Paluu rikospaikalle. Talvikausi avattu!

Kyllä vain. Täällä tuli avattua oma tanssiura lavoilla ja otettua ne ensiaskeleet julkisesti aika tarkkaan n. puoli vuotta sitten. Paluu rikospaikalle oli mielestäni oikein onnistunut. Nyt tietenkin jo paljon paljon enemmän oppineena ja "kuin kala vedessä". Viimeksi jännitti, eilen olin malttamattomana odottanut jo kolme viikkoa tanssimaan pääsyä :)

Oli siis Pesäkallion avajaiset, lauteilla Hurma ja Kyösti Mäkimattila&Varjokuva. Vähän etukäteen aavistelin artistien perusteella, jotta voipi olla ruuhkatanssit tiedossa. Tanssijoita oli ihan kiitettävästi, mutta silti iltaa ei kyllä sanalla ruuhka oikein voi kuvata. Tavallisesti kun yksinäisenä sutena lavoilla pyöriskelen niin nyt meitä oli oikein isompi jengi mukana. Mukana menossa oli nykyisiä ja entisiä työkavereita sekä heidän seuralaisiaan. Minä olen varmasti niin kyllästymispisteeseen tansseista töissä jauhanut ja siinä samalla saanut innostettua pari työkaveria (great success! :D) tanssikurssille sekä nyt ensimmäistä kertaa lavalle katselemaan menoa. Toivottavasti jatkossakin saan heidät sitten välillä mukaan :)

Oma tanssi-ilta oli sanalla sanoen oikein bueno. Sain tanssia oikeastaan ihan mielinmäärin ja oli todella mukavaa. Tanssin myös fuskua ja arvatkaapa mitä - mä en seonnut askelissa kertaakaan ja se meni niin nappiin kuin olla ja voi! Jos näitä mun postauksia alaspäin selailee niin siellä olen kirjoitellut tuosta mun fusku ja bugg-kammosta lavoilla ja suorituspaineista (ja mokailuista..) näissä tansseissa - no nyt ne tuntuu olevan historiaa. Ette usko miten hieno fiilis siitä tulee! Ehkä hieman, mutta vain hieman, illan tunnelmaa latisti törmäilyt. Niitä oli jotenkin ihan älyttömän paljon mielestäni. Olen ollut paljon ruuhkaisemmissakin tansseissa ja silti kaikki ovat mahtuneet tanssimaan keskenään, mutta nyt ei mahduttu vaikka lattia ei ollut edes täysi..Varsinkin nuo kädenalitanssit oli ajoittain ihan tuskaa, vaikka kuinka yritit kääntyä mahdollisimman pienessä tilassa niin aina törmäsit jonkin tai joku sinua päin... No näistä muistona pari mustelmaa nilkassa, mutta ei anneta sen häiritä en ole lasista tehty.

Kyösti lurittaa :)

 

Kyllä minä niin ärsyynnyn kun..

Ajattelin kirjoitella syksyn tanssikurssifiiliksistäni, mutta eräässä facebookin tanssiryhmässä oli laitettu keskustelu pystyyn aiheesta mikä sinua ärsyttää eniten tansseissa. Joten kun muutkin niin siispä minäkin. Vaikka kovasti tykkäänkin lavalla käymisestä ei se nyt aina kuitenkaan niin ruusuilla tanssimista ole ;) Joten alle niputan omia ärsytyksen kohteitani. Nämä ei ole sitten missään järjestyksessä. Välillä ärsyttää nuo kaikki välillä ei sitten laisinkaan mikään.

Minua siis ärsyttää..

• Sukupuolijakauma. Miehiä on lähes poikkeuksetta paljon vähemmän kuin naisia.

• Se, että lähes poikkeuksetta ei pääse tanssimaan niin paljon kuin haluaisi. Katso ensimmäinen kohta.

• Naistenhaku ja sen kaoottisuus. Toisinaan aivan järkyttävä sekamelska ja ei varmasti mukavaa naisille saati haettavillekaan.

• Naistenhakurivistöt keskellä lattiaa epäselvänä, vellovana ja kiemurtelevana massana.

• Ei yleensä selkeitä hakualueita/rajoja miesten- sekä naistenhaun aikana. Katso edellinen kohta.

• Viejät, jotka tanssittavat kädenalitansseja laidoilla piittaamatta muista tanssijoista.

• Viejät, jotka työntävät minua muita päin sen sijaan, että veisivät ohi.

• Viejät, jotka hakevat tanssiin (oli laji mikä tahansa), mutta eivät osaa pyöriä kuin ympyrää eikä sitäkään edes rytmiin..

• Viejät, jotka vääntävät kättäni lähestulkoon selkäni taakse tai pitävät minua tiukasti halausotteessa.

• Miestenhaulla ensimmäinen aalto mennyt. Sitten muutama mies arpoo ketä hakisi ja lopulta poistuu rivistä vaikka edessä olisi tanssimaan haluavia naisia pitkä rivi tanssitettavaksi.

• Kun hyvä kappale soi, ei välttämättä pääse tanssimaan.

• Orkesterit, jotka eivät etukäteen kerro, mitä lajia seuraavaksi on tulossa.

• Vain hyvät ja tutut tanssijat tuntuvat kelpaavan toisilleen.

• Naisten arvostelu toisista naisista lavoilla.

• Liian kovalla soitettu musiikki.

Hups, tulipas pitkä lista! :D No tota olis kyllä voinut jatkaa vielä..Ja ei, vaikka lavalla olemisesta nyt löytyinkin näin paljon epäkohtia ja mahdollisia syitä kasvattaa omaa verenpainettaan, niin korostan sitä, että silti, silti, lavatanssi kokonaisuudessaan on ihanaa ja en vaihtaisi kokemuksiani mihinkään muuhun! Vaikka lista tosiaan on pitkä, mutta ne positiiviset asiat jättää nämä epäkohdat kirkkaasti varjoonsa ja siksi menen tanssimaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos/kun negatiivisten asioiden lista kävisi ylitsepääsemättömäksi niin sitten lopetan. Ja aivan jokaista varmaan äsyttää joku asia asiassa kuin asiassa, ei lavatanssit ole mikään poikkeus. Kyse on vaan siitä, pystyykö elämään noiden asioiden kanssa ja hyväksymään ne ja silti nauttimaan lavoilla käymisestä.

Summa summarum: Ensimmäinen lavakesä tanssittu, mitä jäi käteen?

Helou :)

Niin se kesä vain meni, hupsista. Elokuu on jo vaihtunut syyskuuksi yhä pimenevine ja viileine iltoineen joten lauantaina Kapakanmäellä oli oman tanssikesäni viimeiset tanssit lempi lavabändini Taikakuun tahdissa. Mukana menossa myös Hovinarrit ja Aki Samuli. Aki Samulille kyllä pitää antaa iso käsi, koska hieman skeptisesti odotin hänen vuoroaan, mutta onnistui yllättämään vallan positiivisesti. Oikein mukava setti häneltä ja osaa lurittaa muutakin kuin tangoa! Jorma Uotinen varmaan tähän sanoisi : ei huono!

Ajattelin seuraavaksi niputtaa vähän omia ajatuksia menneestä kesästä. Kun ajattelen mennyttä tanssikesää niin ensimmäisenä mieleen juolahtaa seuraavaa: mahtava harrastus, sosiaalisuus, hyvää musiikkia, tunnelmaa ja rentoutumista - tätä aion ehdottomasti jatkaa myös tulevina kesinä. Ensimmäiseksi lavakesäksi oma fiilis asettuu reilusti positiivisen puolelle vaikka toki välillä ei niin auvoiselta ole tuntunutkaan. Epävirallisten tilastojen mukaan olen käynyt lavoilla tänä kesänä 15 kertaa, joka tekee keskimäärin n. 2 kertaa viikossa. Kuusi eri lavaa tuli koettua, osa kerran, osa useammin. Lavoilla on päässyt sukeltamaan ihan omaan uuteen maailmaansa sekä tutustunut koko joukkoon mukavia ihmisiä :) Niin ja tietysti olen kerännyt niitä kullanarvoisia "tanssikilometrejä" ja oppinut tanssimaan jo hieman enemmän ja paremmin. Kurssilta saa tosiaan hyvät pohjat, mutta kyllä se perusduuni sen oman tanssitaidon ja edistymisen suhteen tehdään siellä lavalla. Monta asiaa olen ihmetellyt ja tulen varmaan aina ihmettelemään, mutta kun kokemusta karttuu niin tuskin nekäään enää minua hetkauttaa.

Kaiken tämän hehkuttamisen keskellä on välillä tuntunut myös kurjalta pakko se on myöntää, maahanlyödyltä, siltä etten osaa tanssia ollenkaan. Tanssillinen itsetunto on ollut ajoittain pahasti hukassa. On ollut tansseja, jotka ovat menneet aivan täysin penkin alle ja olisi itsekin mieli tehnyt vajota maan rakoon. Luovuttaminen ei kuulu tapoihini, joten olen ehkä surkutellut hetken asiaa, mutta sitten taas rohkeasti palannut takaisin lattialle ja yrittänyt uudestaan, paremmin. Jos on ollut katastrofi-tansseja niin sitten on tullut myös tansseja joiden ei olisi ikinä halunnut päättyvän kyseisen viejän kanssa, koska kaikki vaan yksinkertaisesti natsasi ja kaikki kävi kuin tanssi konsanaan :)

Käteen siis jäi monta tärkeää ja hyödyllistä tanssikilometriä, mahtavia kesälavoja, hyviä niksejä viejiltä, katastrofi-tansseja, lämpimiä kesä-iltoja, uusia tuttavuuksia, ihania tanssihetkiä, yksi lähtenyt varpaankynsi, kipeät jalat tanssi-illan päätteeksi, mutta mikä parasta - se tunne, jonka kanssa lähdet hymyillen ajelemaan kotiin mukavan tanssi-illan jälkeen :) Ja vaikka joskus olisi vastoinkäymisiäkin, se tunne saa sut menemään sinne tansseihin aina kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Hip hei, ensi kesään! :)

Mihin menet lavatanssi? Ajatuksia HS mielipidekirjoituksen innoittamana

Kuulun muutamaan tanssiaiheiseen facebook-ryhmään, joiden seinillä on muutaman ajan käynyt enemmän ja vähemmän kevyt kuhina ja ajatustenvaihto. Syynä tähän on 30.8.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu yleisönosaston mielipidekirjoitus, jossa henkilö oli käynyt pitkästä aikaa lavatansseissa ja järkyttynyt kokemuksestaan. Siinä missä me suomalaiset tykätään jonottaa vaikka tanssilavalla vessaan tai ilmaisia ämpäreitä kauppakeskuksissa, tykätään me näköjään järkyttyäkin aina milloin kuka mistäkin syystä.

Itsellä ei tietenkään ole harmaintakaan aavistusta minkämoista lavatanssikulttuuri oli "ennen vanhaan" jo ihan luonnollisesti ikänikin puolesta sekä vastahan minä tämän harrastuksenkin löysin joten olen jäävi sanomaan mitään tuohon muutokseen lavatanssikulttuurissa, mistä "vaihtoaskelmies" oli kovasti huolissaan. Silti ajattelin pureskella hieman tätä aihetta, koska näin vasta-alkajana minäkin menin sinne lavatansseihin "pitkästä" aikaa silloin keväällä.  Lyhykäisyydessään kirjoittaja oli huolissaan siitä, että lavatanssit tuntuvat ja näyttävät yhä enemmän urheilusuoritukselta höystettynä usealla eri tanssilajilla, jossa tavallinen HHNN-hiihtäjä kokee jäävänsä pahasti alakynteen. Kirjoittajan mielestä pääasia ei enää tunnu olevan mukava illanvietto ehkä hieman tanssahdellen silloin tällöin ja mahdollisesti vastakkaiseen sukupuoleen kontaktin luominen tanssin lomassa vaan hikipäässä hienojen kiemuroiden suorittaminen mitä useammassa tanssilajissa. Perinteistäkään tanssimusiikkia ei kuulema enää soiteta.

Olen osittain samaa ja osittain eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että valitettavasti itsellenikin tuli ensimmäisenä se fiilis kun lavatansseihin menin, että jep urheiluksi on mennyt. Mitenköhän tälläinen juuri vaihtoaskeleen oppinut uskaltaa mennä tuonne lattialle kun nuo kaikki on niin pro-tanssijoita (siltä se näytti)? Mielestäni näen liikaa tanssin suorittamista (tai ainakin välillä tulee semmoinen fiilis) kun siellä painetaan hikipäässä monimutkaisia kuvioita (hienoja ne kyllä on, sitä ei käy kieltäminen) tekninen paita päällä jota käydään vaihtamassa sen 4x illassa. Myönnän, tämä on aiheuttanut ajoittain itselleni paineita, olenko tarpeeksi hyvä tanssija, että kukaan haluaisi edes hakea minua, koska en osaa viimeisimpiä kuvioita saati edes kaikkia tanssilajeja? Välillä tuntuu tosiaan, ettei se HHNN-osaaminen enää riitä vaan pitää osata maasta taivaaseen kaikki jotta joku haluaa tanssia kanssasi. Itse en kyllä varmaan ikinä uskaltaisi hakea tälläistä "pro"-tanssijaa vaikka varmasti sellaisen kanssa olisi mahtavaa tanssia, mutta ei onneksi tarvitse pelätä, he tuskin hakevat tasoaan huonompia. Ei ihme, että kynnys saattaa olla joillekin korkea. 

Useista erilaisista tanssilajeista sen sijaan olen iloinen vaikka niiden hallitseminen saattaa aiheuttaakin paineita. Perus vaihtoaskeleella onneksi pärjää vallan mainiosti, mutta pelkkän HHNN- tallaaminen on yksinkertaisesti tylsää, jos sen mukaan pitäisi koko ilta tanssia ilman mitään variaatiomahdollisuuksia. Itse ainakin jo nopeasti huomasin kaipaavani vaihtelua. Muut tanssilajit tuovat vaihtelua ja se on mielestäni hyvä juttu, että jonkun kappaleen voi tanssia monessa eri muodossa. Kaikille jotakin. Sitten se musiikki. Tämä on mielestäni vähän orkesterikohtaista, että esim. Hurman ja Taikakuun ei nyt oikein voi olettaa soittavan ihan sitä perinteistä tanssimusiikkia. Mutta mikä on sitä perinteistä tanssimusiikkia? No en minä siitä kait niin paljon tiedä, mutta omasta mielestäni lavalla soitetut humppa, jenkka, valssi, hidas valssi, foksi, polkka, masurkka, tango..ainakin kuulostaa ihan perinteiseltä minusta. Ja noita tulee kuitenkin useamman kerran illassa.

Maailma muuttuu, pitää yrittää muuttua sen mukana. Nautitaan tanssista ilman suorittamista, musiikista ja tunnelmasta - siitä on täydelliset lavatanssit tehty. Peace and laav! :)