Toinen ja kolmas kerta toden sanoo.

Niputan tämän toisen ja kolmannen lavakertani tähän samaan tekstiin, koska tälle päivälle tulisi nyt aika monta kirjoitusta sitten :)

Tuon ensimmäisen ja toisen lavakertani välillä siis oli se pari kuukautta väliä. Kävin rauhassa tanssikurssin loppuun ja pääpaino tässä lavatanssiharrastuksessa oli ottaa nimenomaan nämä kesälavat haltuun tänä kesänä. Toistaiseksi suunnitelmassa on pysytty, sillä viikko sitten aloitin oman kesäkauden Vesivehmaan Jenkkapirtillä, missä myös eilen olin tanssimassa. Viikko sitten esiintyi Finlanders ja Hurma, eilen oli Matin ja Tepon sekä Heikki Koskelo & Taivaankaaren vuoro viihdyttää tanssikansaa.

Viikko sitten oli selkeästi enemmän tanssijoita kuin eilen. Ehkä valmistujaislauantai vaikutti väkimäärään. Tietysti esiintyvä artisti(t) vaikuttaa varmasti myös asiaan. Kun Finlanders ja Hurma esiintyivät oli paikalla mielestäni paljon enemmän nuoria kuin eilen. Ehkä tosiaan Matti&Teppo ei ole se nuorison ykkösbändi. Itsellä ei ole vielä muodostunut mitään ehdotonta lempiartistia, joiden keikoilla haluaisin pääsääntöisesti käydä vaan olen vielä tässä vaiheessa kovin avoin kaikille artisteille. Sehän selviää vain käymällä mahdollisimman paljon eri artistien lavakeikoilla. Tähänastisten kokemusteni pohjalta ainakin tuo Hurma on hyvä. Ainakin he ovat hyvin komeita poikia ;)

Liput Jenkalle ovat pääsääntöisesti 16-18€ riippuen esiintyjästä. Tanssit tanssitaan lauantaisin 20-02. Narikka maksaa 2 €. Kesällähän tosin autoon voi jättää tavarat, mutta itse yleensä jätän aina laukun narikkaan. Parkkitilaa on mielestäni ihan kiitettävästi, mutta kannattaa silti tulla ajoissa. Eilen olin liikkeellä itse vasta 2100 aikaan ja sain kyllä auton ongelmitta parkkiin, järjestysmiehet opastavat pysäköinnissä/saapumisessa. Tanssitilaa on mielestäni kiitettävästi, "päälava", sekä sivussa hieman pienempi "sivulava". Toisessa kerroksessa on anniskelutilaa. Alakerrassa on kahvio, jossa istuskelutilaa. Alakerran kahviosta voi ostaa olutta, virvokkeita, pullaa, pikkusuolaista, suklaapatukkaa jne. Leivät näyttivät minusta tosi hyviltä siellä, pitää joskus kokeilla. Ei todellakaan mitään ABC-kehnosämpylää. Soodamuki maksaa 1€, trip-mehu myös. Muista en tiedä, koska en ole ostanut. Pahvimuki maksaa 50 snt,sen voi nimetä/merkata ja jättää viereiseen mukiparkkiin. Mukiparkin viereisestä hanasta saa vettä ilmaiseksi kun jano iskee. 

Ja sehän iskee. Eilenkin olin tanssimassa koko illan ja kävin n. joka kuudennen tanssin välissä juomassa mukillisen. Vasta kotiin päästyäni tajusin, etten ollut kertaakaan käynyt vessassa. Taas yksi oppitunti - pidä nesteytyksestä huolta. Ja nesteytyksellä en tarkoita, että vedä pelkkää alkoa nesteytykseksi. Minusta olisi todella noloa olla naamat lavatansseissa, mene baariin jos haluat vetää perseet! Jenkalla naiset asettuvat hakuriviin portaiden eteen, miesten jono kiemurtelee keskellä lattiaa tai hieman vasemmassa reunassa/portailla. Jos haluat tanssimaan niin suosittelen menemistä rohkeasti eturiviin. Jos jäät kovin taakse, mahdollisuutesi päästä tanssimaan kapenevat. Takarivistä kyllä myös haetaan, mutta käsittääkseni enemmän sitten kun on käynyt paljon ja on jo jotain tanssituttuja. Itse pyrin aina menemään eturiviin, koska sillä tuon esille tanssihalukkuuteni. Jättäydyin portaille taaemmaksi jos en koekaan osaavani tanssia ko. tanssilajia niin hyvin. Lähden kyllä jos joku hakee. Itse seison selkä suorana (en ylpeästi vaan itsevarmasti), hymyillen, katse suunnattuna miesten riviin. Jos joku mies tulee minua kohti katson silmiin, jos hän katsoo silmiin tulee hän sinua todennäköisesti hakemaan, jos ei katso siirrän katseeni muualle. Älä tuijota lattiaa, siellä ei ole mitään.

Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että Jenkalla tuntuu pääsevän hyvin tanssimaan verrattuna esim. Pesäkallioon. Itse olen näinä kahtena kertana saanut tanssia kyllä mielin määrin. Naistenhaulla olen aina aktiivinen ja haen miehiä tanssimaan, jotta naamani tulee tutuksi ja pääsen sitten myös toivottavasti miestenhaulla vielä useammin tanssimaan. Ja jos en hakisi niin sittenhän siinä menisi illasta paljon hyvää tanssiaikaa hukkaan! Onhan ne miehetkin sinne tulleet tanssimaan. Muutama onkin minulle todennut, että hakisvatpa naiset enemmän. Haemmeko me todella niin vähän? Miten omat tanssit sitten ovat menneet?  On ollut oikein kivaa, mutta on sinne mahtunut tansseja, jotka eivät ole menneet sitten yhtään putkeen ja olisi tehnyt mieli vajota maan alle.. Positiivisia kokemuksia on kuitenkin paljon enemmän ja opin koko ajan lisää. Olen vasta niin alussa tässä harrastuksessani, että se tulee varmasti yllättämään minut vielä monta kertaa ja askeleet tulee menemään sekaisin. En siti aio luovuttaa vaan jatkaa sitkeästi, vuoden päästä olen jo paljon parempi tanssija kuin nyt.

Ensimmäinen kertani lavatansseissa.

Kevään tullessa ja tanssitaidon karttuessa lähdin rohkeasti pääsiäisenä kokeilemaan miten se nojailu ihan oikealla lavalla sujuisi. Suuntasinkin lauantai-illan huumaan Lahden Pesäkalliolle, musiikista vastasi tanssiorkesteri Pekkaniskan Pojat sekä Hurma.

Tanssit alkoivat klo 20. Taisin olla paikalla n. 2015 ja parkkitilaa oli jo vähän vaikea löytää. Onneksi löysin auton mentävän paikan muiden joukosta, mutta tässä opin jo ensimmäisen läksyni : mene paikalle ajoissa, jos tiedät/aavistelet paikalle tulevan paljon porukkaa tai parkkitilaa ei ole ruhtinaalisesti. Tästä viisastuneena pyrin menemään tanssipaikalle aina n. puoli tuntia ennen tanssien alkamisaikaa. Voi rauhassa tutustua uuteen paikkaan, tsekata wc:t, kahvio, narikat, mukiparkit, ns. "talon tapoja" kysellä muilta tanssijoilta (jos entuudestaan vieras paikka), vaihtaa tanssikengät sekä tarvittaessa käydä vielä ehostautumassa ennen asettumista hakuriviin. 

Ennen iltaa mietin miten lavatansseihin oikein tulisi pukeutua? Pukeutuminen ei ole mitenkään tarkasti säädeltyä vaan hyvin vapaata, jokaisella toki on omat mielipiteensä siitä, miten lavoilla tulisi pukeutua, mutta voin siitä kirjoitella toisella kertaa. Minä olin pukeutunut mustiin farkkuihin sekä valkoiseen siistiin paitaan. Periaatteessa perusvaatteet, mutta astetta siistimpänä versiona tietenkin. Hyvin sulauduin joukkoon ja asuvalintani oli mielestäni onnistunut siihen tilanteeseen. Varsinaisia tanssikenkiä en tällöin vielä omistanut, joten käytin n. 4cm korkoisia korkokenkiä, mitkä olivat hyvät jalassa. Vartioituun narikkaan jätin päällystvaattet ja kaiken ylimääräisen tavaran. Rahaa otin hieman taskuun sekä puhelimen. Nykyään jätän puhelimenkin aina narikkaan kassiin, usko tai älä, tanssiessasi et edes kaipaa facebookia tai puhelimesi seuraa!

Vitsi, että minua jännitti silloin! Miten osaan? Osaanko nyt ihan varmasti? Hakeekohan kukaan minua tanssimaan? Mitäs jos sekoan askeleissa? Hetken katselin hieman ujona muiden menoa tanssilattialla, mutta sitten päätin mennä - eipä siinä muuta kuin selkä suorana hymyssä suin hakuriviin tyrkylle. Oli miestenhaku. En päässyt miestenhaulla tanssimaan. Pieni epätoivo iski puseroon. Paistaako ensikertalaisuuteni noin kamalasti läpi? Luuleeko ne etten osaa tanssia yhtään? Miksi kukaan ei hae? Onko minussa jotain vikaa? Vierestä lähti aina daamia tanssimaan, mutta kukaan ei ojentanut minulle kättään kutsuna tanssiin. Kieltämättä vähän harmitti, että tätäkö tämä nyt sitten on? Päätin, etten luovuta nyt. Naistentunti alkoi. Nyt oli minun vuoroni! Minä tulin tänne tanssimaan ja sen aion myös tehdä, ajattelin. Katsoin miestenrivistä nuoren miehen, jota kävin hakemassa ja niin me tanssimme foxia eikä se ollut yhtään pelottavaa, jutusteltiin siinä samalla mukavia. En mennyt edes askeleissa sekaisin! Hei minähän osaan! Hain aktiivisesti koko naistentunnin ajan miehiä tanssimaan aina niissä tanssilajeissa, mitä osasin. Jo seuraavalla miestenhaulla minua myös haettiin ja pääsin mielestäni tanssimaan aika paljon ensimmäiseksi kerraksi.

Lähdin kotiin siinä kahdentoista maissa kun toinen naistenhakuvuoro päättyi ja jalat olivat kyllä jo sen verran kipeät, ettei olisikaan paljoa kyennyt tanssimaan. Läksy nro. 2 oli - käytä kunnon tanssikenkiä. Omani eivät kaikesta mukavuudestaan huolimatta olleet sellaiset ja sen kyllä tunsi. Kuitenkin, minulla oli kokonaisuutena oikein mukava ilta ensimmäiseksi kerraksi (jäi myös muutama asia hampaankoloon, mistä ajattelin kirjoittaa toisessa asiayhteydessä) ja jäin innolla odottamaan jo kesän tuomia tanssi-iltoja!

Tervetuloa mukaan tanssimaan!

Moi! :)

Tässä postauksessa tarkoitus avata taustoja, miksi aloitin kirjoittamaan tätä blogia ja sekä oma tanssihistoria näin pohjuksukseksi.

Oma tanssihistoria on siis todellä lyhyt ja ytimekäs: ei tunnettuja merkintöjä ennen tammikuuta 2015. Ei edes vanhojentansseja. Minulla kaksi vasenta jalkaa, tanssin rytmi, tangoaskeleet ja valssi - oliko ne jotain syötävää vai? Tammikuun jälkeen sitten alkoikin tapahtua ryminällä. Olin jo 1-1,5 vuotta haaveillut lavatansseihin menosta, mutta ongelma nro. 1 oli ettei osannut tanssia mitään tanssia. Ongelma nro. 2 oli parin puuttuminen. Yksin tanssiminen on vähän, noh yksinäistä puuhaa. Ongelma nro. 3 oli lähinnä muodollinen - kehtaisinko todella mennä tanssikurssille yksin?  Muistan joskus joulukuussa 2014 katsoneeni lavatanssikursseja asuinkaupunkini lähellä ja huomasin kurssin alkavan tammikuussa 2015. Päätin ,että sinne menen, vaikka sitten yksin ilman paria! Muistan silti vielä pohtineeni eteisessä lähtövalmiina tuona ensimmäisenä kurssipäivänä, että mitäs jos olen ainoa joka siellä on pariton, kannattaako nyt tosiaan lähteä? Lähdin ja sillä tiellä olen edelleen ja siltä tieltä ei ole paluuta! Taas yksi hyvä päätös elämässäni, mistä voi olla ylpeä :) Näin jälkikäteen katsoen isoin ongelma oli nro. 3, joka taisi kuitenki olla pelkästään minun pääni sisällä.

Nyt kaikille teille, jotka ehkä mietitte näitä samoja kuin minä puoli vuotta sitten niin ainoa todellinen "ongelma" oli nro. 1 eli tanssitaidon puuttuminen, mutta siihenkin sai kurssilta varsin pätevät lääkkeet, joten tanssitaidon tai parin puuttuminen ei ole kenellekään este aloittaa uutta harrastusta tai verestää vanhoja tanssitaitoja. Rohkeasti siis vaan mukaan! Muutama sana vielä jo saavutetusta tanssitaidostani. Olen oppinut tanssimaan! Ja minä tosiaan aloitin aivan nollasta, pohjalta. En tietenkään osaa vielä kovin monimutkaisia kiemuroita tai kaikkia tansseja, mutta perustanssit sujuu jo hyvin ja nautin tanssimisesta. Välillä minulla tosiaan tuntuu vieläkin olevan se kaksi vasenta jalkaa, mutta en anna sen häiritä menoa ;)

Sitten vielä haluan kirjoittaa, miksi loin tämän blogin. Tanssikurssin aikana etsin aktiivisesti tietoa/keskusteluita lavatansseista, jotta tietäisin mikä minua kesällä lavoilla odottaa. Tietoa lavatanssien etiketistä&vinkkejä löytyi hyvin nettisivuilta, mutta ehkä eniten olisin kaivannut aloittelijoiden kommentteja tai kokemuksia. Keskusteluita löytyi, mutta ne olivat yleensä parin vuoden takaisia ja niissä keskustelijat tuntuivat olevan kokeneita lavakävijöitä. Sinänsä ihan loogista, koska tottakai he tietävät ja heillä on käytännön kokemusta asiasta. Näin uutena harrastajana kiinnostaisi nykypäivän lavatanssit nimenomaan uuden harrastajan näkökulmasta. Siispä siksi ajattelin itse kirjoittaa siitä, millainen on lavatanssien maailma, millaista on aloittaa käymään lavatansseissa, millaista siellä on, mikä on kivaa ja mikä ei, minkälaista porukkaa lavoilla käy, mitä usein tanssitaan ja kaikkea siitä, mitä itseä olisi kiinnostanut hieman etukäteen tietää uudesta harrastuksestani. Kirjoitukset tulevat olemaan siis vain omiin kokemuksiini&fiiliksiini pohjautuvia, jos en itse pidä jostain niin se ei tarkoita sitä, etteikö muut pitäisi. Toivon, että viihdyt blogini parissa ja saat ehkä inspiraatiota aloittaa (jos et ole jo harrastaja) tämän hienon harrastuksen!