Vihdoinkin! Edellisistä
Taikakuu-tansseista oli käytännössä jo ikuisuus – 64 päivää! Ihan vähän vaan
myönnän jotta oli ikävä!Edellisen kerran siis lempiyhtyeeni keikalla 3.9 joten tuli odotettua koko
viikko kieli pitkällä lauantai-iltaa. Nykyään tämä eläminen on myös enemmän
tanssien odottamista, koska sitä herkkua on liian harvoin tarjolla verrattuna
menneen kesän hyppelyihin. Lisäksi aivan liian vähän näkee myös meidän crew:n
tyyppejä ja ei ole oikeastaan koko köörin voimin onnistuttu eksymään millekään
lavalle yhtä aikaa piiiiitkään aikaan. Tätäkin alkaa olla jo ikävä. Hitsi, tämä
syksy/talvi on kyllä niin tylsää aikaa!
Edellisen kerran Satulinnassa olen muistaakseni käynyt
joskus tammi-helmikuussa ja sen jälkeen
paikka on kokenut pienoisen kasvojenkohotuksen. Ilmeisesti se on toteutettu
tämän syksyn aikana. Paikkaan on nimensä mukaisesti pyritty saamaan satumainen
tunnelma: ritari pönötti tuttuun tapaansa ottamassa vieraat vastaan, kärmes
luikerteli katon rajassa, hakutauluissa komeilivat ritarit ja prinsessat,
seinillä puumaisia kiemuroita ja juomapiste muistutti pientä vehreää lähdettä.
Omasta mielestäni parempi ja viihtyisämpi entiseen verrattuna. Lauantaina heti
narikan vieressä oli kyllä itselle aika paha rysä ohitettavaksi nimittäin
mekkomyyjä! Aijaij kun oli toinen toisistaan kivemman näköistä hamosta ja
mekkoa. Pitihän niitä vähän hypistellä, mutta onneksi luottokortti jäi kotiin..
Oltiin paikalla heti tanssien
alusta. Alussa oli hiljaista, viimeistään silloin kun Taikakuu aloitti, oli
lattialla jo enemmän porukkaa. Mitään suurta ruuhkaa ei onneksi ollut koko
illan aikana. Suurin naisenemmistö lienee ollut Kyöstin perässä Pesäkalliolla,
mutta kyllä Satulinnaankin oli naisia riittänyt sen kolmen rivin verran.
Lauantaina kiinnitin huomiota siihen kuinka pimeä paikka naistenrivi onkaan. Mitenköhän ihmeessä viejät sieltä näkee hakea
yhtään ketään muita kuin eturiviläisiä? Satulinna ei ole tanssipaikkana itselle
jostain syystä kyllä se kaikkein mieluisin tai edes kolmanneksi paras
vaihtoehto, mutta pääsin kyllä tanssimaan omasta mielestä yllättävänkin hyvin,
vaikken edes eturivissä kertaakaan ollut. Edellisessä kirjoituksessani kun
kirjoitin tuosta ”tanssipiiristä” tai vakihakijoista niin lauantaina heitä ei
ollut paikalla kun ehkä 2. Siihen nähden siis olisi voinut olla paljo paljon
huonompikin ilta. Olen iloinen, että lähes kaikki hakijat olivat minulle uusia
tuttavuuksia ja itsekin tuli haettua 1 kerran tuttua ja loput ihan vieraita. Ei
siis jäänyt mitään traumoja niistä Pesiksen yllättävistä pakeistakaan – eteenpäin
sano mummo lumessa.
Pitkästä tauosta huolimatta
mitään suuria odotuksia illalle en ollut mieleeni maalaillutkaan. Oli vain kiva
päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan hyvää musiikkia. Toinen orkka Maija Tenkanen
& Kulkukoirat ei kyllä itseäni vakuuttanut ja heidän settinsä istuinkin mieluummin
baarin puolella. Ilta oli kaikkinensa perus liitelyä parketilla (tällä kertaa
ilman mitään tilanteita), tanssittajat olivat vähintäänkin taitavan hyviä ja
seurakin oli mukavaa, niin mikäs siinä taas viettää yksi lauantai-ilta hyvän
harrastuksen parissa. Seuraava Taikakuu-iltaa onneksi tarvitsee odottaa vain perjantaihin asti!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti