24.1.2016

Taikakuu, Henkka&Kulkurit @Pesäkallio

Vaikka minulla on oikeus miun ommii tunteisiin niin mie kyllä romahan, kun mie ajattelenkii eilistä iltaa ja tansseja!

Varoitus: luvassa kevyet sokeriöverit eilisestä illasta, varaudu hallitsemattomaan hehkutukseen. Eilen olin siis piiiitkästä aikaa lavalla tanssimassa. Viimeksi olin käynyt joskus joulukuun puolessa välissä joten olikin jo korkea aika taas mennä. Pesäkalliolla esiintyi lempibändini Taikakuu ja sitten minulle uusi tuttavuus Henkka&Kulkurit. En tiedä, mistä olin saanut semmoisen käsityksen, että tuo jälkimmäinen olisi jotain keski-ikäisiä miehiä, mutta hehän olivatkin salskeita nuoria miehiä – jotka soittivat mielestäni kivaa musiikkia. Siispä minut näkee vastaisuudessakin heidän keikoillaan mahdollisuuksien mukaan. Tanssikansaa artistit olivat houkutelleet ihan sopivasti parketille ja lattialla oli mielestäni koko illan mukavasti tilaa tanssia. Myös nais- mies-suhde oli aika kohdallaan. Jossain vaiheessa oli tietty hieman enemmän naisia. Sen, mitä minä ehdin kiinnittää huomiota, niin jatkuvasti siellä rappusilla ei kuitenkaan seisonut kolmea pirkkoriviä niin kuin jossain tansseissa. Myös tanssijoiden ikä jakautui mielestäni mukavasti, oli nuorta ja vanhempaa juuri sopivassa suhteessa. Ainekset mahtavalle illalle oli siis katettu, tarvitsi enää vain vääntää levy kutoselle!

Oltiin yhden autolastillisen voimin liikenteessä ja saavuttiinkin hyvissä ajoin paikalle. Talvivaatekerroksen alta kuoriutuessa kun menee aina hetki jos toinenkin. Fiilis illasta oli jo valmistautuessanikin aika korkealla ja odotin luottavaisin mielin iltaa. Ilta alkoi varovasti valssilla lämmitellen jota seurasi hieman vielä alkukankeuden jäykistämä tango-liikehdintä ja viimeistään koneet lämpeni makoisan bugg-parin jälkeen. Ja kun kone oli käytetty kuumaksi niin sitten…ei muuta kuin pitkä päätyyn ja perään! Itseltä lähti minittäin meno ainakin ihan täysin lapasesta, pahasti laukalle, lotossa pamahti  7 oikein, osuin jackpottiin, mopo keuli holtittomasti ja lopulta karkasi ihan kokonaan (vieläkään ei ole mopoa näkynyt..)!  Tanssin päätyyn asti, jätin lattialle ihan kaiken itsestäni. Voi luoja sentään mikä ilta, huhhuh. Minulla ei riitä yksinkertaisesti sanavarasto tai adjektiivit kuvailemaan eilistä – olin taivaassa, olen vieläkin. 2000-0030 asti tuli käytännössä tanssittua kokoa ajan, paitsi lattarit ja muutama muu pari. Sain mukavasti hakuja (myös vierailta) vaikka en nyt kovin usein ole käynytkään viimeaikoina tanssimassa ja tietysti myös itse haeskelin tuttuja ja ennestään tuntemattomia kasvoja. Oli  kyllä niin makoisia viejiä ja kappalepareja, että ah!  J. Karjalaista lainatakseni ”oi mikä ihana ilta” <3 

Koska minä olen valitettavasti semmoinen ihminen joka tekee  usein ensin ja miettii mahdollisia seurauksia vasta jälkikäteen niinpä aiheutin eilen itse itselleni (taas) pienen tilanteen :D Taisi olla miestenhaku, mutta minua ei haettu tanssimaan. Mieli teki kuitenkin kovasti kun tuli hyvää musiikkia ja meninkin seinustalta pahaa-aavistamattomana hakemaan erästä herraa jonka kanssa olen muistaakseni kerran tanssinut fuskua tms.  Silloin soinut musiikki meni mielestäni fuskuna, mutta viejä oli sitä mieltä, että cha cha. Shiiiit – ajattelin! :D En siis tanssi lattareita lavalla, koska koen etten osaa niitä ja kevään tavoite on ottaa cha cha haltuun kesää varten. No siinä minä kuitenkin nyt pokkana vedin cha cha:ta – ja itseäni kehuakseni aika hyvin vedinkin kaikesta huolimatta! Mulle siis aina sattuu ja tapahtuu, mutta loppupelissä tuo oli kuitenkin ihan kiva juttu ja mä selvisin siitä elävänä. Ehkä on joskus parempi tosiaan, että tekee ensin ja miettii vasta sitten hehe..

En muista milloin viimeksi jalat ovat olleet näin kipeät tanssi-illan jälkeen. Teki mieli kontata autolle. Buranakin piti ottaa ennen nukkumaanmenoa, että saa säryiltä unta. Mutta nämä  on vain pikkuvikoja sen rinnalla, että ilta oli vaan niin ihana! Parasta viihdettä, mitä ihminen voi selvin päin tehdä! I’m loving it. Tänään sitten jatketaan semmoisella kevyehköllä 4 tunnin tanssitreenillä ja huomenna parin tunnin reippaat fuskut ja buggit - toivottavasti töppöset ei sano lopullisesti sopimustaan irti :)


Tässä muuten loppuun pieni tipsi, jonka oon kai joskus jostain lukenut ja muutaman kerran testannut ja ihan toimiva juttu on. Eli yleensä treenien tai lava-illan jälkeen kengät on hikiset/kosteat niin tungen niihin sanomalehteä imemään kosteutta. Illalla jos laitan paperitollot kenkiin niin aamulla otan pois. Ei mielestäni sukkahiki haise niin paljon kun silloin kun en vielä ollut kuullut tästä :)

Heh, yöllä nauratti kun ensimmäinen lehti mikä osui korista käteen oli "Einari ei arkaile lähteä iltapäivätansseihin" - miten sattuikaan, ja eikun kenkään :D


21.1.2016

Kurssikuulumiset sekä tavoitteita ja kehityskohtia kesää odotellessa


Hrrr, kyllä tässä pakkasessa meinaa ajatuksetkin jäätyä...Eilen töistä kotiin kävellessäni pakkasen nipistellessä vähintääkin epämielyttävästi poskipäitä, kylmän auringon kulkiessa pitkin taivaanrantaa ja kuunnellessani musiikkia, lisälämpöä mieleen toi kuitenkin tuleva kesä. En millään malttaisi odottaa. Mutta eipä tarvitsekaan kovin kauaa. Juhannukseen on nimittäin enää 155 päivää tai 22 viikkoa - ei siis paljon mitään!

Tavoitteita keväälle

Sitä odotellessa on kuitenkin vielä iso nippu uusia asioita opeteltavaksi. Nyt kun ensimmäinen vuosi ensiaskeleineen on takana ja ns. perustanssitaito on hankittu useimmissa lajeissa, haluaisin tänä vuonna ottaa askeleen seuraavalle tasolle oman osaamiseni suhteen. Vaikka tuo seuraavalle tasolle siirtyminen saattaa kuulostaa täydellisyyden tavoittelulta niin tavoitteeni ei missään nimessä ole koskaan olla "täydellinen tai virheetön tanssija". Minä olen sitä mieltä, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja minä haluan kehittyä ja osata, koska tämä ihan yksinkertaisesti kiinnostaa minua ja tykkään tästä :) Minun mielenkiintoni ei pysyisi tätä harrastusta kohtaan millään muotoa yllä, jos kerran jo jonkun asian opeteltuasi osaisi kaiken... Kuten jo syksyllä päätin, jaan nämä minun kehitys- ja oppimistavoitteeni pienempiin palasiin joihin sitten enemmän kiinnitän huomiota. Tarkoitus on siis edelleenkin jatkaa käymistä ihan lavatanssien perus- ja jatkotunneilla parantamassa jo saavutettua perustanssitaitoani. Lisäksi fuskun-ja buggin kursseilla myös samasta yllämainitusta syystä.  Se, mikä kuitenkin olisi tarkoitus ottaa haltuun ja parantaa ennen kesälavoja on seuraavat asiat:

  • Cha cha:n oppiminen, seuraaminen, tanssivarmuus sekä tanssiminen lavoilla.
  • Salsa, Rumba oppiminen, tanssivarmuus (mahdollisuuksien mukaan)
  • Muusiikintulkinta vartalolla (kankeudesta eroon pääseminen tms.)

En siis tanssi lavoilla lattareita, mutta siihen tulee kevään myötä toivottavasti muutos. Osaan kyllä cha cha:n peruskuvioita yms, mutta menen aina jotenkin ihan "paniikkiin" kun jonkun kanssa  pitäisi tanssia, en tunnista vientejä ja sit meneekin jo iloisesti askeleet (ja nainen) sekaisin..douh! :D Sama koskee salsaa ja rumbaa. Tuota viimeistä kohtaa pitäisi kait kysyä viejiltä, mutta minusta usein tuntuu, että olen rautakanki per..selässä syntynyt ja en osaa käyttää kroppaa musiikintulkinnassa sitten yhtään :( Tää tulee olemaan varmaan vaikein rasti minulle suoritettavaksi.

Kurssikuulumisia

Kivaa kun kaikki kurssitkin on käynnissä ja pääsee taas lattialle riehumaan useamman tunnin viikossa. Tuli sitä 3 viikkoa kärvisteltyäkin ilman. Fuskun- ja buggin jatkotunneilla on taas ollut hyvä ja hikinen meininki! Kuten myös ihan perus lavatanssitunneillakin. Viime sunnuntaina alkoi Nicks'in perus-ja jatkotunnit - oli kiva päästä taas treenaamaan mukavassa ilmapiirissä! Kävin pari viikkoa sitten Lahden Lavareilla perus-ja jatkotunneilla kokeilemassa mites siellä ne tanssit sujuu ja onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Lähinnä siellä kiinnosti tunneilla käytössä oleva parinvaihto. Noh, tämän puolen ruoho ei kyllä maistunut minulle. En tiedä miksi, ei vaan itselle jäänyt hyvää fiilistä. Nicks'llä on mielestäni rennompi ilmapiiri joten siksi siellä käynkin. Lisäksi vaikka Lavareilla oli parinvaihto, ei siellä sen enempää päässyt tanssimaan (mielestäni jopa vähemmän) kuin esim. Nicks'illä jos ei riitä paria jokaiselle ja joutuu odottamaan sen ajan kun "yleinen mies" tanssittaa muita. Aion kuitenkin keväällä vielä antaa Lavareille mahdollisuuden ja menen johonkin fuskun/buggin tunnille. Jos ei vieläkään nappaa niin sitten "ei jatkoon".

Huomenna pääsee pitkästä aikaa riehumaan ihan lavalle! Jauuuuuuuuuuuuuu!

8.1.2016

Uusi vuosi - uudet kuviot

Mukavaa tulevaa vuotta itse kullekin säädylle!

…no ehkä joukossa tulee olemaan myös muutama hyväksi havaittu vanha kuvio :) Kun vuoden vaihtumisesta on selvitty niin on ihanaa taas aloittaa seesteinen tanssiarki! Nimittäin sunnuntaina pyörähtävät käytiin kevätkauden ensimmäiset kurssit ainakin omalta osaltani. Tanssittomia viikkoja on takana ihan liikaa, en kehtaa edes laskea. Siinä missä minun juhannustanssit meni –noh, vähintäänkin mielenkiintoisesti - eipä ollut kehumista tapanintansseissakaan.  Olin jo laittautunut ja tanssikamoja myöten valmiina lähtöön, mutta sitten alkava ja siitä asteittain pahentunut flunssa vei voiton. Yritin kyllä viimeiseen asti uskotella, että kyllä se siitä…Harmitti vietävästi, kun olin niitä niin odottanut. Eikä tullut loppiaistansseistakaan mitään, koska siinä missä olen tanssihullu muija, niin olen vähintäänkin yhtä hullu mitä jääkiekkoon tulee. Ja kyllähän se oli tiijossa, jotta se tiistain peli tulisi olemaan niin viimesen päälle, ettei sitä vaan voinut missata. Mie kyllä romahin sen 6 sekuntia ennen loppua, mutta hienostihan se karhu lopulta sitten kellistyi! Iso käsi täältä!

No mutta se jääkiekosta, palataan alkuperäiseen aiheeseen. Ei siis ole aikoihin tullut otettua tanssiaskelia. Ehkä se on ihan hyvä vaan, koska ”levossakin” kehitystä (toivottavasti) tapahtuu. Ties vaikka hyppäisin ihan uudelle tasolle taitojeni suhteen – tosin tämän varaan en kamalasti ajatellut laskea. Todennäköisesti kompuroin sunnuntaina tunnilla ja olen ihan tuhannen solmussa kun pitäisi tangoa ja kävelyhumppaa veivata menemään.. Lahden lavareiden kevätkausi 2016 alkaa lavatanssien osalta nyt sunnuntaina perus- ja jatkotunnein ja olisi tarkoitus käydä kokeilemassa mikä fiilis siellä on. Eniten minua siellä kiinnostaa juuri tuo parinvaihtosysteemi kun minusta se on vaan niin hyvä juttu tanssimaan opetellessa. Ja tietenkin tuo opetus: tuoko se mahdollisesti jotain uutta oppimisnäkökulmaa itselle tai eroaako opetus jotenkin merkittävästi muista. Ensi viikolla suunta myös Oton tunneille, siellä fuskun ja buggin jatko- sekä tekniikkatunnit. Kirjoittelua luvassa tuntien fiiliksistä ja kevään tanssisuunnitelmista kunhan ne pyörähtävät kunnolla käytiin. 

Päivittelin myös tätä aikaisempaa postausta, johon olin koonnut Lahden alueella järjestettäviä tanssikursseja. Nyt kun tuota Uuden Lahden Liikkeellä – liitettä vilkaisin niin muutamahan sieltä oli jäänyt uupumaan, minkä ihan hyvin voi mielestäni lisätä tuonne listaan. Eli tsekkaa tuo postaus/linkki, jos kiinnostaa katsoa mitä tarjonta lavantanssien suhteen täälläpäin on.

Kävipä myös niin, että näin tammikuun alkuun tämän blogin kirjoittaja eli minä tulin kaapista virtuaalisen tuotokseni kanssa – ja voisiko sanoa ns. ”karmit kaulassa”. Pidin tätä blogia pitkälle syksyyn asti vain ”omana”-juttuna. Sittemmin rohkaistuin jakamaan linkin omaan Facebookiin ja hieman ennen joulua blogit.fi – palveluun. Nyt linkki tänne löytyy myös Nicks’in sivuilta lavatanssiosion ohesta. Täytyy sanoa, että vaaau! :) Alkujaanhan aloitin kirjoittamaan, koska halusin kertoa millaista on nykypäivän lavatanssit nimenomaan aloittelijan näkökulmasta, millaista on oppia tanssimaan ja alkaa käydä lavoilla ihan nollasta jopa ilman paria. Tutkia, onko se mahdoton yhtälö toteuttaa. Tässä se nyt on teidän luettavissanne, julkisesti. Kirjoittaja tunnustaa, että paineet kasvoivat potenssiin kaksikymmentä, mutta ehkä tästäkin esteestä selvitään :) Jos minä näillä minun jorinoilla saan edes yhden uuden tahi vanhan (kenties juuri sinut?) innostettua kokeilemaan, tanssimaan ja lavoille niin silloin tätä tosiaankin kannattaa kirjoittaa!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Mennään kevyellä jalalla tämäkin vuosi! 

Ps. Poikkeuksellisesti blogin linjasta poiketen, jätän tän kuvan vain nyt tähän:


3.1.2016

Ensimmäinen tanssivuoteni

Muistelua siitä, miten askeleet tempaisivat minut uusiin seikkailuihin.. 

Niinpä, en olisi ihan heti arvannut vuosi sitten minkälaiselle tielle sitä tuli taas astuttua. Parin viikon sisällä tästä päivämäärästä tulee täyteen vuosi minun ensiaskeleista tanssin parissa - ikinä. On ollut aivan sanalla sanoen kreisi vuosi, huhhuh! Tämän harrastuksen ansiosta olen saanut niin paljon kokemuksia, ihania hetkiä ja uutta omaan pieneen maailmaani että minun aivokapasiteettini ei taida riittää sen prosessoimiseen.  Voisin sanoa, että kirjoitan tätä nyt tässä niin onnesta ja kiitollisuudesta soikeana, että voisin poksahtaa :D  Mutta totta se on! Tämä on niiiiiiiiiiiiiiin mun juttu!

