Eilen
oltiin porukalla päättämässä yksi helmikuinen viikko Orimattilan Kehräämöllä
tietenkin aina niin loistavan Taikakuun tahdittamana. Täytyy näin jälkikäteen
todeta, että viikko sai kyllä aivan sanoinkuvaamattoman ihanan päätöksen ihan
kaikilta osin! Taikakuu-tanssit ei vaan ikinä
petä – ainakaan allekirjoittanutta. Samalla kyllä taas tuli ihmeteltyä, että
eivät tanssi-illat tosiaan ole veljiä keskenään. Siinä missä viime kerta oli
vähintäänkin pitkäpiimäistä askeltamista varjojen rajamailla niin nyt mopo
karkasi jälleen kerran käsistä – ja ihan hyvällä omalla tunnolla :) Koko päivän olen miettinyt, miten saisin tästä
postauksesta siirappisen, suorastaan ihan hävyttömän imelän hehkutuksen teille
luettavaksi. Tulin vähintäänkin siihen tulokseen, että pitää laajentaa
positiivisten adjektiivien sanavarastoa. Kun pelkkä ”ihana” ei vaan enää riitä.
Lupaan silti parhaani mukaan vetää tämän nyt ihan överiksi (pahoitteluni näin
etukäteen), tosin sekään ei varmaan tee eiliselle illalle oikeutta.
Porukkaa
oli yllättävän laiskanpuoleisesti liikenteessä. Harvemmin olen tämän yhtyeen
kohdalla näin vähän porukkaa lavalla nähnyt. Liekö tuo viikonpäivä vai taas
vallitseva sää syynä.. Mutta ei aina se määrä vaan se laatu, kyllä te tiedätte. Ainakin minun kohdalleni osui vain
parasta A-ryhmää ihan jokaiselle kappaleelle! Namskis. Kuuden maissa
aloiteltiin hieman ujostellen valssilla ja seuraavan kerran kun ehdin
ensimmäisen kerran kaivolle niin kello taisi näyttää kahdeksaa. Namskis. Siitä
sitten jatkettiin ihan päätyyn asti! Sai taas kyllä tanssia töppöset kipiäksi ja mikä
parasta ihanan musiikin tahtiin. Namskis. Monta lempibiisiä, aijaij! Eilen omat
tanssit lähti heti ensiaskeleista lähtien oikeille urille ja kaikennäköistä
kiemuraa lattialla tuli veivattua ja oli niin kivaaa!! Iso kiitos tietysti
kuuluu tästä myös niille kaikille upeille viejille, koska ilman heitä mulla
olisi ollut vain puoliksi niin hauskaa kuin eilen oli! Erityisesti fiilistä
nosti jenkka erään nuoren miehen kanssa. En tiedä onko minulla ollut vain huonoa
tuuria, mutta en ole koskaan päässyt tanssimaan (=minua ei ole haettu jenkalle) jenkkaa lavalla. Itse pidän siitä ja minusta olisi mukavaa, jos sitä
soitettaisiin lavoilla enemmänkin. Meidän jenkat kävi kun nyrkki silmään, ihan
parhautta. Namskis. Cha cha:takin tuli
taas tanssittua vaikka ”en tanssi sitä” :D
Kehräämöllähän
on tätä nykyä koko illan käytössä sekahaku. Olin vähän etukäteen ajatellut,
että katselen vähän meneekö pelkästään miestenhauksi vai hakevatko naisetkin
miehiä tanssimaan. No enhän minä ehtinyt mitään semmoisia tiirailemaan kun olin
koko ajan lattialla :D Noh joku toinen kerta sitten. Omat haut taisi mennä
aikalailla 50/50 sanoisinko. Sitä paitsi kuka noita laskee – jos sinua ei haeta
tanssimaan niin sitten sinä haet ja näin kaikki tanssii, problem solved. Ei
tehdä yksinkertaisista asioista turhan vaikeita, eiks nii? :)
Joskus viimeksi teininä olen joltain
laulajalta tms. käynyt nimikirjoituksia pokkaamassa. Eilen sisäinen (tällä kertaa ei kirkuva) teinini kuoriutui esiin ja menin pyytämään bändiltä nimmareita – ja tämmöiset
sain! Namskis. Sain vielä halejakin kaupan päälle. Namskis. Olin ihan myyty heh! Kuin kirsikkana kakun päällä pääsin vielä Juhan kainaloon, iih! :)
Oli kyllä taas niin ihana ilta, että kehrään vielä viikon tämän jälkeenkin.
Ajatella, tämäkin kaikki olisi jäänyt kokematta, jos minä silloin viime
tammikuussa olisin jättänyt menemättä sille tanssikurssille ja jäänyt kotiin
katsomaan telkkaa sohvannurkkaan. Huh,
ihan puistattaa. Onneksi minä lähdin, thank God! Jos tää on tämmöistä ihanuutta jo harrastuksen alkumetreillä niin mitä tanssitaivaita mulla on vielä läpikäymättä - toivottavasti paljon!
Kiss Kiss, oi mikä ihana ilta!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti