ovat tanssilajeina sellaisia, että niitä voi hyvinkin mennä likkapareissa, koska niitä tanssitaan avoimessa otteessa. Likkapareja näkyi esimerkiksi viime kesänä mielestäni paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tähän suuntaukseen voi olla montaakin eri syytä, mutta miesten vähyys suhteessa naisten määrään lavoilla nyt ainakin on ajanut itseni opettelemaan viemistä kädenalitansseissa. Vaikkeivät fusku ja bugg olekaan lempitanssejani niin silti tykkään niitä tanssia ja ainahan ei pääse joillekin kivoille kappaleille joten jos itse osaa viedä niin voi pyytää kaveria tanssimaan. Molemmat voittaa :) Itse pyrin tarvittaessa tarjoamaan ”taitoani” vain tutuille kavereille, en omasta mielestä ole niin hyvä että kehtaisin vielä ketään tuntematonta tanssittaa.  Ja tietenkin ensisijaisesti tanssisin ja tanssin mielelläni vietävän roolia, mutta kuten todettu aina ei siihen saa mahdollisuutta.

Vaikka osaankin seuraajana tanssia buggia niin kävin silti buggin alkeet sekä alkeisjatkot uudestaan – viemistähän siellä olin opettelemassa ja siitä minulla ei kyllä ollut minkään valtakunnan käsitystä. Ensimmäinen tunti oli kieltämättä tuskan täyttämä. System overloaded - meni kovaa ja korkealta ohi.. Onneksi bugg-musiikin rytmi sekä askellus on minulle entuudestaan tuttua, mutta muuten on yllättävän vaikeaa tanssia ne askeleet silti peilikuvina. Niin ja sitten minun pitäisi vielä tarkkailla ympäristöä törmäilyjen varalta, ehkäpä tulkita musiikkia niin ja tietysti päättää seuraavat kuviot (muistaa mitä osaan!) ja vieläpä viedä ne! :D Helppoa kuin heinän teko? No ei nyt ehkä kuitenkaan.. Te miehet olette oikeasti aika taikureita kun hanskaatte kaiken tän koko illan! Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kaikki kuviot vain yhtäkkiä katosivat päästäni.  Tämä viejän roolissa tanssiminen ja opettelu on tosiaankin avartanut omaa pientä tanssimaailmaan myös miesten näkökulmasta. Norsun kokoinen peukalo täältä jokaiselle viejälle, tämä vienti ei todellakaan ole niin helppo rasti mitä me naiset saatamme olettaa sen olevan. Alkukankeuden jälkeen olen kuitenkin omaksunut omaksi ihmetyksekseni viejän roolin yllättävän kivuttomasti ja suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Itse odotin pidempää prosessia, mutta tanssitaustani ko. lajissa on varmasti helpottanut oppimista kuin jos olisin aloittanut ilman minkäänlaista pohjaa. Ei omat viennit läheskään aina nappiin mene ja tarkoituskaan ei ole olla paras tässä, mutta noin pääsääntöisesti viejän roolissa tanssiminen ja vienti sujuu omasta mielestä jo ihan mukiinmenevästi. Eli syksyllä on siis jollain tasolla sisäistetty perinteisen polkan askellusta sekä opittu viemään buggia. Jorma Uotinen sanoisi tähän varmaan, että ”ei huono!”