Aika paljon on tosiaan menty eteenpäin siitä mistä lähdettiin viime tammikuussa liikkeelle. Ensimmäisena kurssipäivänä olin vähällä kääntyä kotiovelta takaisin, koska luulin etten kehtaa mennä kurssille ilman paria. Noh, luulo ei selvästikään ole tiedon väärti. Itse pidin itseäni jotenkin mahdottomana tapauksena oppia tanssimaan ja kyllähän ne ensimmäiset tunnit aikamoista räpeltämistä oli, ei hyvää päivää! :D Jalat meni miten sattuu eikä ne askeleet osuneet kohdalleen sitten pätkääkään – ai millä jalalla minun nyt piti lähteä liikkeelle? Hups, sori lähdin väärällä, taas. Tällainen kärsimätön perfektionisti oli helisemässä ja monta kertaa tuli muristua itselle,  että miksei ne askeleet nyt mene sinne kaaliin, ei se nyt niin vaikeaa voi olla! Minulle foksin vasen käännös oli pitkään ihan kamalan vaikeaa, tiedättehän, semmoista hemmetin rakettitiedettä. Polkka on vieläkin vähintään verrattavissa ydinfysiikkaan. Kuitenkin kevään edetessä askeleet alkoivat mennä aina enemmän ja enemmän oikein. Onneksi kurssilta sai aina myös hyvät tsempit ohjaajilta ja tanssiparilta jos meinasi tuskastua omaan tekemiseen.

Pääsiäisenä  tuli käytyä ensimmäisen kerran lavalla josta olin haaveillut jo useamman kerran. Vaikka kokemus oli hieman kaksijakoinen, niin silti se oli pääosin sitä mitä olin kuvitellutkin. Ehkä hiukan sinisilmäinen ja naiivi olin ollut ”kaikki tanssii” –mentaliteetin suhteen, mutta se kyllä karisi hyvin nopeaan..Kurssin päätyttyä toukokuussa olin oppinut tanssimaan, en tietenkään vielä kovin hyvin, mutta oppinut kuitenkin. Minunhan ei pitänyt oppia tanssimaan ollenkaan, olin ajatellut vielä puoli vuotta sitten. Kurssin loppumisesta noin kuukauden päästä tuli sitten lähdettyä lavoille tanssimaan – tarkoituksenani ottaa kesälavat haltuun. Ja näin myös tapahtui.

” On ollut oikein kivaa, mutta on sinne mahtunut tansseja, jotka eivät ole menneet sitten yhtään putkeen ja olisi tehnyt mieli vajota maan alle.. Positiivisia kokemuksia on kuitenkin paljon enemmän ja opin koko ajan lisää. Olen vasta niin alussa tässä harrastuksessani, että se tulee varmasti yllättämään minut vielä monta kertaa ja askeleet tulee menemään sekaisin. En silti aio luovuttaa vaan jatkaa sitkeästi, vuoden päästä olen jo paljon parempi tanssija kuin nyt.”

Yllä lainaus toisesta postauksestani tähän blogiin jossa kerroin ihan ensimmäisistä lavakokemuksistani kesän alusta. Tämä oikeastaan kiteyttää aikalailla täydellisesti minun koko tanssivuoteni tuohon yhteen kappaleeseen. Aivan huikaisevan mahtavia tanssikokemuksia, ihmisiä, hetkiä ja tunnetiloja on mahtunut tähän vuoteen ja niiden muistelu lämmittää näin talvella mieltä aina uudestaan ja uudestaan. On vuoteen mahtunut myös syvää epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunnetta, karvaita pettymyksiä, turhautuneisuutta ja yksinkertaisesti paskaa fiilistä tanssien jälkeen. Vaikka tanssijat hyvin usein tuntuvat ihkuttavan tanssi-iltojaan - minä mukaan lukien - niin ei tämä tanssi todellakaan mitään ruusuilla tanssimista aina ole ollut eikä ole. Silti en vaihtaisi kokemaani mihinkään muuhun. Positiivisia asioita on valtavasti ja ne antavat aina voimaa jatkaa eteenpäin vaikka ne askeleet sekoaakin välillä ja kun nämä kaksi vasenta jalkaa ei mene millään vallitsevaan rytmiin tai joutuu seinäruusuna notkumaan suuren osan illasta. Ja nyt näin vuoden päästä voin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani paljon parempi tanssija kuin vuosi sitten. Olen todella ylpeä itsestäni ja tähänastisesta saavutuksestani, koska tie tähän pisteeseen ei ole ollut läheskään tasaista vaan siinä on ollut minulle oikeastikin vaikeita paikkoja. Kaikki työ mikä tämän eteen tehty on ollut kyllä kaiken tämän vaivan (ja kyyneleiden) arvoista, enemmänkin. Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin tulevana vuonna.  Iso KIITOS teille kaikille tanssitutuille ja tuntemattomille jotka olen tämän harrastuksen parissa tavannut, te olette tehneet mun vuodesta tosi hienon! :’)

Ensimmäinen takana – toivottavasti vielä monta antoisaa vuotta edessä!