17.9.2016

Kesä, minulla on ikävä sinua jo nyt!


Sanotaan että menneitä on turha muistella, mutta unohdetaan se nyt hetkeksi ja sukelletaan vielä kerran kesään 2016. Kun mietin mennyttä kesää ja sen itselle tarjoamia aivan huikaisevia elämyksiä tämän harrastuksen parissa niin olihan se nyt sanalla sanoen aivan mahtavaa! Päivääkään en vaihtaisi pois, edes niitä vähän huonompia. Miten monta naurua olisikaan jäänyt nauramatta, tanssia tanssimatta, ainakin pari ihan timanttista tanssireissua tekemättä ja Suomen suven taikaa kokematta. 

Vuosi sitten ensimmäisestä lavakesästä jäi itselle mieleen paljon uutta ja ihmeellistä silloin vielä niin kovin uudesta maailmasta. Tänä kesänä tunsin jo olevani kuin ”kala vedessä”. Ensimmäisen kesän kävin käytännössä yksin aina lavoilla, mutta tänä kesänä olen saanut (tai oikeastaan me kaikki) ympärilleni huipputyyppejä joiden kanssa on aina ilo lähteä tanssireissulle. Kertaakaan ei tarvinnut yksin mennä mihinkään. Tottakai edellisen kesän ja talven jäljiltä oli jo muodostunut muitakin tanssi/lavatuttuja, joten aina siellä joku enemmän tai vähemmän tuttu naama oli.  Suunnitelmat olivat jo tehty hyvissä ajoin kevättä valmiiksi: tavoitteena oli käydä tanssimassa niin usein kuin mahdollista, vierailla itselle ennen kokemattomilla lavoilla ja päästä tietenkin tanssimaan enemmän kuin ensimmäisenä kesänä. Tämä kaikki toteutui enemmän kuin olisin voinut ikinä toivoa ja kuvitellakaan.   

Kesän ehdottomiksi kohokohdiksi nostaisin ainakin heinäkuisen tanssiporukkamme mökkireissun Vesilahdelle ja tanssit läheisellä Hämys-lavalla. Tämä oli yksinoikeudella kesän ykkösreissu!  Toinen ikimuistettava kokemus oli se ”kolme iltaa – kolme lavaa” – maraton, jossa kengänpohjatkin lopulta irtosivat liitoksistaan. Pitkä, mutta antoisa reissu kauniille Särkän lavalle Punkalaitumelle myös nousee mieleen kesää muistellessa. Lisäksi tietysti ne kaikki ihanaakin ihanammat Taikakuu-illat ja Kolmilammin sunnuntai-tanssit. Voi apua <3 :,) Kyllä näitä ihania reissuja muistellessa tulee niin onnellinen olo ja nyt ehkä myös tosi haikeakin, koska sitä joutuu kärvistelemään sen 8 kuukautta ennen seuraavaa kesää..Kiitos kaikille ihanasta kesästä, teitte siitä ikimuistoisen! Suomen kesä on ihmisen parasta aikaa!

Syksy on siis tullut ja tanssit ovat valitettavasti vähentyneet vieroitusoireita aiheuttavalle tasolle. Syksykauden tanssit lähilavoilla näyttävät suorastaan pelottavan kehnolle tarjonnaltaan ainakin minun makuuni. Blogin kirjoittaminen ei ole loppumassa mihinkään, mutta ainakin päivityksiä ei tule enää sarjatulen tapaan niin kuin elokuussa (9). Kesän useista tanssireissuista johtuen viimeaikaiset raapustukseni ovat olleet pääosin tanssiraporttipainotteisia, mutta näin syksyllä yritän ujuttaa sekaan muutakin esim. kurssikuulumisia. Kannattaa siis aina välillä käydä kurkkailemassa :)

Mennyt kesä oli kuin hyvä vuoristorata-ajelu: oli nousuja ja laskuja, mahanpohjasta kipristi. Teki mieli kiljua ilosta ja kauhusta, nostaa kädet ilmaan. Mutta kuten kaikki kiva, se oli ohitse ihan liian nopeasti! Voitaisiko mennä vielä yksi kierros?

Kesätiivistelmä:

- Tanssikerrat 23
- Tanssitut lavat 11, joista 6 itselle uusia
- Suosituimmat lavat Kolmilammi (5) ja Jenkkapirtti (5)
- 21 eri yhtyettä
- Suosituimmat tanssittajat yksinoikeudella Taikakuu (8), LäpiValaisu (4) ja Finlanders (4)
- Paras tanssireissu - THE mökkiviikonloppu & Hämyslava, Tottijärvi, Nokia
- Paras viikonpäivä tansseille - sunnuntai
- Paras kesälava - Kolmilammi
- Syödyt kisamakkarat 19 kpl 
- Paras kisamarkkara - Särkkä ja Hämys 
- Yliajetut eläimet - 0
- Yhdet puhki tanssitut kengät (pohja irtosi) 
- Pahin pettymys - Kolmilammin juhannustanssit
- Paras uusi bändi - NeljänSuora 
- Ampiaisenpistot - 0
- Hyttys- ja mäkäräisten puremat - liikaa
- Saadut pakit - 0
- Annetut pakit - 1
- Yllättävin sattuma tienpäällä - peräänajo (ehdittiin vielä hyvin tansseihin!)
- Parhaat kahviotuotteet - Kolmilammi ja Saukonkallio
- Pisin tanssiputki - 3 päivää
- Ajetut kilometrit (edestakas) -  n. 2900 km
- Paras juoma - vesi/vichy




4.9.2016

Kesän päätöstanssit : Hurma, Taikakuu & Kaiho @ Kapakanmäki


Elokuu on vaihtunut syyskuuksi ja kai se on viimein pakko myöntää itselleen kesän lämmittävän enää vain lukuisten mukavien muistojen kautta. Tätä syyskuun ensimmäistä viikonloppua olen pitänyt itselleni oman henkilökohtaisen lavakesän päättäjäisviikonloppuna. Eipä tästä enää tarvitse mennä kuin viikko pari eteenpäin kun muutenkin kesälavojen ovet laitetaan lopullisesti säppiin ennen ensi kesää. Miten tämä kesä menikään taas kuin hujauksessa?!

Perjantaina suunnattiin täydellä autolastillisella Kapankanmäelle Tuulokseen tanssahtelemaan aina niin ihanan Taikakuun tahtiin. Lauteilla myös massaHurmaaja sekä itselleni ainakin ihan 'nevörhööd'- osastoa ollut Kaiho-yhtye. Tanssit alkoivat suht aikaisin, jo klo 1900. Tähdättiin kuitenkin vasta Taikakuun ensimmäiseen settiin paikalle. Väkeä oli silloin vielä yllättävän maltillisesti liikkeellä, mutta viimeistään Hurman aloittaessa ensimmäisen settinsä oli naistenrivissä tunkua. Ei niitä naisia nyt ollut ihan järkyttävää määrää, mutta ihan kiitettävästi kuitenkin. Tanssittua tuli suht normaali määrä. Onneksi meillä oli matkassa meidän aina niin hyvät vakitanssittajat, joten ei tarvinnut koko ajan taistella olemassaolostaan naistenrivissä :) Pääsin kyllä mielestäni ihan mukavasti tanssimaan muidenkin kanssa, mutta jo ensimmäisen naisten puolituntisen jälkeen alkoi jalka kyllä ensimmäisen kerran vähän painaa.. Yleensä tanssit työviikon päätteeksi melkein suoraan töistä ovat aina vähän riskibisnes, niin myös perjantaina.
 
Naistenhaulla kävin tietenkin muodon vuoksi hakemassa pari kertaa. Yhden haun olisin kyllä voinut jättää välistä, jos olisin tiennyt, että 'shit is about to hit the fan'.. :D Lyhykäisyydessään tilanne meni siis seuraavasti: naistenhaulla hain erästä miestä tanssimaan, jonka olin nähnyt illan aikana tanssivan ihan hyvin kaikkia lajeja. Ei kuitenkaan näyttänyt miltään 'pro':lta vaan ihan tavikselta. Menin miehen luo ja jo hänen katseestaan minut näkiessään pystyi astimaan ettei todellakaan ollut toivottu haku. No ei kuitenkaan ollut sitten pokkaa antaa rukkasia ja tanssimaanhan siitä lähdettiin. Kyseessä oli valssi. Kirjaimellisesti sitten hiihdettiin ilottomasti ja tylsästi ne kaksi kappaletta lävitse. Mies siis pyrki kaikin keinoin tekemään niistä kahdesta kappaleesta viennillään mahdollisimman kurjaa ja tylsää minulle. No siinä kyllä onnistui, pisteet siitä. Ja kyllä, olin illan aikana nähnyt hänen osaavan tanssia valssia - yhtäkään toista daamia ei vienyt valssia noin huonosti kuin minua. Ensimmäisen kappaleen jälkeen olin erittäin lähellä sanoa hänelle, että jätetään tuo toinen kappale suosiolla välistä. Oli muuten tuskaisen pitkät valssit. Aina kiitän viejää silmii kantsoen tanssista ja 99% vielä hymyilenkin perään, mutta tämän sankarin kohdalla tein poikkeuksen. Lähdin vain kävelemään kappaleen loputtua pois hänen luotaan...

Kurjaahan se on kun paska osuu omaan tuulettimeen, mutta tälläistä siellä lavoilla elämä välillä on. Itselle ei olekaan pitkään pitkään aikaan käynyt tälläistä tilannetta. Tai ainakaan sitä ei todellakaan ole näytetty näin selkeästi. Tottakai toisen kurja käytös itseä kohtaan harmittaa, mutta enpä minä tästä jaksa olla moksiskaan. Tiedänpä sitten jatkossa olla hakematta tälläistä 'helmeä' :) Jos kerta tuollainen asenne on kanssatanssijoita kohtaa niin ilomielin tanssittakoon muita naisia. Olisin 100x mielummin halunnut häneltä ne pakit kuin ne kaksi valssia. Ei itsellenikään ne kaikki haut ole mieluisia, mutta en ainakaan itse koe sen olevan minulta mitenkään pois jos olen ystävällinen ja tanssin parhaani mukaan ne kaksi tanssia ei-niin-kivakin hakijan kanssa. Koska lavatansseissa on myöskin miesten markkinat niin välillä harmittaa se, että miehillä on varaa käyttäytyä esim. juuri näin kurjalla tavalla naisia (tai ylipäätään toisia ihmisiä kohtaan) ja silti niillä on 10 daamia jonossa tanssimaan..Joillakin se neste vaan herahtaa helttaan, harmi vaan ettei sitä aina näe päällepäin.

Tästä episodista huolimatta tanssien parasta antia tarjoilivat Taikakuu ja meidän aina niin hyvät vakitanssittajat. Hurman ja Kaihon seteistä ei varmaan montaa biisiä tullut tanssittua. Ei vain käy minun jalan alle. Kotiin oli mukava ajella revontulien loisteessa. Nyt on tunne, että tässäkö tämä kesä nyt oli?