Neljän viikon pitkästyttävä tanssitauko
on viimeinkin lusittu ja eilen aukesivat portit allekirjoittaneelle
lopullisesti kesälaitumille. Lauantaina lenkillä ollessani koin kauhunhetkiä ja
koko tanssikesä vilisi suorastaan silmieni edessä kun satutin nilkkani. En
tiedä kumpi oli tuskaisempaa, jäätävä kipu nilkassa sinä hetkenä vai pelko
kauhuskenaariosta koko tanssikesän menemisestä sivu suun. Onneksi ei mennyt
tällä kertaa pahemmin. Nilkka tukevassa teipissä mentiin tanssit läpi – onneksi
tällä tarinalla oli suht onnellinen loppu :)
Auto täynnä innokkaita matkalaisia lähdimme
katsastamaan Kolmilammin lavan illan tarjontaa.
Vaihtoehtoina oli myös itselle
vielä toistaiseksi tuntematon Tirvan lava (massa)Hurmaajineen, mutta näin jälkikäteen
sanottuna ei kyllä oltaisi paremmin voitu valita tanssipaikkaa eiliselle. Ennen
tansseja oli Antti Törmäsen fusku-kurssi, jolle sai osallistua pääsylipun
hinnalla. Saapuessamme sisällä olikin jo ihan kivasti porukkaa fuskaamassa. Ennen
bändin aloittamista piti tietysti käydä testaamassa paikan houkutteleva kahvi-
ja kakkutarjonta – ja hyvää oli! Suurimmat houkutukset tarjosi kuitenkin paikan
tanssilattia. Viime kesänä kävin kerran Kolmilammilla tanssimassa ja mieleeni
jäi se, ettei juurikaan päässyt tanssimaan. Tosin viime kesänä menin minä minne
tahansa tanssimaan niin aina oli sama fiilis – ja olinhan minä silloin vielä
niin kokematon tanssijanalku muutenkin. Olen jotenkin nyt oppinut ja
sisäistänyt sen, että suhtaudun tansseihin ilman mitään ennakko-odotuksia ja
annan illalle mahdollisuuden yllättää minut, harvemmin joutuu enää pettymään.
Aina kun astuin riviin niin siitä
tuli sitten melkein poikkeuksetta lähtö parketille. Olin ihan äimänä
ensimmäisen tunnin jälkeen kuinka mukavasti niitä hakuja oikein tipahteli
kohdalle ja ihan ennestään tuntemattomilta hakijoilta! Tanssijoita oli mukavasti
ja jäi hyvin tilaa vielä tanssiakin. Naisia oli tietysti hieman enemmän, mutta
mielestäni ihan kohtuullinen mies-nais-suhde oli edustettuina. Naistentunnilla
sain haettua lähes kaikki ne miehet, jotka minuakin tanssittivat alkuillasta
sekä tietysti 3 ihan uutta kasvoa. Enpä ole hetkeen jaksanut olla näin tomerana
naistentunnilla, olipas se kyllä piristävää :)
Viejät olivat ihan jokainen kyllä mahtavia ja tarjosivat hykerryttäviä tanssielämyksiä-
ja sylejä, ja tämä tytsy sai kyllä taas tanssia itsensä ihan tainnoksiin.
Myrskytuuli tarjoili mukavat sävelet jalkojen alle. Ainoa miinus oli, että
väliaikamusiikki soi kyllä niin hissukseen, että toiselle puolelle lavaa sitä
ei välillä kuullut ollenkaan.
Kun antaa mahdollisuuden niin ei
voi yllättyä kuin positiivisesti, enemmänkin. Varmasti jotkut muutkin
samaisella alueella olleet yllättyivät vallan positiivisesti – nimittäin hyttyset.
Ulkona ei ihan kauan viitsinyt vilvoitella semmoisen lauman kupattavana. No
kuppasivathan ne kyllä sisälläkin ja tanssiessa. Tanssinautintoa ehkä hieman
latistaa kun jalkaa kutittaa niin maan pirusti etkä pääse raapimaan seuraavaan
kahteen minuuttiin argh :D Matkaan lähdettäessä taivas oli pilvessä, mutta
illan edetessä pilvet kaikkosivat, tyyni, kaunis ja aurinkoinen kesäilta teki
illasta vielä täydellisemmän. Kolmilammi miljöönä on kyllä ihanan intiimi ja romanttinen
lava suomalaisen luonnon keskellä. Täällä kannattaa käydä! Kotiinpäin ajellessa
yötön yö, apilapellot, tien reunassa leijaileva usva, ihana tanssi-ilta, hiljaisuus,
rauha = onnellisuus.
Yksi sana – Suomen kesä. Eipä ole sen voittanutta <3
Jos uimaan haluat mennä nyt.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti