Kuulun muutamaan tanssiaiheiseen facebook-ryhmään, joiden seinillä on muutaman ajan käynyt enemmän ja vähemmän kevyt kuhina ja ajatustenvaihto. Syynä tähän on 30.8.2015 Helsingin Sanomissa julkaistu yleisönosaston mielipidekirjoitus, jossa henkilö oli käynyt pitkästä aikaa lavatansseissa ja järkyttynyt kokemuksestaan. Siinä missä me suomalaiset tykätään jonottaa vaikka tanssilavalla vessaan tai ilmaisia ämpäreitä kauppakeskuksissa, tykätään me näköjään järkyttyäkin aina milloin kuka mistäkin syystä.
Itsellä ei tietenkään ole harmaintakaan aavistusta minkämoista lavatanssikulttuuri oli "ennen vanhaan" jo ihan luonnollisesti ikänikin puolesta sekä vastahan minä tämän harrastuksenkin löysin joten olen jäävi sanomaan mitään tuohon muutokseen lavatanssikulttuurissa, mistä "vaihtoaskelmies" oli kovasti huolissaan. Silti ajattelin pureskella hieman tätä aihetta, koska näin vasta-alkajana minäkin menin sinne lavatansseihin "pitkästä" aikaa silloin keväällä. Lyhykäisyydessään kirjoittaja oli huolissaan siitä, että lavatanssit tuntuvat ja näyttävät yhä enemmän urheilusuoritukselta höystettynä usealla eri tanssilajilla, jossa tavallinen HHNN-hiihtäjä kokee jäävänsä pahasti alakynteen. Kirjoittajan mielestä pääasia ei enää tunnu olevan mukava illanvietto ehkä hieman tanssahdellen silloin tällöin ja mahdollisesti vastakkaiseen sukupuoleen kontaktin luominen tanssin lomassa vaan hikipäässä hienojen kiemuroiden suorittaminen mitä useammassa tanssilajissa. Perinteistäkään tanssimusiikkia ei kuulema enää soiteta.
Olen osittain samaa ja osittain eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että valitettavasti itsellenikin tuli ensimmäisenä se fiilis kun lavatansseihin menin, että jep urheiluksi on mennyt. Mitenköhän tälläinen juuri vaihtoaskeleen oppinut uskaltaa mennä tuonne lattialle kun nuo kaikki on niin pro-tanssijoita (siltä se näytti)? Mielestäni näen liikaa tanssin suorittamista (tai ainakin välillä tulee semmoinen fiilis) kun siellä painetaan hikipäässä monimutkaisia kuvioita (hienoja ne kyllä on, sitä ei käy kieltäminen) tekninen paita päällä jota käydään vaihtamassa sen 4x illassa. Myönnän, tämä on aiheuttanut ajoittain itselleni paineita, olenko tarpeeksi hyvä tanssija, että kukaan haluaisi edes hakea minua, koska en osaa viimeisimpiä kuvioita saati edes kaikkia tanssilajeja? Välillä tuntuu tosiaan, ettei se HHNN-osaaminen enää riitä vaan pitää osata maasta taivaaseen kaikki jotta joku haluaa tanssia kanssasi. Itse en kyllä varmaan ikinä uskaltaisi hakea tälläistä "pro"-tanssijaa vaikka varmasti sellaisen kanssa olisi mahtavaa tanssia, mutta ei onneksi tarvitse pelätä, he tuskin hakevat tasoaan huonompia. Ei ihme, että kynnys saattaa olla joillekin korkea.
Useista erilaisista tanssilajeista sen sijaan olen iloinen vaikka niiden hallitseminen saattaa aiheuttaakin paineita. Perus vaihtoaskeleella onneksi pärjää vallan mainiosti, mutta pelkkän HHNN- tallaaminen on yksinkertaisesti tylsää, jos sen mukaan pitäisi koko ilta tanssia ilman mitään variaatiomahdollisuuksia. Itse ainakin jo nopeasti huomasin kaipaavani vaihtelua. Muut tanssilajit tuovat vaihtelua ja se on mielestäni hyvä juttu, että jonkun kappaleen voi tanssia monessa eri muodossa. Kaikille jotakin. Sitten se musiikki. Tämä on mielestäni vähän orkesterikohtaista, että esim. Hurman ja Taikakuun ei nyt oikein voi olettaa soittavan ihan sitä perinteistä tanssimusiikkia. Mutta mikä on sitä perinteistä tanssimusiikkia? No en minä siitä kait niin paljon tiedä, mutta omasta mielestäni lavalla soitetut humppa, jenkka, valssi, hidas valssi, foksi, polkka, masurkka, tango..ainakin kuulostaa ihan perinteiseltä minusta. Ja noita tulee kuitenkin useamman kerran illassa.
Maailma muuttuu, pitää yrittää muuttua sen mukana. Nautitaan tanssista ilman suorittamista, musiikista ja tunnelmasta - siitä on täydelliset lavatanssit tehty. Peace and laav! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti