6.9.2015

Summa summarum: Ensimmäinen lavakesä tanssittu, mitä jäi käteen?

Helou :)

Niin se kesä vain meni, hupsista. Elokuu on jo vaihtunut syyskuuksi yhä pimenevine ja viileine iltoineen joten lauantaina Kapakanmäellä oli oman tanssikesäni viimeiset tanssit lempi lavabändini Taikakuun tahdissa. Mukana menossa myös Hovinarrit ja Aki Samuli. Aki Samulille kyllä pitää antaa iso käsi, koska hieman skeptisesti odotin hänen vuoroaan, mutta onnistui yllättämään vallan positiivisesti. Oikein mukava setti häneltä ja osaa lurittaa muutakin kuin tangoa! Jorma Uotinen varmaan tähän sanoisi : ei huono!

Ajattelin seuraavaksi niputtaa vähän omia ajatuksia menneestä kesästä. Kun ajattelen mennyttä tanssikesää niin ensimmäisenä mieleen juolahtaa seuraavaa: mahtava harrastus, sosiaalisuus, hyvää musiikkia, tunnelmaa ja rentoutumista - tätä aion ehdottomasti jatkaa myös tulevina kesinä. Ensimmäiseksi lavakesäksi oma fiilis asettuu reilusti positiivisen puolelle vaikka toki välillä ei niin auvoiselta ole tuntunutkaan. Epävirallisten tilastojen mukaan olen käynyt lavoilla tänä kesänä 15 kertaa, joka tekee keskimäärin n. 2 kertaa viikossa. Kuusi eri lavaa tuli koettua, osa kerran, osa useammin. Lavoilla on päässyt sukeltamaan ihan omaan uuteen maailmaansa sekä tutustunut koko joukkoon mukavia ihmisiä :) Niin ja tietysti olen kerännyt niitä kullanarvoisia "tanssikilometrejä" ja oppinut tanssimaan jo hieman enemmän ja paremmin. Kurssilta saa tosiaan hyvät pohjat, mutta kyllä se perusduuni sen oman tanssitaidon ja edistymisen suhteen tehdään siellä lavalla. Monta asiaa olen ihmetellyt ja tulen varmaan aina ihmettelemään, mutta kun kokemusta karttuu niin tuskin nekäään enää minua hetkauttaa.

Kaiken tämän hehkuttamisen keskellä on välillä tuntunut myös kurjalta pakko se on myöntää, maahanlyödyltä, siltä etten osaa tanssia ollenkaan. Tanssillinen itsetunto on ollut ajoittain pahasti hukassa. On ollut tansseja, jotka ovat menneet aivan täysin penkin alle ja olisi itsekin mieli tehnyt vajota maan rakoon. Luovuttaminen ei kuulu tapoihini, joten olen ehkä surkutellut hetken asiaa, mutta sitten taas rohkeasti palannut takaisin lattialle ja yrittänyt uudestaan, paremmin. Jos on ollut katastrofi-tansseja niin sitten on tullut myös tansseja joiden ei olisi ikinä halunnut päättyvän kyseisen viejän kanssa, koska kaikki vaan yksinkertaisesti natsasi ja kaikki kävi kuin tanssi konsanaan :)

Käteen siis jäi monta tärkeää ja hyödyllistä tanssikilometriä, mahtavia kesälavoja, hyviä niksejä viejiltä, katastrofi-tansseja, lämpimiä kesä-iltoja, uusia tuttavuuksia, ihania tanssihetkiä, yksi lähtenyt varpaankynsi, kipeät jalat tanssi-illan päätteeksi, mutta mikä parasta - se tunne, jonka kanssa lähdet hymyillen ajelemaan kotiin mukavan tanssi-illan jälkeen :) Ja vaikka joskus olisi vastoinkäymisiäkin, se tunne saa sut menemään sinne tansseihin aina kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Hip hei, ensi kesään! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti