"No siihen tuli sit pari muuttujaa."
Tarkoitus oli kärvistellä kotona koko viikonloppu, koska tanssilippuun ei ollut harmittavasti laittaa likoon yhtään ylimääräisiä euroa ennen palkkapäivää. Sitten roolia otti tosiaan ne kuuluisat "pari muuttujaa" ja siitä ilta syöksähti nousukiitoon ja lopulta lentokorkeus oli jossain kaukana pilvien yläpuolella!
Kun minä niitä leimoja tanssipassiin olen ahkerasti keräillyt ja yhdessä kirjoituksessa tuskailin niiden jäävän aina harmittavasti yhtä tai kahta leimaa vaille vapaalippua, mutta ei eilen! Yllätys oli ennemmän kuin iloinen huomatessani, että Jenkkapirtin passi käy myös Riutalla. En ollut tätä aikaisemmin tajunnutkaan. Lisäksi olin saanut kaverilta vajaan kortin jolla sain täydentää omat puuttuvat leimani. Kun kyytikin paikan päälle järjestyi niin loppu onkin taas historiaa jota kirjoitetaan julki tähän kirjoitukseen. Koko eilisen päivän minua oli jostain kumman syystä vaivannut suht melankolinen fiilis, eikä minulla totta puhuen ollut sitä tanssifiilistä millä yleensä suunniteltuja tanssi-iltoja odottelen. Ilmaislippu ja aina niin ihana Taikakuu ja sekä LäpiValaisu ei voisi siis mitenkään päin olla huonompi vaihtoehto kuin sohvan nurkassa synkistely. Kun Riutta ei muutenkaan ole minun suosiossani kovin korkealla tanssipaikkana niin ihan vilpittömästi ajattelin mennä vain enimmäkseen kuuntelemaan ja fiilistelemään ihan parasta musiikkia.
"Why feel moody when you can shake booty"
No sitten siihenkin asiaan tuli ne pari muuttujaa..Sain nimittäin fiilistellä lähes koko illan siellä tanssilattialla. Jo alusta asti niitä hakuja alkoi vain jostain tipahdella kohdalle yksi sieltä toinen täältä ja kolmas tuolta. Ennestään tuntemattomia viejiä taisi olla 5 illan aikana. Vau, aika saldo :) Ja tietysti ne kaikki uudet ja tutummat viejätkin tarjoilivat sellaista naminaminaminamia, oi että! Erityisesti mieleen jäi monet mahtavat buggit sekä fuskut. Äkkiä ensimmäinen tunti olikin jo mennyt ja oli taas naistenhaun aika. Kun nyt kerta lippua tanssin hurmioon suorastaan heiluteltiin nenän edessä (ja olenhan kovin altis tanssin kaltaisille houkutuksille muutenkin ;)) niin ajattelin katsoa illan kortin loppuun asti. Naistenhaun ensimmäisen puolituntisen sekä myöhemmän tunnin aikana sain haettua juuri ne kaikki viejät ketä halusinkin ja väliin jäivät vain lattarimusiikit. Kun saavuttiin paikalle tanssien alkamisaikoihin niin tanssijoita oli paikalla ehkä vain joku n. 60 henkeä nopeasti laskien. Onneksi tuli sittenmmin muutama muu lisää, mutta noin yleisesti ottaen oli vähän porukkaa. Kaikki naiset olivat ilmeisesti menneet Kyöstin perässä Jenkkapirtille sillä naistenrivi on hämmästyttävän harvalukuinen sekä pysyi yllättävän siisitisti "hanskassa" joihinkin muihin kertoihin verrattuna. Ehkäpä myös naisten vähyys oli yksi syy siihen miksi allekirjoittanut sai tanssia itsensä tainnoksiin. Erittäin hyvä näin :) Omaan makuun oli juuri sopivasti tanssijoita liikkeellä, törmäilyjä ei ollut lainkaan ja ei tarvinnut neliön kokoisella alalla tanssia kädenalitansseja.
Maailmassa on tosiaan monta ihmeellistä asiaa: silloin kun et välittäisi tanssia niin silloin tanssitaivas suorastaan tarjoillaan sinulle hopealautasella suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen. Jos taas idotat innolla iltaa niin tanssit luikkii lavanseiniä pitkin karkuun. Ex tempore -reissut kannatta aina. Siitä eilinen ilta oli taas ihana muistutus. Melankolinen fiilis tanssittiin suohon ja lavalta lähdettäessä oli naamalla sellainen hangonkeksimäinen myhäilevä hymy ja askel kevyt. Elämän on parempaa kun vähän tanssii :) Kiitos aina niin ihana Taikakuu ja hyvä LäpiValaisu, matkaseura sekä tietysti ne kaikki hyvät ja ihanat viejät.
Ps. Note to myself: älä koskaan jätä enää rakkolaastaria kotiin! Joka kerta olen uskollisesti kantanut rakkolaastaria tanssikassissani, mutta en eilen. Ja eikös se rakko ala kutittelemaan kantapässä prkl! Douh! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti